Ratkaisukeskeinen psykoterapia, kokemuksia?

Olet oikeaassa. Vinkuminen ei enäää auta.

Minuakin kiinnostaa tämä aihe! Itsellä siis ei vielä kokemuksia, mutta kiinnostaisi tietää mitä muut ovat mieltä.

Muttta minua lohdutttaaa jo sekin etttä pystyy paremmmin keskittymään. Ei lähdee katse haahuilemaaan lukiessa riveiiiltä toisin ei tarvitase luovuttaa kun ajatus ei pysyiiisi kasasssa.

En siitä tiedä, mutta tiedän ratkaisukeskeisestä coachingistä, joka on kehitetty tuon pohjalta. Siinä lähdetään tosi nopeasti miettimään ratkaisua. Menneellä ei ole kovin paljoa väliä, ainoastaan se merkitsee, mitä aiot tehdä seuraavaksi. Ja muistä coaching-menetelmistä se eroaa eniten siinä, että siinä kaivetaan esiin ihmisen taitoja ja osaamista ja vahvuuksia, joiden avulla niitä ratkaisuja etsitään.

Jokin sama perusjuju on.

Mä olen psykoterapiassa, on ratkaisukeskeinen. Ollaan käsitelty masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, mun lapsuutta ja lapsuuden perhettä, entisiä parisuhteita, toiveita tulevaisuuteni suhteen, yksinäisyyttä, ihan kaikkea mitä nyt on milloinkin ollut ns. päällä. Terapeutti on tosi ihana, yleensä vaikeenkin tapaamisen jälkeen on jotenkin kummasti semmonen hyvä olo, vaikka miten p**koja juttuja käsitelty, semmonen olo että "kyllä mä tästä vielä..!" 😊

Vierailija kirjoitti:

Mä olen psykoterapiassa, on ratkaisukeskeinen. Ollaan käsitelty masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, mun lapsuutta ja lapsuuden perhettä, entisiä parisuhteita, toiveita tulevaisuuteni suhteen, yksinäisyyttä, ihan kaikkea mitä nyt on milloinkin ollut ns. päällä. Terapeutti on tosi ihana, yleensä vaikeenkin tapaamisen jälkeen on jotenkin kummasti semmonen hyvä olo, vaikka miten p**koja juttuja käsitelty, semmonen olo että "kyllä mä tästä vielä..!" 😊

Juu, coachinginkin puolella on olennaista, että coach uskoo valmennettavan kapasitettiin ihan täysillä.

4

Mulla taustalla raskaita elämänkokemuksia jotka saaneet aikaan nyt pitkäkestoista surua, masentuneisuutta ja ahdistusta, joiden vuoksi nyt hakeutumassa terapiaan. En sinänsä koe tarvetta keskittyä penkomaan lapsuuttani tai menneisyyttäni muutenkaan, mutta koen ettei niitäkään voi huomiotta jättää, koska ovat syitä sille miksi olen nyt tässä.  En kuitenkaan halua mihinkään psykoanalyyttiseen syväluotaukseen, tuntuu että märehdin asioita muutenkin jo tarpeeksi omassa päässäni ja tämä nimenomana on yksi ongelmista. En kuitenkaan toisaalta halua, että terapia jää liian pinnalliseksi. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen psykoterapiassa, on ratkaisukeskeinen. Ollaan käsitelty masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, mun lapsuutta ja lapsuuden perhettä, entisiä parisuhteita, toiveita tulevaisuuteni suhteen, yksinäisyyttä, ihan kaikkea mitä nyt on milloinkin ollut ns. päällä. Terapeutti on tosi ihana, yleensä vaikeenkin tapaamisen jälkeen on jotenkin kummasti semmonen hyvä olo, vaikka miten p**koja juttuja käsitelty, semmonen olo että "kyllä mä tästä vielä..!" 😊

Kuulostaa hyvältä!

Minulla on vasta ihan ensimmäinen kerta takana ratkaisukeskeisellä terapeutilla. Minulle tuli myös tuollainen tosi hyvä olo hänen luonaan. Huomasin myös sen, että hän uskoo minuun. Alkoi heti tuntua siltä, että ongelmani eivät olekaan yhtään liian isoja selvitettäväksi. :) En voi tietenkään tietää, miltä tuntuu sitten myöhemmin, mutta ainakin ensimmäinen kerta oli tosi lupaava.

Tuokin on hyvä kuulla että siellä kuitenkin voidaan käsitellä menneisyyden ja kasvuperheenkin tapahtumia, ettei työskentely jää liian pinnalliseksi. Sitä olin vähän etukäteen miettinyt. Olen kyllä kaiken kaikkiaan oikein tyytyväinen valintaani.

Tsemppiä kaikille terapiassa kävijöille!

Vierailija kirjoitti:

Mulla taustalla raskaita elämänkokemuksia jotka saaneet aikaan nyt pitkäkestoista surua, masentuneisuutta ja ahdistusta, joiden vuoksi nyt hakeutumassa terapiaan. En sinänsä koe tarvetta keskittyä penkomaan lapsuuttani tai menneisyyttäni muutenkaan, mutta koen ettei niitäkään voi huomiotta jättää, koska ovat syitä sille miksi olen nyt tässä.  En kuitenkaan halua mihinkään psykoanalyyttiseen syväluotaukseen, tuntuu että märehdin asioita muutenkin jo tarpeeksi omassa päässäni ja tämä nimenomana on yksi ongelmista. En kuitenkaan toisaalta halua, että terapia jää liian pinnalliseksi. 

-Ap

Minulla on tätä samaa märehtimisongelmaa. Kaipaan enemmän virtaa siihen, että ryhtyisin toimimaan ja muuttamaan asioita. Märehtimisen osaan jo omasta takaa. :D Ratkaisukeskeinen vaikuttaa ihan ensimmäisen käynnin perusteella minulle oikein hyvältä. Toivottavasti sinäkin löydät hyvän terapeutin itsellesi.

t. 8

Jos et halua liian pinnallista terapiaa, niin en itse lähtisi ratkaisukeskeiseen. Minulla ei ainakaan itselle ole ongelma ne minun hyvät puoleni ja vahvuteeni, vaan nimenomaan ne huonot puolet ja vaikea elämänkokemukset.

Ota ap  selville eri psykoterapiasuuntausten erot.

Esim psykodynaaminen terapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan, mutta kyllä siinä voidaan

ihan nykyhetkeä käsitellä.

Toisaalta sinulle voi sopia myös kognitiivinen terapia.

Suuntaus kannattaa valita huolella. Itse olin monta vuotta väärän suuntauksen terapiassa (kognitiivisessa) vaikka minulle oikea suuntaus olisi analyyttinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua liian pinnallista terapiaa, niin en itse lähtisi ratkaisukeskeiseen. Minulla ei ainakaan itselle ole ongelma ne minun hyvät puoleni ja vahvuteeni, vaan nimenomaan ne huonot puolet ja vaikea elämänkokemukset.

Ota ap  selville eri psykoterapiasuuntausten erot.

Esim psykodynaaminen terapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan, mutta kyllä siinä voidaan

ihan nykyhetkeä käsitellä.

Toisaalta sinulle voi sopia myös kognitiivinen terapia.

Suuntaus kannattaa valita huolella. Itse olin monta vuotta väärän suuntauksen terapiassa (kognitiivisessa) vaikka minulle oikea suuntaus olisi analyyttinen.

Aika paljon olen noita eri suuntausten eroja tutkiskellutkin jo ja etsinyt tietoa. Jätetäänkö tuossa ratkaisukeskeisessä terapiassa ne vaikeat kokemukset ja huonot puolet kuinka paljon sivuun? Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua liian pinnallista terapiaa, niin en itse lähtisi ratkaisukeskeiseen. Minulla ei ainakaan itselle ole ongelma ne minun hyvät puoleni ja vahvuteeni, vaan nimenomaan ne huonot puolet ja vaikea elämänkokemukset.

Ota ap  selville eri psykoterapiasuuntausten erot.

Esim psykodynaaminen terapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan, mutta kyllä siinä voidaan

ihan nykyhetkeä käsitellä.

Toisaalta sinulle voi sopia myös kognitiivinen terapia.

Suuntaus kannattaa valita huolella. Itse olin monta vuotta väärän suuntauksen terapiassa (kognitiivisessa) vaikka minulle oikea suuntaus olisi analyyttinen.

Väestöliiton sivuilla sanotaan, että terapiasuuntauksella ei tutkimuksissa ole havaittu olevan juurikaan vaikutusta terapian onnistumiseen.

Terapiassa tärkeintä on suhde sinun ja terapeutin välillä; terapian suuntauksella ei ole niinkään väliä.Kaikki terapiat lähtevät liikkeelle omista toiveistasi ja tarpeistasi.

Itse kävin psykodynaamisen koulutuksen saaneen terapeutin luona arviossa- en vakuuttunut- en saanut oikeastaan mitään vastakaikua.Seinille saan puhuttua kotonakin ja paljon halvemmaksi tulee!

Valitsin myös ratkaisukeskeisen,joskin tällä mun terapeutilla on myös muuta koulutusta esim.psykofyysisyydestä. Lämmin,jo vanhempi rouva- loistava huumorintaju ja paljon elämänkokemusta.

Kokeile useampaa jos pystyt ja valitse vasta sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua liian pinnallista terapiaa, niin en itse lähtisi ratkaisukeskeiseen. Minulla ei ainakaan itselle ole ongelma ne minun hyvät puoleni ja vahvuteeni, vaan nimenomaan ne huonot puolet ja vaikea elämänkokemukset.

Ota ap  selville eri psykoterapiasuuntausten erot.

Esim psykodynaaminen terapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan, mutta kyllä siinä voidaan

ihan nykyhetkeä käsitellä.

Toisaalta sinulle voi sopia myös kognitiivinen terapia.

Suuntaus kannattaa valita huolella. Itse olin monta vuotta väärän suuntauksen terapiassa (kognitiivisessa) vaikka minulle oikea suuntaus olisi analyyttinen.

Väestöliiton sivuilla sanotaan, että terapiasuuntauksella ei tutkimuksissa ole havaittu olevan juurikaan vaikutusta terapian onnistumiseen.

Kyllä terapiasuuntauksella on väliä. ISo tekijä on terapiasuhde mutta myös menetelmillä on väliä. Jos henkilö ei halua tehdä kognitiivisen psykoterapian menetelmiä eivätkä se sovi potilaalle niin miten se voisi auttaa? Esim itselläni meni vuosia hukkaan väärän suuntauksen terapiassa. En hahmota ongelmiani kognitiivisen terapian käsitteillä enkä halua tehdä kognitiivisia harjotteita. Sen sijaan psykoanalyyttisen terapian menetelmät sopivat minulle parhaiten. Kaikki terapiasuuntaukset eivät siis todella sovi kaikille, eikä siihen kannata tuudittautua. Arviokäynnillä kannattaa kysyä, että miten juuri tässä viitekehyksessä käsitteellistetään ongelmat ja mitä terapia on käytännössä. Jos asiakas haluaa transferenssityöskentelyä niin kannattaa haketua psykodynaamiseen/analyttiseen. Jos asiakas haluaa kotitehtäviä, niin kogniitivinen voi olla ok. Kaikki riippuu siitä, mitä asikas haluaa ja tarvitsee ja millä tavoin hän haluaa työskennellä. On itsestään selvää, että jos ei halua työskennellä ratkaisukeskeisin tai kognitiivisin mentelmin eivätkä nämä menetelmät edes sovi niin näihin ei silloin kannata mennä.

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa tärkeintä on suhde sinun ja terapeutin välillä; terapian suuntauksella ei ole niinkään väliä.Kaikki terapiat lähtevät liikkeelle omista toiveistasi ja tarpeistasi.

Itse kävin psykodynaamisen koulutuksen saaneen terapeutin luona arviossa- en vakuuttunut- en saanut oikeastaan mitään vastakaikua.Seinille saan puhuttua kotonakin ja paljon halvemmaksi tulee!

Valitsin myös ratkaisukeskeisen,joskin tällä mun terapeutilla on myös muuta koulutusta esim.psykofyysisyydestä. Lämmin,jo vanhempi rouva- loistava huumorintaju ja paljon elämänkokemusta.

Kokeile useampaa jos pystyt ja valitse vasta sen jälkeen.

Oma viestisi juuri todistaa sen, että suuntauksella on väliä. Et pitänyt psykodynaamisesta työskentelytavasta, jossa terapeutti oli passiivinen. Se kuuluu olennaisena osana psykodynaamiseen menetelmään. Moni muu hyötyy juuri tämän tyylisestä menetelmästä. Psykoterapia ei lähde liikkelle asiakkaan omasta toiveesta vaan myös viitekehyksestä. Esim psykoanalyytikko ei ala tekemään kognitiivisia altitusharjoituksia eikä kogniitivinen psykoterapeutti ala transferenssityöskentelyyn, ainakaan siinä määrin mitä analyyttisen koulukunnan edustaja. Psykoterapiasuuntauksissa on suuria eroja, jotka omakin viestisi tuo esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua liian pinnallista terapiaa, niin en itse lähtisi ratkaisukeskeiseen. Minulla ei ainakaan itselle ole ongelma ne minun hyvät puoleni ja vahvuteeni, vaan nimenomaan ne huonot puolet ja vaikea elämänkokemukset.

Ota ap  selville eri psykoterapiasuuntausten erot.

Esim psykodynaaminen terapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan, mutta kyllä siinä voidaan

ihan nykyhetkeä käsitellä.

Toisaalta sinulle voi sopia myös kognitiivinen terapia.

Suuntaus kannattaa valita huolella. Itse olin monta vuotta väärän suuntauksen terapiassa (kognitiivisessa) vaikka minulle oikea suuntaus olisi analyyttinen.

Aika paljon olen noita eri suuntausten eroja tutkiskellutkin jo ja etsinyt tietoa. Jätetäänkö tuossa ratkaisukeskeisessä terapiassa ne vaikeat kokemukset ja huonot puolet kuinka paljon sivuun? Ap

Mun kokemus on että ei jätetä, jos sä niitä haluat käsitellä. Mun terapeutti ainakin puhuu mun kanssa siitä mistä mä haluan puhua, antaa uusia näkökulmia ja se on ollut mulle antoisinta, aika jumissa sitä on omien tulkintojensa kanssa välillä. Mutta oon tykännyt siitä että ne vaikeet asiat ei ole ollut ikäänkuin se ainoa juttu mitä käsitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua liian pinnallista terapiaa, niin en itse lähtisi ratkaisukeskeiseen. Minulla ei ainakaan itselle ole ongelma ne minun hyvät puoleni ja vahvuteeni, vaan nimenomaan ne huonot puolet ja vaikea elämänkokemukset.

Ota ap  selville eri psykoterapiasuuntausten erot.

Esim psykodynaaminen terapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan, mutta kyllä siinä voidaan

ihan nykyhetkeä käsitellä.

Toisaalta sinulle voi sopia myös kognitiivinen terapia.

Suuntaus kannattaa valita huolella. Itse olin monta vuotta väärän suuntauksen terapiassa (kognitiivisessa) vaikka minulle oikea suuntaus olisi analyyttinen.

Aika paljon olen noita eri suuntausten eroja tutkiskellutkin jo ja etsinyt tietoa. Jätetäänkö tuossa ratkaisukeskeisessä terapiassa ne vaikeat kokemukset ja huonot puolet kuinka paljon sivuun? Ap

Mun kokemus on että ei jätetä, jos sä niitä haluat käsitellä. Mun terapeutti ainakin puhuu mun kanssa siitä mistä mä haluan puhua, antaa uusia näkökulmia ja se on ollut mulle antoisinta, aika jumissa sitä on omien tulkintojensa kanssa välillä. Mutta oon tykännyt siitä että ne vaikeet asiat ei ole ollut ikäänkuin se ainoa juttu mitä käsitellään.

Minulle ratkaisukeskeinen terapeutti painotti selkeästi, että terapia-aika on minun aikaani, ja minä päätän miten se käytetään. Hän kertoi puhuvansa jonkin verran käyntien aikana mutta voin pyytää antamaan itselleni enemmän tilaa puhua, jos tuntuu siltä. Hän myös kysyy aina käynnin päätteeksi, puhuimmeko mielestäni oikeista asioista.

Olen itse niin tietoinen omasta kasvuhistoriastani ja dynamiikasta mm. vanhempieni ja itseni välillä, ja pohdi noita asioita niin aktiivisesti, että tulemme varmasti käsittelemään näitäkin asioita terapiani aikana. Olen mielissäni siitä, että terapialla on kuitenkin muutakin annettavaa, ja erityisesti siitä että omaan kykyyni tunnistaa tarpeeni luotetaan.

t. 8

Olen maksamassa tämän lystin itse omasta pussistani, joten en pysty käydä tutustumassa kovin moneen eri tyyppiseen terapiaan, senkin takia koitan mahdollisimman tarkkaan haravoida tietoa jo etukäteen. Mä kaipaan terapeutilta ainakin vastavuoroisuutta ja näkökulmia, en halua mitään yksinpuhelua siellä harrastaa. Koen, että aika paljon ymmärrän sitä mistä omat ongelmani johtuvat, mutta olen tilanteessa jossa tuntuu ettei se ymmärrys yksinään riitä pääsemään asioissa ja vaikeissa tunteissa eteenpäin. Ap

Itselleni kognitiivinen terapia ei auttanut tunne-elämän kanssa. Siinä asioita järkeisteittiin liikaa. Hoidettiin oireita eikä oikein päästy syyhyn käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taustalla raskaita elämänkokemuksia jotka saaneet aikaan nyt pitkäkestoista surua, masentuneisuutta ja ahdistusta, joiden vuoksi nyt hakeutumassa terapiaan. En sinänsä koe tarvetta keskittyä penkomaan lapsuuttani tai menneisyyttäni muutenkaan, mutta koen ettei niitäkään voi huomiotta jättää, koska ovat syitä sille miksi olen nyt tässä.  En kuitenkaan halua mihinkään psykoanalyyttiseen syväluotaukseen, tuntuu että märehdin asioita muutenkin jo tarpeeksi omassa päässäni ja tämä nimenomana on yksi ongelmista. En kuitenkaan toisaalta halua, että terapia jää liian pinnalliseksi. 

-Ap

Kyllä se paska sieltä täytyy vaan kaivaa. Märehtiminen ei ole sama asia kuin ammattilaisen kanssa rakentavasti käsittely. Oman hyvin lyhyen kokemuksen mukaan ratkaisukeskeinen sopinut sellaisten ongelmien käsittelyyn, joissa syyt ovat lapsuudessa ja jossain muualla kuin 100% siinä omassa pääkopassa. Kyllä psykoanalyyttinenkin voi olla "ratkaisukeskeinen" sanan tavallisessa merkityksessä, omani ainakin on.