Mies ei tule esikoisen kanssa toimeen!!

Mies ja esikoispoika samanlaisia ja sen takia jatkuvasti törmäyskurssilla. Meillä myös kaksi nuorempaa lasta, eikä heidän kanssa ole tuollaista.

Itse näen asian niin, että mies ärtyy pojan käytöksestä, koska hänelle itselle ei lapsena ole sallittu kielteisiä tunteita. Ja poika tosiaan käyttäytyy ihan kuin isänsä(anopin mukaan).

Sääliksi käy esikoinen ja mieskin. Itse olen aika voimaton heidän suhteen, koitan vain sovitella väliin.

Kerro muutama kasvatusopin perusasia:

- MIehen tulee olla esimerkkinä lapselleen, antaa sille malli miten eletään

- Mies on aikuinen, lapsen tasolle itsensä alentaminen on jo näivettänyt miehesi arvovaltaa lapsen silmissä. Tulossa on todella kova murkkuikä.

- Pyydä miestäsi analysoimaan, miksi alentui jossain tietyssä asiassa lapsen tasolle. Älä nalkuta, miehet suuttuvat tästä helposti. Mutta jos asiat menee oikein, miehesi alkaa itse miettiä omaa käyttäytymismalliaan. MIehesi on oltava auktoriteetti joissain asioissa, lapsellasi on nyt tuntemus, että riitelemällä ja inttämällä saa asiansa lävitse.

- Mieti omaa käytöstäsi. Oletko vienyt mieheltäsi auktoriteetin. Eli kun mies on kieltänyt jonkin, sinä sallitkin sen. Ei tarvita kuin pari kertaa ja lapsi tietää, että sinä päätät, ei mies. Ehkä lyhytnäköisesti hurraat tälle, mutta lapsesi suhtautuminen mieheesi on saanut ikuisen kolauksen ja miehesi arvovalta rapisee pahasti lapsen silmissä. Lapsi pitää miestäsi itsensä kanssa tasavertaisena ja se on väärin.

Mies ottaa usein yhteen poikamme kanssa (ei ole esikoinen vaan toinen kaksosista) ja " asettuu samalle tasolle" nenäkkään eskarilaisen kanssa. Minä juttelin asiasta nätisti mieheni kanssa, sillä huomasin, että hänkään ei ollut tyytyväinen asian tilaan. Juttelimme ja mies lupasi yrittää hillitä itseään paremmin, hänhän kuitenkin on se aikuinen...

Juttele sinäkin rauhallisesti miehesi kanssa asiasta ja kysy häneltä, mikä hänen mielestään olisi paras ratkaisu tähän pulmaan.

sanosin että tää ei edes lopu koskaan, vaikka ikää karttuu, se vanhin poika on aina miehelle joku kilpailija, vaikka miten asiaa katsois. Mun vanhin poka on jo 25, mut edelleen isänsä aina löytää siitä jotain mollattavaa, nuoremmissa taas ei ole mitään vikaa. Ja ikävä kyllä kyllä tää sama koskee kaikkia tuttavaperheitäkin, sivistys tai tulotasosta riippumatta.

Esikoispoikamme on 19-vuotias ja aina vain pahenee miehen ja pojan välit. Ihan pahaa tekee, kummankin puolesta.

vastaajille. Oli ihana kuulla oikeasti että emme ole siis ainoita. Meidän poika nyt 12vuotias eli murkkuikä alkaa nostaa päätään..Toisaalta ei kiva että tämä siis jatkuu kautta rantain :O(, mutta helpotti teidän kaikkien vastaukset. Kiitos!! T:Ap

3 ensimmäistä vuotta meni suht hyvin, mutta sen jälkeen menty alamäkeä. Meillä myös reilu 3v pikkusisko, jonka kanssa loistavat välit. Ihan erinlaista, mitä esikon kanssa ollut. Kesällä syntyy luultavasti kolmas tyttö, että saapi nähdä, miten käy...

Kun tuntui että kaikki huomio, mitä poika isältään saa on negatiivista. Tämä sitten saa tietty aina pojan harmistumaan ja alkaa kiukutella vielä enemmän, josta taas mies hermostuu lisää ja kierre onkin valmis... Sanoin miehelle että olisiko mukavaa, jos sen työkaveritkin aloittaisi keskustelun aina huutamalla ja valittamalla jostain, ei ollut ajatellut että siltähän pojasta varmaan tuntuu ja on siis heti puolustuskannalla isäänsä vastaan. Meillä muut lapset tyttöjä, he ovat isänsä saaneet niin valtaansa, että eivät juuri koskaan tappele, hyväksi osaavat kyllä isäänsä käyttää etenkin kun haluavat jotain saada itselleen. Lienee tyttöjen sisäsyntyinen taito :) Meillä on sovittu että toisen käskyjä ei toinen muuta, jos jostain ollaan erimieltä niin sovitaan pelisäännöistä lasten kuulemattomissa, lasten edessä ei kumpikaan jyrää toisen vanhemman sanojen yli vaan tukee toista. Jos siis äiti kieltää jotain, isä pysyy samalla linjalla ja toisinpäin.

Ja ainoa jonka kanssa mies tappelee on juuri tämä 12vuotias poika. Tuntuu tosiaan että joka asiasta saa riidan, ja kierre vain jatkuu.. Olen puhunut isälle tästä mutta ei hän tunnu kokevan sitä stressaavana kuten minä itse. Eikä poikakaan tunne olevansa " varjossa" , mutta musta se vaan tuntuu niin pahalta kattoa vieressä joka päivästä kinaamista..ja epäreilua esikoista kohtaan. T: ap

Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että esikoinen on poika ja jotenkin se kaikkein läheisin lapsi iskälleen. Nuorempien synnyttyä isä joutui hoitamaan esikoista paljon enemmän yksin ja otti automaattisesti enemmän vastuuta. Meillä ainakin isä haluais niin kovasti kasvattaa esikoisesta kunnon miehen, mutta omia huonoja piirteitä ja heikkouksia on vaikea hyväksyä omalla pienellä " peilikuvalla" .