Kotiäitiys motivoi minua

Itse en enää ole kotiäitinä, mutta olin monta vuotta, koska monta lasta. Minuakin motivoi juuri tämä sama asia. Äidit tekevät kaikista merkityksellisintä työtä, mitä tällä pallolla voi tehdä. Ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon todella nopeasti, jos äitityön tekeminen lopetettaisiin kuin seinään.

Mutta kaikista tärkeintä mulle oli olla se turvallinen vanhempi, joka koitti kaikkensa yliväsyneenäkin, että lapsilla olisi asiat hyvin. Tietenkään asiat eivät menneet ihan siten kuin meinasin, mutta ainakin yritin. Tässä neljänkympin hujakoilla koen, että oon kokenut elämässäni ne asiat, mitkä haluankin. Ei mitään ikäkriisejä tai muutakaan. Tai on viimeinen mitä haluaisin kokea on tulla mummoksi ja saada mummoilla oikein olan takaa :)

Minustakin olisi kiva olla aikuisten, jo kotoa pois muuttaneiden lasten kotiäiti. Mieskin voisi olla vuodet reissuhommissa, mutta miehen palkka tulisi minulle.

Kotona oleminen on ihan mukavaa, jos on riittävästi omaa aikaa. Tuntee itsensä tarpeelliseksi. Muut eivät sitä huomaa, mutta homma räjähtäisi muutamassa päivässä käsiin, jos poistuisi työpaikalta.

Kyllä ne kotiäitivuodet olivat elämäni parasta aikaa. Tunsin tekeväni oikeaa ja merkityksellistä työtä. Sen jälkeen...no onhan se tietysti merkityksellistä tuoda rahaa perheen pyörittämiseen, mutta työni tuntuu itsessään kovin merkityksettömältä. Mutta eipä sitä enää viisikymppinen voi kotiäitinä olla, kun lapset alkaa olla aikuisia. Pitkiltä tuntuvat edessä olevat työvuodet, vaikka tietysti pitää olla kiitollinen, että sentään on työtä ja toimeentuloa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kotiäitivuodet olivat elämäni parasta aikaa. Tunsin tekeväni oikeaa ja merkityksellistä työtä. Sen jälkeen...no onhan se tietysti merkityksellistä tuoda rahaa perheen pyörittämiseen, mutta työni tuntuu itsessään kovin merkityksettömältä. Mutta eipä sitä enää viisikymppinen voi kotiäitinä olla, kun lapset alkaa olla aikuisia. Pitkiltä tuntuvat edessä olevat työvuodet, vaikka tietysti pitää olla kiitollinen, että sentään on työtä ja toimeentuloa.

Kunnon kotiäiti ei mene töihin lasten aikuistuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kotiäitivuodet olivat elämäni parasta aikaa. Tunsin tekeväni oikeaa ja merkityksellistä työtä. Sen jälkeen...no onhan se tietysti merkityksellistä tuoda rahaa perheen pyörittämiseen, mutta työni tuntuu itsessään kovin merkityksettömältä. Mutta eipä sitä enää viisikymppinen voi kotiäitinä olla, kun lapset alkaa olla aikuisia. Pitkiltä tuntuvat edessä olevat työvuodet, vaikka tietysti pitää olla kiitollinen, että sentään on työtä ja toimeentuloa.

Kunnon kotiäiti ei mene töihin lasten aikuistuttua.

Niin miksi ei? Mitä hän sitten tekee, hengailee kotona päivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kotiäitivuodet olivat elämäni parasta aikaa. Tunsin tekeväni oikeaa ja merkityksellistä työtä. Sen jälkeen...no onhan se tietysti merkityksellistä tuoda rahaa perheen pyörittämiseen, mutta työni tuntuu itsessään kovin merkityksettömältä. Mutta eipä sitä enää viisikymppinen voi kotiäitinä olla, kun lapset alkaa olla aikuisia. Pitkiltä tuntuvat edessä olevat työvuodet, vaikka tietysti pitää olla kiitollinen, että sentään on työtä ja toimeentuloa.

Kunnon kotiäiti ei mene töihin lasten aikuistuttua.[/quote

Jaa, no minä en sitten ollut kunnon kotiäiti, vaan kunnoton, kun menin töihin 10 kotiäitivuoden jälkeen. Ei ole mies riittävän hyvätuloinen, että olisin voinut jatkaa kotonaolemista, vaikka kyllä siellä edelleen olisi tekemistä ollut. Että menin sitten tässäkin asiassa epäonnistumaan..