Ratkaisukeskeinen psykoterapia, kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa tärkeintä on suhde sinun ja terapeutin välillä; terapian suuntauksella ei ole niinkään väliä.Kaikki terapiat lähtevät liikkeelle omista toiveistasi ja tarpeistasi.

Itse kävin psykodynaamisen koulutuksen saaneen terapeutin luona arviossa- en vakuuttunut- en saanut oikeastaan mitään vastakaikua.Seinille saan puhuttua kotonakin ja paljon halvemmaksi tulee!

Valitsin myös ratkaisukeskeisen,joskin tällä mun terapeutilla on myös muuta koulutusta esim.psykofyysisyydestä. Lämmin,jo vanhempi rouva- loistava huumorintaju ja paljon elämänkokemusta.

Kokeile useampaa jos pystyt ja valitse vasta sen jälkeen.

Oma viestisi juuri todistaa sen, että suuntauksella on väliä. Et pitänyt psykodynaamisesta työskentelytavasta, jossa terapeutti oli passiivinen. Se kuuluu olennaisena osana psykodynaamiseen menetelmään. Moni muu hyötyy juuri tämän tyylisestä menetelmästä. Psykoterapia ei lähde liikkelle asiakkaan omasta toiveesta vaan myös viitekehyksestä. Esim psykoanalyytikko ei ala tekemään kognitiivisia altitusharjoituksia eikä kogniitivinen psykoterapeutti ala transferenssityöskentelyyn, ainakaan siinä määrin mitä analyyttisen koulukunnan edustaja. Psykoterapiasuuntauksissa on suuria eroja, jotka omakin viestisi tuo esille.

Ei todista. Emme voi tietää, onko kyse ollut terapiasuhteesta vai suuntauksesta. Emme voi tietää miten olisi käynyt, jos henkilö olisi käynyt toisella, samaa suuntausta edustavalla terapeutilla, jonka kanssa suhde olisi muodostunut toimivaksi. Suuntauksissa on varmasti eroja, mutta niin on myös terapeuteissa kunkin suuntauksen sisällä.

Kun kerran asiaa on tutkittu ja tulos on että tärkein vaikuttava tekijä on terapiasuhde, uskon näin olevan.

Vierailija kirjoitti:

En siitä tiedä, mutta tiedän ratkaisukeskeisestä coachingistä, joka on kehitetty tuon pohjalta. Siinä lähdetään tosi nopeasti miettimään ratkaisua. Menneellä ei ole kovin paljoa väliä, ainoastaan se merkitsee, mitä aiot tehdä seuraavaksi. Ja muistä coaching-menetelmistä se eroaa eniten siinä, että siinä kaivetaan esiin ihmisen taitoja ja osaamista ja vahvuuksia, joiden avulla niitä ratkaisuja etsitään.

Jokin sama perusjuju on.

Mua kiinnostaisi tämän tyyppinen tuki/valmennus. Ei siis terapiaa niinkään vaan tukea ratkaisujen miettimiseen ja niiden toteuttamiseen.

Oon käyny vuoden verran. Sen avulla rempannu elämäntavat täysin. Aloittanut liikunnan (ahdistuksen hallintakeino) ja päässyt alkoholin käytöstä eroon (oli viittä vaille deeku kun terapiaan pääsin). Saan purkaa mieltäni ja pohtia myös menneisyyttä, mutta pääfokus on aina siinä että miten tulevaisuudessa. Miten nykypäivästä saisi siedettävämmän.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taustalla raskaita elämänkokemuksia jotka saaneet aikaan nyt pitkäkestoista surua, masentuneisuutta ja ahdistusta, joiden vuoksi nyt hakeutumassa terapiaan. En sinänsä koe tarvetta keskittyä penkomaan lapsuuttani tai menneisyyttäni muutenkaan, mutta koen ettei niitäkään voi huomiotta jättää, koska ovat syitä sille miksi olen nyt tässä.  En kuitenkaan halua mihinkään psykoanalyyttiseen syväluotaukseen, tuntuu että märehdin asioita muutenkin jo tarpeeksi omassa päässäni ja tämä nimenomana on yksi ongelmista. En kuitenkaan toisaalta halua, että terapia jää liian pinnalliseksi. 

-Ap

Minulla ehkä samansuuntaista menneisyyttä ja nykyisyyttä kuin sinulla.

Skeematerapia ja kognitiivinen ratkaisukeskeinen. Suosittelen.

On auttanut ja eheyttä Yt.

Ei möyritä. Liipataan nykyhetken kautta väliin mennyttä. Antaa konkreettisia ohjeita ja analysoi ja laittaa minut huomaamaan asioita.. On aktiivinen terapeutti.

Käy tunnustelemassa itsellesi sopiva ihminen.

Mulla on traumoja ja menin vahingossa ratkaisukeskeiselle terapeutille, kun en ymmärtänyt ongelmani luonnetta saati suuntausten eroja. Ei toiminut. En sano, että meni kokonaan hukkaan, mutta traumataustalla (ja masennuksen ja ahdistuneisuuden taustalla usein on juuri trauma) menneisyyden penkominen on hyvin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taustalla raskaita elämänkokemuksia jotka saaneet aikaan nyt pitkäkestoista surua, masentuneisuutta ja ahdistusta, joiden vuoksi nyt hakeutumassa terapiaan. En sinänsä koe tarvetta keskittyä penkomaan lapsuuttani tai menneisyyttäni muutenkaan, mutta koen ettei niitäkään voi huomiotta jättää, koska ovat syitä sille miksi olen nyt tässä.  En kuitenkaan halua mihinkään psykoanalyyttiseen syväluotaukseen, tuntuu että märehdin asioita muutenkin jo tarpeeksi omassa päässäni ja tämä nimenomana on yksi ongelmista. En kuitenkaan toisaalta halua, että terapia jää liian pinnalliseksi. 

-Ap

Olisko sitten kognitiivis-analyyttinen (KAT) sopiva? Kannattaa googletella siitä.

Jos on traumoja, niin traumaterapeutille.

Psykiatri antaa yleensä suosituksia terapiasuuntauksista. Moni psykiatri on kuitenkin myös itse psykoterapeutti ja suosittelee lähes säännönmukaisesti omaa suuntaustaan. 

Psykoanalyysia ja psykodynaamista kannattaa harkita vain, jos ei haittaa terapeutin passiivisuus ja terapian pituus. 

Muiden suhteen... Terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevassa asemassa.

Varmaan toimii monissa jutuissa. Mut jos on traumoja, ei oo vissiin hyvä.

Työuupumuksessa oli suureksi avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos on traumoja, niin traumaterapeutille.

Psykiatri antaa yleensä suosituksia terapiasuuntauksista. Moni psykiatri on kuitenkin myös itse psykoterapeutti ja suosittelee lähes säännönmukaisesti omaa suuntaustaan. 

Psykoanalyysia ja psykodynaamista kannattaa harkita vain, jos ei haittaa terapeutin passiivisuus ja terapian pituus. 

Muiden suhteen... Terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevassa asemassa.

Mulle psykiatri sanoi ettei missään nimessä ratkaisukeskeistä, koska mulla selvästi näkyvissä traumaperäistä häiriötä. Ratkaisukeskeinen porskuttaa eteenpäin, traumat taas pitää kohdata sieltä menneestä. Joten on lähinnä väkivaltaa traumatisoituneelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on traumoja ja menin vahingossa ratkaisukeskeiselle terapeutille, kun en ymmärtänyt ongelmani luonnetta saati suuntausten eroja. Ei toiminut. En sano, että meni kokonaan hukkaan, mutta traumataustalla (ja masennuksen ja ahdistuneisuuden taustalla usein on juuri trauma) menneisyyden penkominen on hyvin tärkeää.

Terapeutin olis pitänyt itse ymmärtää ettei hänen taidot riitä ja auttaa sua eteenpäin jollekin toiselle

Ihan sama mikä doctor Phil suuntaus on. Jos uskot asiaan saa ehkä tarvitseman avun, mutta jos et usko tohon touhuun niin et siitä mitään saa. Sama kuin lumelääke.

Lääkkeet samalla linjalla, uskoon perustuu toiminta hyvin pitkälti. Kun ei vaikutusta niin sanotaan että voi kestää kauan ennen kuin alkaa vaikuttaa, mutta yllätys kaikki haittavaikutukset kyllä alkaa  alle kahden vuorokauden.

Semmoselle jolla ei ole mitään käsiteltävää.

Kokeilin, siellä ei voinut puhua mitään.

Piti keksiä jokin ongelma.

Ei apua.

Koin loppuunpalamisen, niin toimi kohdallani! Tiedän ihmisen, joka on mm. Pitkäniemi-reissulta palannut työelämään ja pärjäilee nykyisin. Elämä jatkuu lataamon jälkeenkin näemmä..mielenterveysongelmat ovat todella yleisiä, aikuinen ihminen kantaa vastuun ja hakee apua. Pääset jatkamaan elämäänsä, oli tilanteesi sitten mikä vaan tai "ongelmasi", sitä varten on psykologit. Tiedän ihmisiä, jotka ovat käyneet mm. kaverin kuoleman takia, elämäntilanteen takia, masennuksen takia, traumojen takia, vanhemman kuoleman takia, vaikean lapsuuden takia jne. Lista on loputon, joten reippaasti vaan..välttämättä ei kovin helppo prosessi, mutta tulevaisuutesi saattaa olla vakaampi ja kypsempi jos jaksat terapiaan mennä. Ei ole naurun asia..hyvin yleistä ja tiedän tosi monia, jotka ovat käyneet jossain vaiheessa elämää!

Mun psykodynaaminen psykoterapeutti sanoi, ettei suosittele kenellekään ratkaisukeskeistä terapiaa, kun se perustuu defenssien vahvistamiseen ja potilas saattaa olla terapian jälkeen syvemmässä kuopassa kuin sinne mennessä. Varsinkin traumataustalla tuollaiset terapiat voivat olla jopa vaarallisia.

Tosiaan, outoa on kun en voi puhua mikä mua painaa.

Ei kaikki asiat parane millään ratkomisella.

Vierailija kirjoitti:

Mun psykodynaaminen psykoterapeutti sanoi, ettei suosittele kenellekään ratkaisukeskeistä terapiaa, kun se perustuu defenssien vahvistamiseen ja potilas saattaa olla terapian jälkeen syvemmässä kuopassa kuin sinne mennessä. Varsinkin traumataustalla tuollaiset terapiat voivat olla jopa vaarallisia.

No toikin on typerä asenne että ei suosittele kenellekään. Ihmisiä on paljon erilaisia ja erilaiset terapiasuuntaukset toimii eri tapauksissa. Keskeistä on se että valitaan sopiva suuntaus. Ratkaisukeskeinen terapia voi olla erinomainen valinta esim. ihmiselle jolla ei ole mitään traumoja tai mt-ongelmia mutta joka haluaa vaikka tukea elämänmuutokseen.

Mua vetää puoleensa ratkaisukeskeinen. Elämä on ollut rankkaa ja olen helvetin väsynyt polkemaan paikoillani tässä paskassa, kun pää on täynnä halua pärjätä, osata, kokea, heittäytyä. Siinä on sellainen tulppa edessä, jonka irrottamiseen olen nyt hakenut apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on traumoja, niin traumaterapeutille.

Psykiatri antaa yleensä suosituksia terapiasuuntauksista. Moni psykiatri on kuitenkin myös itse psykoterapeutti ja suosittelee lähes säännönmukaisesti omaa suuntaustaan. 

Psykoanalyysia ja psykodynaamista kannattaa harkita vain, jos ei haittaa terapeutin passiivisuus ja terapian pituus. 

Muiden suhteen... Terapeutin ja asiakkaan kemia on ratkaisevassa asemassa.

Mulle psykiatri sanoi ettei missään nimessä ratkaisukeskeistä, koska mulla selvästi näkyvissä traumaperäistä häiriötä. Ratkaisukeskeinen porskuttaa eteenpäin, traumat taas pitää kohdata sieltä menneestä. Joten on lähinnä väkivaltaa traumatisoituneelle.

Mullapa onkin ollut ratkaisukeskeinen traumaterapeutti. Monilla ihmisillä on laajasti eri koulutuksia, jolloin tällainenkin osaamiskombo on mahdollinen. Olen samaa mieltä siitä, että traumat on käsiteltävä ammattilaisen kanssa, esimerkiksi EMDR on toiminut hyvin.

Ratkaisukeskeisyyttä voidaan tehdä hyvin ja huonosti. Huonosti tehtynä se juuri jää liian pintapuoliseksi ja sivuuttaa asiakkaan kokemuksen. Silloin siitä helposti tulee sellaista coaching-henkistä tsemppaamista. Parhaimmillaan ratkes auttaa oivaltamaan ihan olennaisia asioita omasta itsestä ja voimavaroista. Palauttaa toimijuuden.

Olkaa ihmiset valppaina siinä millaiselle osaajalle menette. Valitkaa psykoterapeutti, ei mitään kurssitettua ”ammatilaista”, elleivät haasteenne ole todella lieviä, tyyliin ammatinvalintanpohdintoja. Pohjakoulutus kannattaa tsekata, sekä muu osaaminen, vaikka sekään ei aina takaa hyvää terapeuttia. Psykologeilla laajin ihmismielen osaaminen, paljon laajempi kuin vaikka psykiatreilla. Henkilökemia myös tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

En siitä tiedä, mutta tiedän ratkaisukeskeisestä coachingistä, joka on kehitetty tuon pohjalta. Siinä lähdetään tosi nopeasti miettimään ratkaisua. Menneellä ei ole kovin paljoa väliä, ainoastaan se merkitsee, mitä aiot tehdä seuraavaksi. Ja muistä coaching-menetelmistä se eroaa eniten siinä, että siinä kaivetaan esiin ihmisen taitoja ja osaamista ja vahvuuksia, joiden avulla niitä ratkaisuja etsitään.

Jokin sama perusjuju on.

Älä vertaa tuota valmennusta psykoterapiaan. Ovat aivan eri asioita.