ahdistaa tää elämä ilman parisuhdetta
Mäen tiedä miten kestän tän pettymjyksen että parisuhde meni pieleen ja jäin yksin. Mun on niin ikävä sitä mitä olis voinut olla. Mä en jaksa tätä ei halauksia ei seksiä ei toisen positiivista palautetta.
Kommentit (12)
Tsemppiä. 👍 Yksinolossakin on puolensa.
Miksi moni on tämmöinen läheisriippuvainen.
Näin mullekin kävi ja exällä pian jo uusi, sitten aattelin että opettelen elämään ilman sitä riippuvuutta jostain äijästä. Menee paremmin!
Näin käy joskus. Ei kannata jäädä sitä märehtimään. Varmasti siihen loppumiseen oli ihan hyvät syyt. Väkisin ei voi pitää ketään suhteessa. Se perustuu siihen, että kumpikin haluaa olla just toisensa kanssa ja on valmis kompromisseihin ,mitä se vaatii. Keräile palat ja eikun eteenpäin kohti uusia pettymyksiä.
Mä en kans ymmärrä, miks pitää roikkuu jossain toisessa ihmisessä, että tuntis elävänsä? Itse asiassa itekseen eläminen on paljon positiivisempaa. Ei tuu turhia riitoja, ei pahaa mieltä tyhjän takia, ei tyhjänpäiväistä draamaa. On niillä halauksilla ja seksillä joillekin turhan kova hinta. Joutuu olemaan toisen roskapussina ja se on sitten niinku se autuaakstekevä parisuhde??
Vierailija kirjoitti:
Ai olitte kuitenkin jo yhdessä? Minäpä oon ollut sinkkuna 7v.
Minäpä olen ollut sinkkuna koko elämäni, olen yli 30v. Ärsyttää marina seurustelevilta/eronneilta. Ovat kuitenkin kokeneet sellaista mistä itse en voi edes haaveilla.
Ilman miestä? Ilman lasta?
Varmasti sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Ilman miestä? Ilman lasta?
Varmasti sattuu.
Aika suuret vaatimukset ja paineet asettaisin omalle kumppanilleni (, tosin minun tapauksessani naiselle) tai lapselle, jos heidän tehtävänä ja velvollisuutena olisi estää se, ettei minuun sattuisi ja antaisivat elämääni muutoin siltä puuttuvan merkityksen.
- Olen joitain kertoja todennut tämän ennenkin, mutta uskon ja luulen, että voi ja saattaa olla toiselle parempi kumppani ja luultavasti parempi huoltaja ja vanhempi lapselle kun kokee ja tuntee oman elämänsä arvokkaaksi ilman, että arvokkuuden kokemus tai tunne riippuisi kenetäkään muusta.
Noh, hankalampi tilanteesi olisi, jos sun olisi ikävä sitä miestä. Kaipaat kuitenkin vain parisuhdetta, seksiä, halauksia ja positiivista palautetta. Ei niiden saaminen meille naisille mitenkään vaikeaa ole, jos ei aseta kovin suuria vaatimuksia miehelle.
On kurjaa olla aina yksin. Satunnaiset juttutuokiot ja kohtaamiset jonkun tutun kanssa oikeastaan vain pahentavat oloa. Parempi pysyä turtana ja välttää tunnekuohuja. Elämä on, joillekin meistä.
Vierailija kirjoitti:
On kurjaa olla aina yksin. Satunnaiset juttutuokiot ja kohtaamiset jonkun tutun kanssa oikeastaan vain pahentavat oloa. Parempi pysyä turtana ja välttää tunnekuohuja. Elämä on, joillekin meistä.
Vanha ketju, mutta tää sai mun kyyneleet vuotamaan. Juuri näin tällä hetkellä koen. Nuo tunnekuohut on mulle ihan liikaa ja saa lopulta vaan tuntemaan itsensä entistä yksinäisemmäksi.
Mä en mitään riippakiveä edes huoli...
Ai olitte kuitenkin jo yhdessä? Minäpä oon ollut sinkkuna 7v.