Lue keskustelun säännöt.
Tunnistatko kun sinulle kerrotaan salaisuus?
15.06.2019 |
Jäin toisesta ketjusta miettimään, tunnistatko aina selvästi milloin sinulle kerrotaan salaisuus? Jos kaveri kertoo sairastuneensa masennukseen, miehensä olevan lomautettuna, lapsensa saaneen riittämätöntä tukea oppimisvaikeuksiinsa tai anopin menehtyneen alkoholismiinsa, ovatko nämä salaisuuksia vai asioita joista voi esim. oman puolison kanssa keskustella?
Minulle tämä ei ole aina selvää. Pyrin ehdottomasti olemaan ystävieni luottamuksen arvoinen, mutta koska olen itse melko avoin ihminen ja tietoisesti tehnyt kauan sitten valinnan että sairauksia ja hankalia vaiheita elämässä ei pidä hävetä ja syventää salailulla, voi olla etten aina hoksaa mitä toinen haluaa pitää salaisuutena. Esim. puolisolleni ja lapselleni olen kertonut tuttavaperheen lapsen pitkäaikaissairaudesta esimerkkinä että vaikka monelle meistä flunssa on pikkujuttu niin kaikille ei. Tai olen sanonut puolisolleni että menen kaveria auttamaan siivouksessa kun hänellä on ollut masennuksessa kanssa nyt vähän hankalampaa. Tai jos kaveri on saanut lapsestaan perusteettomalta tuntuvaa ikävää arviointia päiväkodista niin saatan taivastella sitä puolison kanssa jos meillä on vähän sama kokemus ko. hoitajasta.
Koskaan en käyttäisi tietoja ystävää vastaan, mutta en varmaan tajuaisi että esim. oppimisvaikeudet olisi joku suuri salaisuus ja voisin hyvinkin omalle puolisolle ihastella tai kauhistella kaverilta kuulemiani tukijärjestelyjä, kun saman ikäisten vanhempana ilmiö kiinnostaa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
En kerro koskaan toisten asioita eteenpäin vaan saavat kertoa itse mitä kertovat.
Tämä on kyllä aika uskomatonta, jos elämässä ei on toisiaan tuntevia ihmisiä. Ihmisen kokemusmaailma on suurelta osin kuultuja kokemuksia, ja toisten asioiden kertomista on sekin kun ehdotat puolisolle Pärnun matkaan ja kerrot että Miettiset oli siellä viime kesänä ja kehuivat kovasti rantaa ja palvelua. Tai kun olette vaihtamassa autoa niin kerrot että Jaana just viime kuussa vaihtoi omansa liikkeessä X ja sai tosi hyvän korvauksen vanhasta. Tai että Kallelta luulit että heidän Olavinsa oli saanut apua ruokapöytälevottomuuteen sellaisesta tyynystä pyllyn alla, kokeillaanko mekin Hillalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro koskaan toisten asioita eteenpäin vaan saavat kertoa itse mitä kertovat.
Tämä on kyllä aika uskomatonta, jos elämässä ei on toisiaan tuntevia ihmisiä. Ihmisen kokemusmaailma on suurelta osin kuultuja kokemuksia, ja toisten asioiden kertomista on sekin kun ehdotat puolisolle Pärnun matkaan ja kerrot että Miettiset oli siellä viime kesänä ja kehuivat kovasti rantaa ja palvelua. Tai kun olette vaihtamassa autoa niin kerrot että Jaana just viime kuussa vaihtoi omansa liikkeessä X ja sai tosi hyvän korvauksen vanhasta. Tai että Kallelta luulit että heidän Olavinsa oli saanut apua ruokapöytälevottomuuteen sellaisesta tyynystä pyllyn alla, kokeillaanko mekin Hillalle?
Miksi oletat että haluan jollain tavalla matkia tuttavieni tekemiä asioita? Minä päätän ihan itse minne menen lomalle ja mistä ostan auton ja miten kasvatan lapseni.
Miksi ihmeessä pitää kertoa muiden asioita eteenpäin? Kerro omista sairasteluistasi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro koskaan toisten asioita eteenpäin vaan saavat kertoa itse mitä kertovat.
Tämä on kyllä aika uskomatonta, jos elämässä ei on toisiaan tuntevia ihmisiä. Ihmisen kokemusmaailma on suurelta osin kuultuja kokemuksia, ja toisten asioiden kertomista on sekin kun ehdotat puolisolle Pärnun matkaan ja kerrot että Miettiset oli siellä viime kesänä ja kehuivat kovasti rantaa ja palvelua. Tai kun olette vaihtamassa autoa niin kerrot että Jaana just viime kuussa vaihtoi omansa liikkeessä X ja sai tosi hyvän korvauksen vanhasta. Tai että Kallelta luulit että heidän Olavinsa oli saanut apua ruokapöytälevottomuuteen sellaisesta tyynystä pyllyn alla, kokeillaanko mekin Hillalle?
Miksi oletat että haluan jollain tavalla matkia tuttavieni tekemiä asioita? Minä päätän ihan itse minne menen lomalle ja mistä ostan auton ja miten kasvatan lapseni.
Meillä perusteella teet valintasi? Ikinä et ole hyödyntänyt muilta kuulemiasi kokemuksia tiedonetsinnässä tai päätöksenteossa? Että jos Virpi kertoo että yrityksessä X on muuten auki sun unelmaduuni ja että hän viihtyy yrityksessä loistavasti, niin et ainakaan hae sitä paikkaa koska ite pittää työkkärin sivuilta etsiä?
Saatan miehelleni puhua, kun ei se kuitenkaan koskaan tapaa tiettyjä ystäviäni. Jos on epävarma olo, miksi et vain kysy kaverilta, saatko mainita tästä miehellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan miehelleni puhua, kun ei se kuitenkaan koskaan tapaa tiettyjä ystäviäni. Jos on epävarma olo, miksi et vain kysy kaverilta, saatko mainita tästä miehellesi?
Tottakai kysynkin, enkä ikinä ole saanut palautetta että olisin juorunnut vääriä asioita (sitten yläasteen) vaikka muutaman kerran elämäni aikana on jälkikäteen tullut olo sainkohan tämän kertoa, mutta tuon toisen ketjun innoittamana aloin miettiä että tämä ei ole ihan selkeä juttu. Mielelläni kävisin keskustelua aiheesta mutta nämä kovin mustavalkoiset "ikinä en puhu mistään mikä koskee ketään muuta" on vähän todellisuudesta vieraantuneita.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro koskaan toisten asioita eteenpäin vaan saavat kertoa itse mitä kertovat.
Tämä on kyllä aika uskomatonta, jos elämässä ei on toisiaan tuntevia ihmisiä. Ihmisen kokemusmaailma on suurelta osin kuultuja kokemuksia, ja toisten asioiden kertomista on sekin kun ehdotat puolisolle Pärnun matkaan ja kerrot että Miettiset oli siellä viime kesänä ja kehuivat kovasti rantaa ja palvelua. Tai kun olette vaihtamassa autoa niin kerrot että Jaana just viime kuussa vaihtoi omansa liikkeessä X ja sai tosi hyvän korvauksen vanhasta. Tai että Kallelta luulit että heidän Olavinsa oli saanut apua ruokapöytälevottomuuteen sellaisesta tyynystä pyllyn alla, kokeillaanko mekin Hillalle?
Miksi oletat että haluan jollain tavalla matkia tuttavieni tekemiä asioita? Minä päätän ihan itse minne menen lomalle ja mistä ostan auton ja miten kasvatan lapseni.
Meillä perusteella teet valintasi? Ikinä et ole hyödyntänyt muilta kuulemiasi kokemuksia tiedonetsinnässä tai päätöksenteossa? Että jos Virpi kertoo että yrityksessä X on muuten auki sun unelmaduuni ja että hän viihtyy yrityksessä loistavasti, niin et ainakaan hae sitä paikkaa koska ite pittää työkkärin sivuilta etsiä?
Siis tässä on nyt oletuksena että olisin jollain tavalla samanlainen kuin ystäväni ja tuttavani. Eivät ystäväni tiedä edes millainen olisi unelmaduunini koska tapanani ei ole kertoilla omia asioitanikaan kaikille vastaantulijoille! Olemme tuttavapiirissä todella erilaisia ihmisiä jotka ovat päätyneet samaan porukkaan jo monta vuosikymmentä sitten. Siltikään ei meillä ole samanlaista elämäntilannetta kenelläkään enää vuosikausiin ollut samaan aikaan. Itselleni on jossain määrin langennut edelläkävijän rooli, esim. lapset tein monta vuotta aikaisemmin kuin muut joten en tarvitse enää heidän lastenhoitoneuvojaan. Enkä neuvo itsekään koska mun kokemukset on jo vanhentuneita. Eikä kaikki jutut lapsista ole edes sellaisia että niihin kaipaa jotain apua, jos joku nimenomaan kysyy, voin kertoa mielipiteeni mutta en koskaan tuputa. Luotan ihmisten omaan arvostelukykyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun tarvitse tunnistaa. En puhu muiden ihmisten asioista ystävilleni eivätkä ystäväni puhu muiden ihmisten asioista mulle. Ihmisestä, joka kertoo mulle jonkun toisen asioita ilman, että ko henkilö on itse paikalla, ei koskaan tule ystävääni. Tällainen ihminen kun kertoisi aivan samalla tavalla mun asioistani mulle eli häneen ei voisi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro koskaan toisten asioita eteenpäin vaan saavat kertoa itse mitä kertovat.
Tämä on kyllä aika uskomatonta, jos elämässä ei on toisiaan tuntevia ihmisiä. Ihmisen kokemusmaailma on suurelta osin kuultuja kokemuksia, ja toisten asioiden kertomista on sekin kun ehdotat puolisolle Pärnun matkaan ja kerrot että Miettiset oli siellä viime kesänä ja kehuivat kovasti rantaa ja palvelua. Tai kun olette vaihtamassa autoa niin kerrot että Jaana just viime kuussa vaihtoi omansa liikkeessä X ja sai tosi hyvän korvauksen vanhasta. Tai että Kallelta luulit että heidän Olavinsa oli saanut apua ruokapöytälevottomuuteen sellaisesta tyynystä pyllyn alla, kokeillaanko mekin Hillalle?
Miksi oletat että haluan jollain tavalla matkia tuttavieni tekemiä asioita? Minä päätän ihan itse minne menen lomalle ja mistä ostan auton ja miten kasvatan lapseni.
Meillä perusteella teet valintasi? Ikinä et ole hyödyntänyt muilta kuulemiasi kokemuksia tiedonetsinnässä tai päätöksenteossa? Että jos Virpi kertoo että yrityksessä X on muuten auki sun unelmaduuni ja että hän viihtyy yrityksessä loistavasti, niin et ainakaan hae sitä paikkaa koska ite pittää työkkärin sivuilta etsiä?
Siis tässä on nyt oletuksena että olisin jollain tavalla samanlainen kuin ystäväni ja tuttavani. Eivät ystäväni tiedä edes millainen olisi unelmaduunini koska tapanani ei ole kertoilla omia asioitanikaan kaikille vastaantulijoille! Olemme tuttavapiirissä todella erilaisia ihmisiä jotka ovat päätyneet samaan porukkaan jo monta vuosikymmentä sitten. Siltikään ei meillä ole samanlaista elämäntilannetta kenelläkään enää vuosikausiin ollut samaan aikaan. Itselleni on jossain määrin langennut edelläkävijän rooli, esim. lapset tein monta vuotta aikaisemmin kuin muut joten en tarvitse enää heidän lastenhoitoneuvojaan. Enkä neuvo itsekään koska mun kokemukset on jo vanhentuneita. Eikä kaikki jutut lapsista ole edes sellaisia että niihin kaipaa jotain apua, jos joku nimenomaan kysyy, voin kertoa mielipiteeni mutta en koskaan tuputa. Luotan ihmisten omaan arvostelukykyyn.
Eihän toki oletuksena ole että olette samanlaisia. Yrityksessä voi olla hyvin monenlaisia ihmisiä töissä, ja Virpi voi mainita että ryhtyvät projektiin X kunhan tiimiin Y saadaan osaaja Z, eikä edes ajattele sinua siinä vaiheessa, mutta koska Z nyt sattuu Virpin tietämättä olemaan sinua kiinnostava tehtävänkuva, kiinnostuit ja kysyt vähän lisää.
Ihan mahdoton skenaario että muiden ihmisten kanssa jutellessa voisit saada itsellesi arvokasta tietoa? Aika itseriittoinen ajatusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro koskaan toisten asioita eteenpäin vaan saavat kertoa itse mitä kertovat.
Tämä on kyllä aika uskomatonta, jos elämässä ei on toisiaan tuntevia ihmisiä. Ihmisen kokemusmaailma on suurelta osin kuultuja kokemuksia, ja toisten asioiden kertomista on sekin kun ehdotat puolisolle Pärnun matkaan ja kerrot että Miettiset oli siellä viime kesänä ja kehuivat kovasti rantaa ja palvelua. Tai kun olette vaihtamassa autoa niin kerrot että Jaana just viime kuussa vaihtoi omansa liikkeessä X ja sai tosi hyvän korvauksen vanhasta. Tai että Kallelta luulit että heidän Olavinsa oli saanut apua ruokapöytälevottomuuteen sellaisesta tyynystä pyllyn alla, kokeillaanko mekin Hillalle?
Miksi oletat että haluan jollain tavalla matkia tuttavieni tekemiä asioita? Minä päätän ihan itse minne menen lomalle ja mistä ostan auton ja miten kasvatan lapseni.
Meillä perusteella teet valintasi? Ikinä et ole hyödyntänyt muilta kuulemiasi kokemuksia tiedonetsinnässä tai päätöksenteossa? Että jos Virpi kertoo että yrityksessä X on muuten auki sun unelmaduuni ja että hän viihtyy yrityksessä loistavasti, niin et ainakaan hae sitä paikkaa koska ite pittää työkkärin sivuilta etsiä?
Siis tässä on nyt oletuksena että olisin jollain tavalla samanlainen kuin ystäväni ja tuttavani. Eivät ystäväni tiedä edes millainen olisi unelmaduunini koska tapanani ei ole kertoilla omia asioitanikaan kaikille vastaantulijoille! Olemme tuttavapiirissä todella erilaisia ihmisiä jotka ovat päätyneet samaan porukkaan jo monta vuosikymmentä sitten. Siltikään ei meillä ole samanlaista elämäntilannetta kenelläkään enää vuosikausiin ollut samaan aikaan. Itselleni on jossain määrin langennut edelläkävijän rooli, esim. lapset tein monta vuotta aikaisemmin kuin muut joten en tarvitse enää heidän lastenhoitoneuvojaan. Enkä neuvo itsekään koska mun kokemukset on jo vanhentuneita. Eikä kaikki jutut lapsista ole edes sellaisia että niihin kaipaa jotain apua, jos joku nimenomaan kysyy, voin kertoa mielipiteeni mutta en koskaan tuputa. Luotan ihmisten omaan arvostelukykyyn.
Eihän toki oletuksena ole että olette samanlaisia. Yrityksessä voi olla hyvin monenlaisia ihmisiä töissä, ja Virpi voi mainita että ryhtyvät projektiin X kunhan tiimiin Y saadaan osaaja Z, eikä edes ajattele sinua siinä vaiheessa, mutta koska Z nyt sattuu Virpin tietämättä olemaan sinua kiinnostava tehtävänkuva, kiinnostuit ja kysyt vähän lisää.
Ihan mahdoton skenaario että muiden ihmisten kanssa jutellessa voisit saada itsellesi arvokasta tietoa? Aika itseriittoinen ajatusmalli.
Tämän keskustelun otsikko oli "tunnistatko kun sinulle kerrotaan salaisuus" niin siihen nähden aihe lähtee nyt jotenkin oudolle raiteelle. En nyt jaksa paneutua aiheeseen enempää koska kunnon väittely vaatisi aina kunnon perustelut ja haluan viettää lauantaini muutenkin kuin koneen ääressä. Mutta kaltaisiani ihmisiä ihan oikeasti on olemassa, meitä jotka haluvat mieluummin vaikka vertailla pilvien muotoja kuin juoruilla naapurin Seijan uudesta miesystävästä. Tähän kysymykseen vastasin ehkä vähän laveasti kun tartuit minua koskeviin salaisuuksiin (joista en niistäkään puhu) vaikka tarkoitus oli keskustella muita koskevista salaisuuksista.
Riippuu monesta asiasta.. Jos ystäväni kertoo minulle juuri sairastuneensa vakavasti niin en kerro samana iltana miehelleni. Sitten kun tiedän että sairaudesta tietää useampi ihminen niin voimme puhua asiasta. Jos puhutaan pienistä lapsista niin saatan puhua miehelle, jos taas isommasta, koululaisesta jo niin koen että sillä lapsella on oikeus yksityisyyteen enkä levitä asiaa eteenpäin. Jos ystävä "juoruilee" minulle jotain muualta kuulemaansa niin saatan jutella miehen kanssa, jos ystävä taas kertoo eteenpäin jotain hänelle kerrottua yksityistä asiaa niin olen hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto, mä oon olettanut, että jos ei asiaa halua kerrottavan yhtään kenellekään, se myös sanotaan.
Miehelleni voin kertoa kaiken, mutta miksi kertoisin? Mulla on työ jossa kuulen paljon kaikkea vaitiolovelvollisuuden alaista. Näistäkin voin kertoa miehelleni, ja kerronkin, mutta harkinta on siinäkin, eli asian täytyy koskea ja mietityttää minua paljon, ja minun täytyy tarvita siihen miehen näkökulmaa kertoakseni. Hyvä ystäväni pettää miestään, tai siis petti aiemmin. En koskaan kertonut kenellekään, koska mitäpä mieheni sillä tiedolla tekisi. Kavereiden asioista en kerro toisille kavereille. Ei kaverin tarvitse tietää uutta autoa ostaessaan minun kaverini nimeä, vaan hänelle riittää "eräs tuttavani" -ilmaus. Olen myös tekemisissä välistä musajulkkisten kanssa. En todellakaan voi kertoa kenellekään käymisämme keskusteluja, koska menettäisin luottamukseni niiden vuotaessa jotain kautta seiskalehteen.
Eli ap sinulle neuvoksi: ei tarvitse juoruta nimineen päivineen ihan kaikkea, vaan voi sanoa kuulleensa, tai lukeneensa, tai että tuttu on tehnyt, tai yks kaveri käynyt. Puolisoahan nämä ei sileen koske, kun hän on niin läheinen, mutta älä levittele ystäviesi ulkomaanmatkoja ja keskittymisvaikeuksia nimineen naamoineen kaikille tutuillesi. Idea tulee selväksi ilman henkilön tunnistamistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mä oon olettanut, että jos ei asiaa halua kerrottavan yhtään kenellekään, se myös sanotaan.
Mä taas oletan, että mun asioideni ei pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin sille, jolle itse kerron. Sanon kyllä, jos haluan asioitani jaettavan muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro koskaan toisten asioita eteenpäin vaan saavat kertoa itse mitä kertovat.
Tämä on kyllä aika uskomatonta, jos elämässä ei on toisiaan tuntevia ihmisiä. Ihmisen kokemusmaailma on suurelta osin kuultuja kokemuksia, ja toisten asioiden kertomista on sekin kun ehdotat puolisolle Pärnun matkaan ja kerrot että Miettiset oli siellä viime kesänä ja kehuivat kovasti rantaa ja palvelua. Tai kun olette vaihtamassa autoa niin kerrot että Jaana just viime kuussa vaihtoi omansa liikkeessä X ja sai tosi hyvän korvauksen vanhasta. Tai että Kallelta luulit että heidän Olavinsa oli saanut apua ruokapöytälevottomuuteen sellaisesta tyynystä pyllyn alla, kokeillaanko mekin Hillalle?
Miksi oletat että haluan jollain tavalla matkia tuttavieni tekemiä asioita? Minä päätän ihan itse minne menen lomalle ja mistä ostan auton ja miten kasvatan lapseni.
Meillä perusteella teet valintasi? Ikinä et ole hyödyntänyt muilta kuulemiasi kokemuksia tiedonetsinnässä tai päätöksenteossa? Että jos Virpi kertoo että yrityksessä X on muuten auki sun unelmaduuni ja että hän viihtyy yrityksessä loistavasti, niin et ainakaan hae sitä paikkaa koska ite pittää työkkärin sivuilta etsiä?
Siis tässä on nyt oletuksena että olisin jollain tavalla samanlainen kuin ystäväni ja tuttavani. Eivät ystäväni tiedä edes millainen olisi unelmaduunini koska tapanani ei ole kertoilla omia asioitanikaan kaikille vastaantulijoille! Olemme tuttavapiirissä todella erilaisia ihmisiä jotka ovat päätyneet samaan porukkaan jo monta vuosikymmentä sitten. Siltikään ei meillä ole samanlaista elämäntilannetta kenelläkään enää vuosikausiin ollut samaan aikaan. Itselleni on jossain määrin langennut edelläkävijän rooli, esim. lapset tein monta vuotta aikaisemmin kuin muut joten en tarvitse enää heidän lastenhoitoneuvojaan. Enkä neuvo itsekään koska mun kokemukset on jo vanhentuneita. Eikä kaikki jutut lapsista ole edes sellaisia että niihin kaipaa jotain apua, jos joku nimenomaan kysyy, voin kertoa mielipiteeni mutta en koskaan tuputa. Luotan ihmisten omaan arvostelukykyyn.
Eihän toki oletuksena ole että olette samanlaisia. Yrityksessä voi olla hyvin monenlaisia ihmisiä töissä, ja Virpi voi mainita että ryhtyvät projektiin X kunhan tiimiin Y saadaan osaaja Z, eikä edes ajattele sinua siinä vaiheessa, mutta koska Z nyt sattuu Virpin tietämättä olemaan sinua kiinnostava tehtävänkuva, kiinnostuit ja kysyt vähän lisää.
Ihan mahdoton skenaario että muiden ihmisten kanssa jutellessa voisit saada itsellesi arvokasta tietoa? Aika itseriittoinen ajatusmalli.
Tämän keskustelun otsikko oli "tunnistatko kun sinulle kerrotaan salaisuus" niin siihen nähden aihe lähtee nyt jotenkin oudolle raiteelle. En nyt jaksa paneutua aiheeseen enempää koska kunnon väittely vaatisi aina kunnon perustelut ja haluan viettää lauantaini muutenkin kuin koneen ääressä. Mutta kaltaisiani ihmisiä ihan oikeasti on olemassa, meitä jotka haluvat mieluummin vaikka vertailla pilvien muotoja kuin juoruilla naapurin Seijan uudesta miesystävästä. Tähän kysymykseen vastasin ehkä vähän laveasti kun tartuit minua koskeviin salaisuuksiin (joista en niistäkään puhu) vaikka tarkoitus oli keskustella muita koskevista salaisuuksista.
Joo, tämä mutkan oli tarkoitus pohjustaa ajatusta että jos kuitenkin jakaa jotain kavereilta kuulemaansa vaikka sen puolison kanssa, mikä määrittää mitä jakaa ja mitä ei. On helppo sanoa että toisen hotellisuosituksen voi jakaa mutta poikkeuksellisen pahasti erittävää emätintulehdusta ei, mutta siihen väliin jää paljon harmaata aluetta. Oma hypoteesini on, että rajanvetoon liittyy yksityisyyden lisäksi ajatus siitä missä asioissa on jotain _hävettävää_, ja se on aika mielenkiintoinen ajatus tutkittavaksi. Onko esim. niissä kaverin lapsen oppimishaasteissa jotain miksi niistä ei saa mainita mutta kaverin lapsen hyvistä kokemuksista kaupunginosan jalkapallojoukkueessa saa? Miksi?
Mutta olet oikeassa, tämä on väärä alusta sille keskustelulle ja tälle päivälle on muutakin mielessä :) Mukavaa päivää, toivottavasti siellä on vähemmän sateinen sää!
Ap.
Helppo keino: mieti, olisiko tälle henkilölle ihan ok, jos hän lukisi itseään koskevasta asiasta iltapäivälehden lööpistä? Jos vastaus on ei, älä kerro asiasta kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Miehelleni voin kertoa kaiken, mutta miksi kertoisin? Mulla on työ jossa kuulen paljon kaikkea vaitiolovelvollisuuden alaista. Näistäkin voin kertoa miehelleni, ja kerronkin, mutta harkinta on siinäkin, eli asian täytyy koskea ja mietityttää minua paljon, ja minun täytyy tarvita siihen miehen näkökulmaa kertoakseni. Hyvä ystäväni pettää miestään, tai siis petti aiemmin. En koskaan kertonut kenellekään, koska mitäpä mieheni sillä tiedolla tekisi. Kavereiden asioista en kerro toisille kavereille. Ei kaverin tarvitse tietää uutta autoa ostaessaan minun kaverini nimeä, vaan hänelle riittää "eräs tuttavani" -ilmaus. Olen myös tekemisissä välistä musajulkkisten kanssa. En todellakaan voi kertoa kenellekään käymisämme keskusteluja, koska menettäisin luottamukseni niiden vuotaessa jotain kautta seiskalehteen.
Eli ap sinulle neuvoksi: ei tarvitse juoruta nimineen päivineen ihan kaikkea, vaan voi sanoa kuulleensa, tai lukeneensa, tai että tuttu on tehnyt, tai yks kaveri käynyt. Puolisoahan nämä ei sileen koske, kun hän on niin läheinen, mutta älä levittele ystäviesi ulkomaanmatkoja ja keskittymisvaikeuksia nimineen naamoineen kaikille tutuillesi. Idea tulee selväksi ilman henkilön tunnistamistakin.
Sepä se, kun monen muun mielestä on aika paljon asioita joita ei saa tunnistettavasti kertoa sille puolisollekaan. Ja minustakin on. Mutta mietin mistä se kunkin omassa päässä oleva raja syntyy. Itse pohdin juurikin suhteessa puolisoon, kavereille on selvää että sanon "yks tuttu".
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelleni voin kertoa kaiken, mutta miksi kertoisin? Mulla on työ jossa kuulen paljon kaikkea vaitiolovelvollisuuden alaista. Näistäkin voin kertoa miehelleni, ja kerronkin, mutta harkinta on siinäkin, eli asian täytyy koskea ja mietityttää minua paljon, ja minun täytyy tarvita siihen miehen näkökulmaa kertoakseni. Hyvä ystäväni pettää miestään, tai siis petti aiemmin. En koskaan kertonut kenellekään, koska mitäpä mieheni sillä tiedolla tekisi. Kavereiden asioista en kerro toisille kavereille. Ei kaverin tarvitse tietää uutta autoa ostaessaan minun kaverini nimeä, vaan hänelle riittää "eräs tuttavani" -ilmaus. Olen myös tekemisissä välistä musajulkkisten kanssa. En todellakaan voi kertoa kenellekään käymisämme keskusteluja, koska menettäisin luottamukseni niiden vuotaessa jotain kautta seiskalehteen.
Eli ap sinulle neuvoksi: ei tarvitse juoruta nimineen päivineen ihan kaikkea, vaan voi sanoa kuulleensa, tai lukeneensa, tai että tuttu on tehnyt, tai yks kaveri käynyt. Puolisoahan nämä ei sileen koske, kun hän on niin läheinen, mutta älä levittele ystäviesi ulkomaanmatkoja ja keskittymisvaikeuksia nimineen naamoineen kaikille tutuillesi. Idea tulee selväksi ilman henkilön tunnistamistakin.
Sepä se, kun monen muun mielestä on aika paljon asioita joita ei saa tunnistettavasti kertoa sille puolisollekaan. Ja minustakin on. Mutta mietin mistä se kunkin omassa päässä oleva raja syntyy. Itse pohdin juurikin suhteessa puolisoon, kavereille on selvää että sanon "yks tuttu".
Ap.
Jos mä haluan ystäväni miehen tietävän vaikkapa saamastani palkankorotuksesta, kerron sen tälle miehelle itse. Ystävilläni ei ole mitään syytä kertoa asiasta miehilleen eikä kenellekään muullekaan. Aina ei siis ole kyse jostain negatiivisesta asiasta vaan ihan vain yksityisasiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelleni voin kertoa kaiken, mutta miksi kertoisin? Mulla on työ jossa kuulen paljon kaikkea vaitiolovelvollisuuden alaista. Näistäkin voin kertoa miehelleni, ja kerronkin, mutta harkinta on siinäkin, eli asian täytyy koskea ja mietityttää minua paljon, ja minun täytyy tarvita siihen miehen näkökulmaa kertoakseni. Hyvä ystäväni pettää miestään, tai siis petti aiemmin. En koskaan kertonut kenellekään, koska mitäpä mieheni sillä tiedolla tekisi. Kavereiden asioista en kerro toisille kavereille. Ei kaverin tarvitse tietää uutta autoa ostaessaan minun kaverini nimeä, vaan hänelle riittää "eräs tuttavani" -ilmaus. Olen myös tekemisissä välistä musajulkkisten kanssa. En todellakaan voi kertoa kenellekään käymisämme keskusteluja, koska menettäisin luottamukseni niiden vuotaessa jotain kautta seiskalehteen.
Eli ap sinulle neuvoksi: ei tarvitse juoruta nimineen päivineen ihan kaikkea, vaan voi sanoa kuulleensa, tai lukeneensa, tai että tuttu on tehnyt, tai yks kaveri käynyt. Puolisoahan nämä ei sileen koske, kun hän on niin läheinen, mutta älä levittele ystäviesi ulkomaanmatkoja ja keskittymisvaikeuksia nimineen naamoineen kaikille tutuillesi. Idea tulee selväksi ilman henkilön tunnistamistakin.
Sepä se, kun monen muun mielestä on aika paljon asioita joita ei saa tunnistettavasti kertoa sille puolisollekaan. Ja minustakin on. Mutta mietin mistä se kunkin omassa päässä oleva raja syntyy. Itse pohdin juurikin suhteessa puolisoon, kavereille on selvää että sanon "yks tuttu".
Ap.
No ajatteleppa näin: Raja on asiakohtainen. Noin. Nyt ei tarvitse enää pohtia kaikkia mahdollisia 14 miljoonaa skenaariota mielessäsi, ja voit lähteä vaikka aamukävelylle.
En kerro koskaan toisten asioita eteenpäin vaan saavat kertoa itse mitä kertovat.