Te joiden teini meni ammattikouluun.
Ajatteletteko koskaan että entä jos olisi mennyt lukioon? Ja miten tästä jossittelusta pääsee eroon?
Kommentit (16)
En. Lapseni kävi kuitenkin AMK ja tienaa yli 6000 e kuussa tavattoman monen akateemisen istuessa kotona kokopäiväisenä työnhakijana.
Anteeksi että häiriköin tähän mutta oma teini meni lukioon. Itse toivoin että olisi löytänyt ammatilliselta puolelta alan, joka kiinnostaisi. Koen että ammattikoulutus olisi ollut varma tie työelämään ja vakaaseen tulevaisuuteen. Nyt rämpii lukiossa eikä tiedä mitä tekee aikuisena. Jatkokoulutukseen pääsy tuntuu epävarmalta kun matematiikkaa ja yo-kirjoituksia korostetaan hakemisessa. Koen lukion olevan ajankuluttamista joka tietyllä tavalla rapauttaa nuoren itsetuntoa kun vaatimukset on niin kovat.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi että häiriköin tähän mutta oma teini meni lukioon. Itse toivoin että olisi löytänyt ammatilliselta puolelta alan, joka kiinnostaisi. Koen että ammattikoulutus olisi ollut varma tie työelämään ja vakaaseen tulevaisuuteen. Nyt rämpii lukiossa eikä tiedä mitä tekee aikuisena. Jatkokoulutukseen pääsy tuntuu epävarmalta kun matematiikkaa ja yo-kirjoituksia korostetaan hakemisessa. Koen lukion olevan ajankuluttamista joka tietyllä tavalla rapauttaa nuoren itsetuntoa kun vaatimukset on niin kovat.
Tunnen monia lukion käyneitä jotka ovat jääneet vain työttömiksi lukion jälkeen kun eivät päässeet mihinkään jatko-opiskelemaan tai sitten osa ei vaan halunnut. Itse kävin ammattiopiston, Liiketalouden alan ja ollut töissä valtiolla, kaupungilla, monilla mielenkiintoisilla työpaikoilla. Nyt vielä noin 10 vuotta myöhemmin nämä lukion käyneet ovat työttöminä.
Teinini kävi lukion ja hänestä tuli lähihoitaja. Miehen teini sitten taas kävi lukion ja luki tämän jälkeen merkonomiksi ja on nyt vaatekaupassa töissä.
Siskon lapsi pitää neljättä välivuottaan lukion jälkeen.
Ei se lukio mitään mahtavaa loppuelämää takaa. Tiedän monta lukion käynyttä "amisduunariksi" päätynyttä. Mutta tiedän myös useamman jotka käyneet amiksen ja sen jälkeen AMKn. Ja tiedän enemmän akateemisiä työttömiä kuin amistyöttömiä.
Joillakin teknuikan aloilla on jopa parempi hankkia käytännön taito ammattikoulusta, tehdä jonkin aikaa "oikeita töitä" ja sitten mennä ammattikorkeaan lukemaan samaa alaa.
En, koska teini on ilmiselvästi omalla alallaan. Lukioon ehtii myöhemminkin, jos tarvitsee ja tahtoo.
Poikani kävi ammattikoulun ja on nyt lukemassa AMK:ssa Insinööriksi. Haluaa tehdä sähköpuolen suunnittelu-töitä. En kyllä parempaa reittiä noihin töihin tiedä. Tiedätkö sinä?
Ammattikoulu on mahtava väylä päästä heti töihin jos vaan on oikeasti kiinnostunut alasta.
Veljenpojasta tulee putkimies ja on tosi tyytyväinen. Kesätyöpaikka on jo alalta ja varma työllisyys
tulevaisuudessa. Jatkossa voi opiskella lisää jos intoa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lukio mitään mahtavaa loppuelämää takaa. Tiedän monta lukion käynyttä "amisduunariksi" päätynyttä. Mutta tiedän myös useamman jotka käyneet amiksen ja sen jälkeen AMKn. Ja tiedän enemmän akateemisiä työttömiä kuin amistyöttömiä.
Joillakin teknuikan aloilla on jopa parempi hankkia käytännön taito ammattikoulusta, tehdä jonkin aikaa "oikeita töitä" ja sitten mennä ammattikorkeaan lukemaan samaa alaa.
Nuoreni kävi ensin lukion,sitten amiksen datanomi-koulutuksen ja sitten amk:n ja on nyt it-hemmona isossa kansainvälisessä firmassa,kaikki tiet auki. MUTTA! SIlti pitää opiskella koko ajan,esim it-alalla kaikki muuttuu todella nopeasti,ei voi jäädä istumaan laakereillaan. JA se parjattu AMIS antaa hyvän pohjan kaikelle koulutukselle.
Nykyisin ei välttämättä riitä mikään opiskewlu jos ei ole ns hyvä tyyppi ja kokemusta monesta alasta.
Ja joo,useat yliopiston käyneet ovat työttömiä.
Poika kävi lukion ja päätyi armeijan jälkeen amkiin opiskelemaan restonomiksi.
Tytär on nyt amiskassa kokkikoulussa ja tähtää samaiseen restonomikoulutukseen valmistuttuaan.
Olen molemmista hyvin ylpeä, ovat saaneet valita tiensä itse ja ovat valintoihinsa tyytyväisiä. En missään vaiheessa halunnut vaikuttaa liikaa heidän päätöksiinsä oman koulupolkunsa suhteen, tukea olen antanut aina tarvittaessa ja näin teen vastaisuudessakin.
Mitäs jossiteltavaa siinä on? Itse menin amiksen kautta AMK:hon ja valmistuin monia lukion käyneitä nopeammin, sillä ammattikoulussa hankittu työssäoppiminen hyväksiluettiin tutkintoon (johon siis vaadittiin työelämän kokemusta muistaakseni 6kk) ja monilla lukiolaisilla sitä työkokemusta ei ollut. Nykyään olen töissä insinöörinä 4000 e palkalla ja lisäksi osaan tehdä kodin sähkötyöt itse amiksen ansiosta.
Ollaan duunarisukua niin ei se lukio edes ollut vaihtoehto. Herraspennut sinne menee aikaansa tappamaan kun ei tarvii töitä tehdä.
Mä valmistuin lukiosta 1998, ammattikoulusta 2001, samana vuonna kuin perustin perheen. Maksoin ammatilla asuntolainan ja elätinpä sitä perhettäkin puolison sairastuttua. Mielenkiintoisen, mutta huonosti työllistävän alan FM minusta tuli viime vuonna. Olen kuitenkin edelleen siinä ensimmäisessä ammatissani, nyt osa-aikaisena. Alanvaihto veisi parhaimmillaankin pätkä- ja projektimaailmaan, enkä halua enää antaa niin paljon työelämälle kuin mitä se vaatisi, sillä pakko ei enää ole. Olin ihan iloinen teinin päätyessä hyvin työllistävälle amisalalle, pääsee oman elämän alkuun...ja myöhemmin tosiaan ehtii muutakin, jos siltä tuntuu.
Itse palkkaan aina mieluummin amistaustaisen (diplomi)insinöörin kuin lukiosta tulleen. On se nyt helvetti jos (sähkö)inssi ei osaa edes mitata & tulkita asennustarkastusmittarin lukemia tai niiden laskennallista merkitystä suunnitelmissa.
Työhaastatteluissa otankin tuon mittarin mukaan ja kysyn "miten johdotat, mitä mittaat ja missä järjestyksessä ja mihin asettaisit mittarin" (ei tarvitse edes laittaa päälle, koska malleissa on eroja, mutta liittimien merkinnät on jokseenkin samat). Siinä kärähtää nopeasti ne joilla ei ole likaisen perusduunin osaamista hallussa.
T: itsekin joskus kädetön lukiosta tullut multi-inssi (mutta myös aikuisamitsun käynyt)
Lukioon pänttäämään pakkoruotsia, jota ei kuitenkaan koskaan kunnolla opi. Amitsu on hyvä vaihtohto. Nämä pettymykset johtuvat lähinnä vain vanhempien omasta kunnianhimosta, sillä niillä ei juuri ole mitää tekemistä sen lapsen omien halujen kanssa.