Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En tule toimeen tyttäreni kanssa
31.05.2019 |
Auttakaa! Minulla on pian 7-vuotias tyttö ja hänen haastava käytöksensä tekee minut hulluksi. On ihan hirveä jänkäiita. Ei tottele vanhempiaan ja kun suuttuu niin ikinä ei tiedä kuinka kauan suuttumus kestää, näyttää silloin vihaista naamaa ja tuijottaa herkeämättä.
Jos vähänkin korotan ääntä niin tiuskii takaisin kahta kauheammin. Tiuskiessaan puhuu rumasti, ei sentään kiroile mutta on tosi töykeä etenkin minua, äitiä kohtaan. Jos uhkailen rangaistuksella niin ei välitä, suuttuu vain siitä. Ei välitä vaikka perustelen mistä rangaistus tulee. Muistaa vaan kuinka ilkeä olen kun teen niin.
Suurin osa päivästä yhteiselo on hampaiden kiristelyä, en nauti hetkistä hänen kanssaan kun saa kokoajan pelätä milloin tulee taas ilta kun riitelemme jostain ihan tyhmästäkin asiasta. Tyttö huutaa minulle päin naamaa jolloin myös minäkin huudan hänelle. En jaksa kuunnella niitä loukkauksia mitä hän sanoo minulle.
Oikeasti pelkään että jonain päivänä nappaa jonkun veitsen keittiön laatikosta ja uhkailee sillä minua. Hän on kyllä uhkaillut minun vahingoittamisellani jos en ole hiljaa jne. Onko tytölläni jotain pahempia tunne-elämän ongelmia? Tunnen olevani epäonnistunut äiti ja joskus toivon että lapsi voisi olla vaikka viikonkin poissa että saisin olla omassa rauhassa.
Usein vihaan häntä etenkin silloin kun huutaa ja käyttäytyy rumasti. En aina edes ymmärrä mistä kaikki saa alkunsa. Vauvasta lähtien mielestäni ollut tällainen, haastava. En halua nyt mitään 'itsepä hankit lapsen' kommentteja vaan että ohjeita mitän toimia tällaisen itsepäisen mutta herkän lapsen kanssa.
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vasta murrosikä toi hankaluuksia. Tänään olisi tytön peruskoulun päättäjäiset, mutta huusi minulle yhden illan, että en saa tulla sinne, tai hän ei itse tule paikalle jos minä tulen. Äsken tuli sanomaan että meinaatko alkaa valmistautumaan? Juhlat alkaa 15 minuutin päästä... Mulla on niin mitta täynnä.
No et kyllä mene sinne juhliin, kun kerran aloit tottelemaan teiniä tässä asiassa, pidät pääsi, et mene, koska hän sen kielsi. Jatkossa mieti etukäteen, kannattaako sitä teiniä totella, vai ei. Nyt kun menet, teini osaa pyöritellä sua jatkossa ihan miten haluaa, ja sä olet lammas, ja suostut. Onnee.
Vierailija kirjoitti:
Ja yksi hyvä vinkki, jota kannattaa kokeilla, kun lapsi nukkuu, mene sängyn viereen katsomaan lasta, sen pitäisi nostattaa sulla hellyyden tunteita, pidä niistä kiinni ja kasvata sitä määrää, niin alkaa ne inhon tunteet laantua vähemmälle.
13
Miksi pitäisi opetella tykkäämään törkykäytöksestä?
Tyttäresi on pääosin kasvatuksesi tulos, huomaa jo siitä, kun kerrot omasta uhkailustasi.
Itse käyttäisin lasta psykologilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yksi hyvä vinkki, jota kannattaa kokeilla, kun lapsi nukkuu, mene sängyn viereen katsomaan lasta, sen pitäisi nostattaa sulla hellyyden tunteita, pidä niistä kiinni ja kasvata sitä määrää, niin alkaa ne inhon tunteet laantua vähemmälle.
13
Miksi pitäisi opetella tykkäämään törkykäytöksestä?
Lapsesta, ei käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vasta murrosikä toi hankaluuksia. Tänään olisi tytön peruskoulun päättäjäiset, mutta huusi minulle yhden illan, että en saa tulla sinne, tai hän ei itse tule paikalle jos minä tulen. Äsken tuli sanomaan että meinaatko alkaa valmistautumaan? Juhlat alkaa 15 minuutin päästä... Mulla on niin mitta täynnä.
No et kyllä mene sinne juhliin, kun kerran aloit tottelemaan teiniä tässä asiassa, pidät pääsi, et mene, koska hän sen kielsi. Jatkossa mieti etukäteen, kannattaako sitä teiniä totella, vai ei. Nyt kun menet, teini osaa pyöritellä sua jatkossa ihan miten haluaa, ja sä olet lammas, ja suostut. Onnee.
En todellakaan mennyt. Ei se meillä määrää, ei ole koskaan määrännytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla muutaman vuoden nuorempi samanlainen. Pidän herkeämättä kiinni siitä, ettei hän pääse yläpuolelleni tai olen muuten kusessa. Tää vaatii välillä aika kovia keinoja. Tavaroiden takavarikointia yms.
Aistiherkkyyksiä? Kuormittuu esim. melusta, väenpaljoudesta jne?
Tollanen oravanpyörä lähtee monesti rullaamaan arjen hulinoissa, kun lapsi ei esim. saa tarpeeksi äidin huomiota. Myös meillä.
Mä pystyn vielä taktikoimaan jollain tarrakalenterilla, jossa saa palkinnon perjantaina jos käyttäytyy hyvin. En tiedä toimiikohan enää tuon ikäiselle. Väkisin mietityttää onkohan tuollainen myös meidän tulevaisuutta vielä..
Lapsellani on myös erittäin aurinkoinenkin puoli ja koitan sitä positiivisuutta pitää yllä monin eri keinoin.
Älä tuomitse itseäsi äitinä silloin kun olet huonoimmillasi. Se et ole "sinä" vaan stressitaso on ylittänyt rajasi ja olet ihmisen luonnollisessa "pakene tai taistele" -moodissa. Sama pätee lapseen, siksi kysyin aistiyliherkkyyksistä.
Tsemppiä!
Kiitos kaikille (myös vertaus)tuesta! Joo nyt kun rupesin miettimään tuota aistiyliherkkyyttä niin jotain samaa tytössä löytyy. Ei kyllä tykkää kovasta metelistä ja mieluiten pitäisi esimerkiksi kuulosuojaimia jossain isommassa tapahtumassa. Pelkää lentäviä ötököitä eikä esimerkiksi sen takia halua olla pihalla ollenkaan.
Ei osaa vielä ajaa polkupyörälläkään kun pelkää kaatumista ja sitä kun se sattuu. Jos naarmuja tulee niin se on kipu kerrottuna sadalla. En tiedä onko kyse aistiyliherkkyydestä mutta todella herkkä on. En voisi kuvitellakaan häntä pelaamassa jotain fyysistä pallopeliä kentällä koska pelkää etä häneen sattuu jos joku potkaisee vahingossa vaikka jalkaan. Lamaantuu jotenkin kun pyydän tekemään jotain esimerkiksi siivoamaan jälkensä, melkein aina pistää vastaan.
Vauvana itki kuin syötävä jos ei heti sillä sekunnilla ollut ruokaa. Tässä esimerkkejä...
Aika selkee erityisherkkä lapsi mielestäni. Suosittelen että otat yhteyttä kaupunkisi nepsy tiimiin. Ne ei välttämättä lähde mitään lähetettä diagnosointiin laittamaan, mutte he kyllä nopeasti nämä asiat hoksaavat ja osaavat antaa kultaakin kalliimpia neuvoja.
Meillä neuvolan mielestä tytössä ei ollut mitään vikaa ja minusta alettiin kaivamaan vikoja ja kyseenalaistamaan miksi haluan diagnoosia niin kovasti. Pidin pääni epäilyjeni (erityisherkkyys/lievä autismi) suhteen vaikka joskus itku ja luovutus ei ollut kaukana lukiessa omakantaan kirjoitettuja viestejä neuvolasta.
Nepsystä tuli sitten aivan toisenlainen vastaanotto. Tämä päiväkodissa ja kotikäynnillä käynyt nainen näki heti missä mennään ja oli samoilla kannoilla kanssani ja sain sieltä kipeästi kaipaamani tuen, koska kaikki muut ovat nähneet vain suloisen tytön, jolla ei vaan voi olla mikään vikana.
Diagnoosia ei vielä tässä iässä lähdetty hakemaan, mutta kuuleman mukaan vuoden päästä näkee onko oireet lieventyny vai pahentunut ja jos on niin sitten erityistoimia koulua varten yms. En voisi olla kiitollisempi käynnistä ja vinkeistä.
Meillä myös tuota että monia asioita ei uskalleta kokeilla. Kiljuu ja hankaa kauhuissaan vastaan vaikka hepan kyydissä josta maksetaan se 2e että se liikkuu. Potalle ja vessanpöntölle sama asia. Oli työn ja tuskan takana saada tyttö potalle ja nyt sama pöntön kanssa. Sai onneksi rohkeutta kun näki kaverinsa käyvän meillä, mutta ei yksin uskalla mennä vielä. Lista loputon.
Välttelemme ihan suosiolla väenpaljouksia, kun ei hänen tarvitse olla sellaisessa kun 5min ja jotenkin se kuormitus alkaa sitten purkautua, yleensä huonolla käytöksellä. Emme toki mitään eristä, vaan annamme säännöllisesti niitä kuormittavia asioita hänen eteensä, mutta emmehän halua toista kiduttaakkaan ja viedä esim. keskelle yleisöä katsomaan konserttia vaikka päiväkotipäivän jälkeen.
Erityisherkkä lapsi kirja on myös lukemisen arvoinen ja on helpompaa ottaa vastaan raivoa, kun ymmärtää mistä se johtuu. Se voisi tehdä hyvää teidän suhteelle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt, mutta kuulostaa siltä, että teitä on kaksi samanlaista, kovatahtoista vääntämässä.
Ensinnäkin, lapset ilman muuta ovat syntyjään erilaisia. Sinulla saattaa olla temperamentiltaan helposti ärtyvä ja haastava tytär. Lainaapa kirjastosta Liisa Keltin kangas-Järvisen kirja lasten temperamentti-eroista ja opiskele, miten parhaiten sovellat kasvatusta lapsesi kohdalla. Se mikä toimii yhden kohdalla, ei välttämättä toimi toisen kohdalla.
Kuulostaa myös hiukan siltä, että sinun autoritaarinen ja kieltoihin ja rangaistuksiin perustuva kasvatustapasi vain herättää uhmaa voimakasluontoisessa tyttäressäsi. Älä ymmärrä minua väärin, rajat pitääkin olla, mutta niiden määrää saattaa olla järkevää miettiä. Valitse siis taistelusi, äläkä kaikesta pätkäise heti rangaistusta viimeisen päälle! Kiellot pitää myös perustella hyvin. Jos et pysty perustelemaan niitä muulla kuin "no eihän se nyt käy" tai "koska minä sanon niin", niin kielto todennäköisesti on turha!
Jos mikään ei tunnu auttavan, hae aikaa perheneuvolasta. Siellä osataan auttaa.
On todella huono juttu, että et pidä omasta lapsestasi. Asialle pitää tehdä jotain! Välinne ovat vuosien mittaan kriisiytyneet valtataisteluksi, joten helppoa tuon ratkominen ei ole. Seitsenvuotiaat ovat vieläpä niin kehityksen kannalta uudelleen uhmaiässä (ekan kerran kaksivuotiaana, sitten 6-7 -vuotiaana ja kolmannen kerran teini-iässä).
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta kuulostaa siltä, että teitä on kaksi samanlaista, kovatahtoista vääntämässä.
Ensinnäkin, lapset ilman muuta ovat syntyjään erilaisia. Sinulla saattaa olla temperamentiltaan helposti ärtyvä ja haastava tytär. Lainaapa kirjastosta Liisa Keltin kangas-Järvisen kirja lasten temperamentti-eroista ja opiskele, miten parhaiten sovellat kasvatusta lapsesi kohdalla. Se mikä toimii yhden kohdalla, ei välttämättä toimi toisen kohdalla.
Kuulostaa myös hiukan siltä, että sinun autoritaarinen ja kieltoihin ja rangaistuksiin perustuva kasvatustapasi vain herättää uhmaa voimakasluontoisessa tyttäressäsi. Älä ymmärrä minua väärin, rajat pitääkin olla, mutta niiden määrää saattaa olla järkevää miettiä. Valitse siis taistelusi, äläkä kaikesta pätkäise heti rangaistusta viimeisen päälle! Kiellot pitää myös perustella hyvin. Jos et pysty perustelemaan niitä muulla kuin "no eihän se nyt käy" tai "koska minä sanon niin", niin kielto todennäköisesti on turha!
Jos mikään ei tunnu auttavan, hae aikaa perheneuvolasta. Siellä osataan auttaa.
On todella huono juttu, että et pidä omasta lapsestasi. Asialle pitää tehdä jotain! Välinne ovat vuosien mittaan kriisiytyneet valtataisteluksi, joten helppoa tuon ratkominen ei ole. Seitsenvuotiaat ovat vieläpä niin kehityksen kannalta uudelleen uhmaiässä (ekan kerran kaksivuotiaana, sitten 6-7 -vuotiaana ja kolmannen kerran teini-iässä).
Joo kyllä tässä jotain on tehtävä mutta en halua puhua ongelmista ainakaan lapseni kuullen. Olen yleensä kiltti, mukava äiti mutta sitten kun suutun olen tulta ja tappuraa. Ikinä en ole kuitenkaan haukkunut lastani, äänestäni vain kuuluu tyytymättömyys.
Olen ihmetellyt miksi tyttö sanoo aina että "äiti on ihana ja minä tyhmä" ihan kuin olisi huono itsetunto varmaan noiden riitojen jälkeen. Silloin tunnen suurta myötätuntoa häntä kohtaan ihan kuin hän oikeasti haluaisi olla kunnon lapsi. Hän on kyllä ikäistään muuten kehittyneempi, ensimmäinen sana tuli puoli vuotiaana. Terävä, hyvinhavannoiva lapsi mutta todella kärsimätön ja vahvatahtoinen.
Rakastan häntä kyllä mutta nyt olen vain miettinyt että onko se sittenkään niin itsestäänselvyys. Voi olla että olen ollut itsekin vähän alakuloinen ja ehkä masentunutkin syntymän jälkeen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae itsellesi keskusteluapua. Jos et itse muuta käytöstäsi ei muuta tyttäresikään. Ilmeisesti lapsi koittaa mikä on viimeinen asia sinulla mitä kestät. Ja lapset ovat hyviä löytämään ne aikuisten mustat pisteet. Tuntuu että jonkinlainen luottamuspula on olemassa sinun ja lapsen välillä. Avun hakeminen on aina viisasta jos tuntuu vähääkään siltä.
Mielestäni ongelmanne on kommunikaation puute ja vaikeudet käsitellä tunteita. Lapsi ei ole oppinut käsittelemään tunteitaan ja siksi hän saa raivareita. Ehkä hänellä on aistiherkkyyksiä. Hän ei osaa sanoa, että häntä ottaa meteli hermoon tai paita tuntuu ärsyttävältä vaan hän saa raivarit ja itkee. Oma käytöksesi ja tilannetta, jos suutut ja huudat hänelle. Lapsi menee entistä enemmän pois tolaltaan. Lapselle tulee tunne, että hän on syyllinen pahaan oloonsa, kun huudat. Hän kokee turvattomuutta.
Mielestäni lapsi ei ole syyllinen. Sinun on helpompi muuttaa itseäsi ja kasvattaa hermojasi kuin etsiä vikaa lapsesta. Lapsi tarvitsee raivarin keskellä turvallisen aikuisen, jonka rakkauteen voi luottaa. Lapsen pahaan oloon ei saisi vastata omalla raivostumisella.
Osaatteko te aikuiset jutella tunteistanne ja käsitellä niitä? Olivatko omat vanhempasi samanlaisia kuin sinä nyt? Tuo voi olla kotoa opittu malli. Joku syy siihen on, ettet kestä lapsen pahaa mieltä vaan suutut. Siitä tulee juuri tuollainen riitelyn ja raivareiden kierre.
Näytetäänkö teillä rakkautta kotona? Halailetteko, pidätkö lasta sylissä, otat kainaloon ja silittelet, annat pusuja ja silität hiuksia? Teettekö yhdessä asioita ja pelaatte vaikka lautapeliä? Kehutko lasta ja vahvistat itsetuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* edellisestä viestistä jäi sana pois, siinä pitäisi lukea, että oma käytöksesi ruokkii tilannetta
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi aistii ettet pidä hänestä.
Minä, hankala lapsena. Ymmärsin vasta aikuisena, että äitini olisi mieluiten abortoinut minut, jos se siihen aikaan olisi ollut mahdollista. Lapsena en vielä älynnyt , että olen äitini mielestä vastenmielinen (tähän oli ehkä syynä se , että lapsia aivopestiin uskomuksella "äiti rakastaa..", "oma äiti kulta.."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vasta murrosikä toi hankaluuksia. Tänään olisi tytön peruskoulun päättäjäiset, mutta huusi minulle yhden illan, että en saa tulla sinne, tai hän ei itse tule paikalle jos minä tulen. Äsken tuli sanomaan että meinaatko alkaa valmistautumaan? Juhlat alkaa 15 minuutin päästä... Mulla on niin mitta täynnä.
No et kyllä mene sinne juhliin, kun kerran aloit tottelemaan teiniä tässä asiassa, pidät pääsi, et mene, koska hän sen kielsi. Jatkossa mieti etukäteen, kannattaako sitä teiniä totella, vai ei. Nyt kun menet, teini osaa pyöritellä sua jatkossa ihan miten haluaa, ja sä olet lammas, ja suostut. Onnee.
Eli aikuisten pitäisi lähteä mukaan lapsen (murrosikäinenkin on lapsi) uhmakkaaseen käytökseen. Vastaavassa tilanteessa minä totesin rauhallisesti, että todellakin haluan nähdä, kun rakas lapseni saa päästötodistuksen. Tyttö oli tyytyväinen. Tuossa tilanteessa saattaa jännittää kovasti tuleva keskiarvo ja pääseekö siihen lukioon, minne on hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelmanne on kommunikaation puute ja vaikeudet käsitellä tunteita. Lapsi ei ole oppinut käsittelemään tunteitaan ja siksi hän saa raivareita. Ehkä hänellä on aistiherkkyyksiä. Hän ei osaa sanoa, että häntä ottaa meteli hermoon tai paita tuntuu ärsyttävältä vaan hän saa raivarit ja itkee. Oma käytöksesi ja tilannetta, jos suutut ja huudat hänelle. Lapsi menee entistä enemmän pois tolaltaan. Lapselle tulee tunne, että hän on syyllinen pahaan oloonsa, kun huudat. Hän kokee turvattomuutta.
Mielestäni lapsi ei ole syyllinen. Sinun on helpompi muuttaa itseäsi ja kasvattaa hermojasi kuin etsiä vikaa lapsesta. Lapsi tarvitsee raivarin keskellä turvallisen aikuisen, jonka rakkauteen voi luottaa. Lapsen pahaan oloon ei saisi vastata omalla raivostumisella.
Osaatteko te aikuiset jutella tunteistanne ja käsitellä niitä? Olivatko omat vanhempasi samanlaisia kuin sinä nyt? Tuo voi olla kotoa opittu malli. Joku syy siihen on, ettet kestä lapsen pahaa mieltä vaan suutut. Siitä tulee juuri tuollainen riitelyn ja raivareiden kierre.
Näytetäänkö teillä rakkautta kotona? Halailetteko, pidätkö lasta sylissä, otat kainaloon ja silittelet, annat pusuja ja silität hiuksia? Teettekö yhdessä asioita ja pelaatte vaikka lautapeliä? Kehutko lasta ja vahvistat itsetuntoa?
Tähän viestiin tiivistyy erinomaisesti vuonna 2019 pintaliitomuodissa oleva kasvatusajattelu. Sen voi tiivistää myös näin:
Jos tunteiden sanoitus, kehuminen ja halailu ei auta, niin silloin lapsi lienee erityislapsi eikä juuri mitään ole tehtävissä. Varsinkaan lapsi ei ole ikinä syyllinen käytökseensä tai tahallisen pahantahtoinen, vaan se mitä kutsutaan huonoksi käytökseksi johtuu aina edellä mainituista tekijöistä.
Oletkohan itse miten johdonmukainen noita rangaistuksia jaellessa? Koita kehua tyttöä hyvistä asioista kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan itse miten johdonmukainen noita rangaistuksia jaellessa? Koita kehua tyttöä hyvistä asioista kuitenkin.
"Se joka teistä ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven." Tämä on hyvä ohjenuora mitä tulee rangaistusten jakelemiseen.
Alue: Aihe vapaa
Ja yksi hyvä vinkki, jota kannattaa kokeilla, kun lapsi nukkuu, mene sängyn viereen katsomaan lasta, sen pitäisi nostattaa sulla hellyyden tunteita, pidä niistä kiinni ja kasvata sitä määrää, niin alkaa ne inhon tunteet laantua vähemmälle.
13