En tule toimeen tyttäreni kanssa

Yleensä tyttöjen kannattaa antaa tehdä mitä haluaa kunhan läksyt on tehty ja kotona ei näy 6 vuotta vanhempia poikkiksia. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tyttöjen kannattaa antaa tehdä mitä haluaa kunhan läksyt on tehty ja kotona ei näy 6 vuotta vanhempia poikkiksia. 

6-vuotiaalla poikkiksia?

Minulla vähän samanlainen, "haastava tempperamenttinen", 10v. poika. Ollut haastava aina. Nuorempi sisko paljon helpompi. Vääntöä tulee, mutta en anna periksi. Enpä osaa auttaa, mutta myötätuntoa saat täältä :)

Jos pelkästään tuon tekstisi perusteella pitäisi tehdä johtopäätöksiä, niin kyllä, tyttärelläsi on erittäin vakavia ongelmia, ja hän tarvitsee ammattiapua asap.

Kahden jo aikuisen voimakastahtoisen tyttären samanlaisena äitinä ehdotan,että huomaa hyvä lapsessa; kehu,kun tekee jotain kivasti tai näyttää nätiltä jne. Tehkää asioita kahdestaan; taatusti testaa sinua ensin mutta kun edelleen huomaat vsin hyvän luottamus kehkeytyy pikkuhiljaa. Juttele,lue- puhu kunnioittavasti.

Huuda jos huudatuttaa,pyydä anteeksi myös. Pidä sylissä,silittele,hiero,kampaa.

Kovan paikan tullen ole jämäkkä aikuinen,silloinkaan et hauku.

Missä tytön isä on?

Älä huuda lapselle. Veikkaan, että itse aloitat ”riidan” ja lapsi hämmentyy tyhmyydestäsi, ja tuntee itsensä turvattomaksi.

Sama tilanne. Ikää tosin jo 18v. Ollut haastetta aika kauan ja voimavarat vähissä.

Uhmakkuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Älä huuda lapselle. Veikkaan, että itse aloitat ”riidan” ja lapsi hämmentyy tyhmyydestäsi, ja tuntee itsensä turvattomaksi.

Voi olla että vaistoaa jännittyneisyyden välillämme joka laukea sitten kauheaksi riidaksi. En tietenkään ole ylpeä siitä että huudan ja tiedän sen olevan tyhmää. Tuo lapsi vain osaa ärsyttää niin etten voi sitten kontrolloida itseänikään.

Olemme molemmat sellaisia kuumakalleja joten siksi myös ymmärrämme toisiamme ja sovimme jälkeenpäin asiat. On silti väsyttävää että tätä tapahtuu melkein joka päivä. Ap

Mulla muutaman vuoden nuorempi samanlainen. Pidän herkeämättä kiinni siitä, ettei hän pääse yläpuolelleni tai olen muuten kusessa. Tää vaatii välillä aika kovia keinoja. Tavaroiden takavarikointia yms.

Aistiherkkyyksiä? Kuormittuu esim. melusta, väenpaljoudesta jne?

Tollanen oravanpyörä lähtee monesti rullaamaan arjen hulinoissa, kun lapsi ei esim. saa tarpeeksi äidin huomiota. Myös meillä.

Mä pystyn vielä taktikoimaan jollain tarrakalenterilla, jossa saa palkinnon perjantaina jos käyttäytyy hyvin. En tiedä toimiikohan enää tuon ikäiselle. Väkisin mietityttää onkohan tuollainen myös meidän tulevaisuutta vielä..

Lapsellani on myös erittäin aurinkoinenkin puoli ja koitan sitä positiivisuutta pitää yllä monin eri keinoin.

Älä tuomitse itseäsi äitinä silloin kun olet huonoimmillasi. Se et ole "sinä" vaan stressitaso on ylittänyt rajasi ja olet ihmisen luonnollisessa "pakene tai taistele" -moodissa. Sama pätee lapseen, siksi kysyin aistiyliherkkyyksistä.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla muutaman vuoden nuorempi samanlainen. Pidän herkeämättä kiinni siitä, ettei hän pääse yläpuolelleni tai olen muuten kusessa. Tää vaatii välillä aika kovia keinoja. Tavaroiden takavarikointia yms.

Aistiherkkyyksiä? Kuormittuu esim. melusta, väenpaljoudesta jne?

Tollanen oravanpyörä lähtee monesti rullaamaan arjen hulinoissa, kun lapsi ei esim. saa tarpeeksi äidin huomiota. Myös meillä.

Mä pystyn vielä taktikoimaan jollain tarrakalenterilla, jossa saa palkinnon perjantaina jos käyttäytyy hyvin. En tiedä toimiikohan enää tuon ikäiselle. Väkisin mietityttää onkohan tuollainen myös meidän tulevaisuutta vielä..

Lapsellani on myös erittäin aurinkoinenkin puoli ja koitan sitä positiivisuutta pitää yllä monin eri keinoin.

Älä tuomitse itseäsi äitinä silloin kun olet huonoimmillasi. Se et ole "sinä" vaan stressitaso on ylittänyt rajasi ja olet ihmisen luonnollisessa "pakene tai taistele" -moodissa. Sama pätee lapseen, siksi kysyin aistiyliherkkyyksistä.

Tsemppiä!

Kiitos kaikille (myös vertaus)tuesta! Joo nyt kun rupesin miettimään tuota aistiyliherkkyyttä niin jotain samaa tytössä löytyy. Ei kyllä tykkää kovasta metelistä ja mieluiten pitäisi esimerkiksi kuulosuojaimia jossain isommassa tapahtumassa. Pelkää lentäviä ötököitä eikä esimerkiksi sen takia halua olla pihalla ollenkaan.

Ei osaa vielä ajaa polkupyörälläkään kun pelkää kaatumista ja sitä kun se sattuu. Jos naarmuja tulee niin se on kipu kerrottuna sadalla. En tiedä onko kyse aistiyliherkkyydestä mutta todella herkkä on. En voisi kuvitellakaan häntä pelaamassa jotain fyysistä pallopeliä kentällä koska pelkää etä häneen sattuu jos joku potkaisee vahingossa vaikka jalkaan. Lamaantuu jotenkin kun pyydän tekemään jotain esimerkiksi siivoamaan jälkensä, melkein aina pistää vastaan.

Vauvana itki kuin syötävä jos ei heti sillä sekunnilla ollut ruokaa. Tässä esimerkkejä...

Sen rangaistuksilla uhkailu on aivan turhaa, jos rangaistukset eivät ole sellaisia, että lapsi aidosti pelkäisi rankaisua. Rangaistuksen pitää olla niin kova, että se poistaa lapselta uhman.

Mun nuorimmainen on ollut samanlainen, helposti tulistuva lapsi. Meillä oli muutamia helpottavia kikkoja käytössä. Esim, kun tultiin kotiin päiväkodista, koulusta, niin heti ensimmäinen vartti vain yhdessätekemistä/-olemista, ei kauppakassien purkua tms. Sen jälkeen hän alkoi ihan suosiolla omiin puuhiin. Kasvata tietoisesti lehmänhermot, lapsesi ajattelee sinusta todennäköisesti ihan samoin kuin sinä hänestä, mieti, miten voit korjata omaa tapaasi olla kasvattajana. Helpommin sä itseäsi muutat kuin lastasi, sulla on kykyä ja ymmärrystä huomattavasti enemmän.

Paljon yhdessäoloa, lehmänhermoja, älä vastaa itse rumasti, äläkä heti ole huutamassa. Ohjaa, opasta, näytä esimerkkiä.

Valitse taistelusi, eli kaikista tärkeimmät asiat, ja ole johdonmukainen, muissa asioissa katsele läpi sormien ihan suvereenisti.

Jaa, no mites teillä meni ikävuodet 0-6v? Saiko lapsi tehdä kaiken mitä halusi etkä pistänyt vastaan?

 

Jos niin nyt niität sitä mitä olet kylvänyt. Todella paljon näkee tuolla ulkoillessa tilanteita jossa se pieni ihana lutunen saa tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa ja vanhemmuus on todella hukassa.

Suosittelen hakemaan apua neuvolan kautta. Suomessa sitä on luojan kiitos saatavilla, eikä tarvitse jäädä yksin ihmettelemään. Tosin jos meillä Suomessakin edelleen olisi isot perheet joissa päivittäin isovanhemmat mukana asumassa tai muutoin kiinteästi niin säästyttäisiin monelta tämmöiseltä ilmiöltä.

Heidän aikanaan kun lapset eivät saaneet käyttäytyä ihan miten vaan, kuten nykyään. Kukaan ei sano mitään. Siitähän vielä lasun paikka. Vaikka se huolettomuus ja heitteilejättöhän on sitä myös.

Lapselta pitää edellyttää sekä tottelua että kunnioittavaa ja kohteliasta puhetta. Jos niitä ei edellytä, niin lapsen käytös menee nopeasti aivan hallitsemattomaksi. Käytännössä sellainen lapsi jolle ei ole pidetty kunnon kuria ja johon vanhemmilla ei ole otetta, alkaa käyttää klassisia koulukiusaajan elkeitä vanhempiinsa. Lapsi ei siis ole luonnostaan empaattinen, vaan sallittaessa käyttää erittäinkin törkeitä keinoja vallan haalimiseen itselleen.

Jos lapsi on vasta pian 7v, niin ei ole mitenkään mahdotonta korjata tuota tilannetta. Ratkaisu lähtee toisaalta erittäin tiukasta ja johdonmukaisesta kurista, mitä ei ole syytä hellittää lainkaan ainakaan ennen, kuin lapsen asenne on selkeästi muuttunut. Kannattaa päättää, että lapselta ei kertakaikkiaan suvaita tottelemattomuuta eikä epäkunnioittavaa suhtautumista vanhempiin tai muihin auktoriteetteihin. Jos lapsi poikkeaa säännöistä, niin sitten rangaistaan niin kovaa, että lapsi alkaa totella. On parempi rangaista harvoin mutta kovaa kuin usein ja lievästi. Riittävän kova rangaistus on sellainen, että lapsi rangaistuksen jälkeen tottelee ehdoitta eikä väitä yhtään vastaan tai ole muuten epäkunnioittava. Toisaalta sitten niinä hetkinä kun lapsi käyttäytyy kunnolla tarjotaan paljon positiivista yhdessäoloa. Sitä ei pidä kuitenkaan tehdä, että lapsen käyttäytyessä huonosti yritettäisiin lahjoa lapsi lopettamaan huonon käytöksen, koska siitä ei lapsi opi muuta kuin sen, että kannattaa käyttäytyä huonosti koska silloin voi kiristää palkintoja itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no mites teillä meni ikävuodet 0-6v? Saiko lapsi tehdä kaiken mitä halusi etkä pistänyt vastaan?

 

Jos niin nyt niität sitä mitä olet kylvänyt. Todella paljon näkee tuolla ulkoillessa tilanteita jossa se pieni ihana lutunen saa tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa ja vanhemmuus on todella hukassa.

Suosittelen hakemaan apua neuvolan kautta. Suomessa sitä on luojan kiitos saatavilla, eikä tarvitse jäädä yksin ihmettelemään. Tosin jos meillä Suomessakin edelleen olisi isot perheet joissa päivittäin isovanhemmat mukana asumassa tai muutoin kiinteästi niin säästyttäisiin monelta tämmöiseltä ilmiöltä.

Heidän aikanaan kun lapset eivät saaneet käyttäytyä ihan miten vaan, kuten nykyään. Kukaan ei sano mitään. Siitähän vielä lasun paikka. Vaikka se huolettomuus ja heitteilejättöhän on sitä myös.

Nykyään ollaan ensimmäistä kertaa historiassa siinä tilanteessa, että niiden isovanhempien kasvatusvinkkien noudattaminen johtaa lasu-asiakkuuteen ja ylipäätään tolkuttomaan pöyristymiseen ympäristön taholta.

Samaa oli tuossa 8-10v. Nyt 12 ja tämä kevät on ollut kotona melko leppoisaa.

Hyvänä hetkenä olen pyrkinyt selittämään mikä minua turhauttaa ja suututtaa ja että tarvitsen tosi pitkän rauhoittumisajan. Välillä keskusteltiin elämästä kuin aikuiset.

Kyllä se siitä.

Meillä vasta murrosikä toi hankaluuksia. Tänään olisi tytön peruskoulun päättäjäiset, mutta huusi minulle yhden illan, että en saa tulla sinne, tai hän ei itse tule paikalle jos minä tulen. Äsken tuli sanomaan että meinaatko alkaa valmistautumaan? Juhlat alkaa 15 minuutin päästä...  Mulla on niin mitta täynnä.

Kuulostaa tosi rankalta, varsinkin kun 7 vuotiaan pitäisi olla melko helppo. Itselläni on kolme helppoa lasta ja silti välillä hermo menee joten kuulostat itse ihan normaalilta reaktioinesi.

Luulot pois ipanalta. Jos se uhittelee vaikka sitten naamaa mutristamalla, niin laitatte tunniksi nurkkaan seisomaan hipihiljaa tai annatte selkään (monta kymmentä terävää iskua noin 30 cm pitkällä vitsalla). Eipä uhittele sen jälkeen uudestaan ihan heti.