Kiusaamisen jäljet jotka ei poistu (varmaan koskaan)
Olen jo aikuinen nainen mutta edelleen ihan hemmetin itsetuntovammainen. Aloitin yhdessä kurssiryhmässä ja oletan että muut siellä (ainakin useimmat niistä) inhoaa mua, siis väheksyy ja ehkä puhuvat keskenään pahaa minusta. Jollain tunnilla pari tyyppiä siellä naureskeli jollekin keskenään ja epäilin heti sen liittyvän jotenkin minuun. Terapia ei auta tällaisiin ja sekin tuntuu nöyryyttävältä että ainoa ihminen jolle elämänsä asioista voisi puhua on joku joka tekee sitä rahan takia, että ei ole ketään eikä varmasti tule koskaan olemaankaan ketään, joka olisi kiinnostunut ja välittäisi minusta oikeasti.
Häpeän ihan helvetisti jo lapsena alkanutta yksinäisyyttäni ja sen takia todella kummalliseksi mennyttä elämääni. Onhan useimmilla ihmisillä kuitenkin kokemuksia esimerkiksi sukujuhlista tai jostain kaveriporukoissa hengailusta, mulla ei ole. Luulen että en voi koskaan sen takia saada parisuhdettakaan, tällaisen taustan takia on ihan liian outo.
Kommentit (4)
Sama täällä, en oo vielä kyllä aloittanut terapiaa varsinaisesti. Edelleen mietin, että muut vihaavat ja puhuvat musta pahaa. Eikä oo yhtään ystävää. N30
Sitten pitää elää sellaista pulikasta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää elää sellaista pulikasta elämää.
o
Tiedän tunteen. Minulla on sama juttu :( N31