Lue keskustelun säännöt.
Angstinen ja raivoava teini
28.05.2019 |
Mikä voi olla syynä, kun 18v tyttö on alinomaa naama norsunvi*tulla ja raivoaa ja huutaa pienimmästäkin syystä. Väittää, että syy on minussa eli äidissä. Etta olen vain nin ärsyttävä. En ihan usko. On todella vaikeaa tämä yhteiselo, ollut monta vuotta. Tuntuu, että jokainen päivä on vain varuillaan oloa ja jännittyneisyyttä. Sanonko jotain väärin, ärsyttävästi tms. Onko muilla samanlaista?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Kotikasvatuksessa. Sillä kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan ja lapset oppii esimerkistä.
Aloittaja on antanut esimerkin, josta lapsi on oppinut että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha viisaus käy yleensä toteen: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ihan tavallinen teini. Purkaa tuntojaan siihen ihmiseen johon luottaa eniten.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen teini. Purkaa tuntojaan siihen ihmiseen johon luottaa eniten.
Jaa. Ei se teini-ikä mikään peikko ole joka auttamatta ahmii lapsiuhreja, jolle ei muka voi mitään. Tuo irtautumisprosessi on yleensä säyseämpi, jos keskusteluyhteys vanhempiin on kunnossa ja lapsi voi turvallisin mielin kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen teini. Purkaa tuntojaan siihen ihmiseen johon luottaa eniten.
Jaa. Ei se teini-ikä mikään peikko ole joka auttamatta ahmii lapsiuhreja, jolle ei muka voi mitään. Tuo irtautumisprosessi on yleensä säyseämpi, jos keskusteluyhteys vanhempiin on kunnossa ja lapsi voi turvallisin mielin kiukutella.
Sanoo kyökkipyskolooki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset vaan tee loppua tuollaisesta perseilystä. Tuollaiselle ei tarvitse tarjota muuta kuin katto pään päälle ja ruoka. Varmaan hankkii rahat kaikkeen muuhun itse jos äiti kerran on niin kelvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö ei ole vielä oppinut, että ihmissuhteet ovat kaksipuolisia. Ei voi olla vain saamapuolella. Tosin vaikea sanoa tarkemmin, kun ei ole tietoa, millaista yhteiselonne on ollut tähän saakka.
Tuon ikäiselle raivottarelle sanoisin, että alkaa etsiä mahdollisuutta muuttaa omilleen. Rajansa sillä prseilylläkin on. Monesti välit paranevat, kun nuori on asunut hetken omassa asunnossaan, ja huomaa, millaista se aikuisen elämä on. Toki auttaisin parhaani mukaan, mutta keskustelujen aika olisi vasta savun hälvettyä, kun on saanut rauhassa miettiä.
Tarvitsisikohan rohkaisua omilleen muuttoon? Enemmän vastuuta niin ei ehdi kiukutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmasti on kasvatus epäonnistunut, en sitä kiellä. Olen ehkä liikaa yrittänyt tukea ja ymmärtää. Nyt olen kannustanut muuttamaan omilleen, sitäkään ei halua tehdä. Stressiä on kyllä varmasti ollut, ottaa monet asiat liian raskaasti. Mutta en minäkään jaksa enä tuota huuutoa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mt-palvelut
olen ehdottanut keskustelua ammatti-ihmisten kanssa, ei suostu.
Tyttärellä elämänmuutos edessä? Joku elämäntapaohjaaja hyödyksi? Voiko stressitekijöitä vähentää? Mitä haluaa elämältään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen on selkeästi aika lentää pesästään ja lähteä omin siivin opettelemaan sitä miten muita kohdellaan. Kasvatuksen epäonnistumista ei tarvitse miettiä, tuon ikäiset on monesti tuollaisia. Ihmiset ollaan erilaisia, mutta yleisesti ottaen ihmiset haluavat elää omassa kodissaan rauhassa, joten tyttö nyt sosiaalihenkilön kanssa keskustelemaan siitä miten omaan kotiin muutto järjsetyisi helpoiten ja nopeiten.
Vierailija kirjoitti:
No varmasti on kasvatus epäonnistunut, en sitä kiellä. Olen ehkä liikaa yrittänyt tukea ja ymmärtää. Nyt olen kannustanut muuttamaan omilleen, sitäkään ei halua tehdä. Stressiä on kyllä varmasti ollut, ottaa monet asiat liian raskaasti. Mutta en minäkään jaksa enä tuota huuutoa. ap
Niin, joskus pitäisi sanoa ihan suoraan, että nyt riittää. Koko ajan ymmärtämällä lapsella ei ole mitää syytä ponnistella ja muuttaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
No varmasti on kasvatus epäonnistunut, en sitä kiellä. Olen ehkä liikaa yrittänyt tukea ja ymmärtää. Nyt olen kannustanut muuttamaan omilleen, sitäkään ei halua tehdä. Stressiä on kyllä varmasti ollut, ottaa monet asiat liian raskaasti. Mutta en minäkään jaksa enä tuota huuutoa. ap
Älä itseäsi syytä kaikesta vaikka palstan täydelliset mammat niin haluavatkin tehdä. Teinit ovat oma lajinsa, täydellisten palstamammojen omat lapset ovat luultavasti näitä kilttejä, säyseitä ja tylsän tottelevaisia lampaita.
Yritä jatkaa tytön kanssa keskustelua ja kerro miltä sinusta tuntuu. Tuo on varmasti ohimenevä vaihe, yritä jaksaa, hän tarvitsee tukesi kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellä elämänmuutos edessä? Joku elämäntapaohjaaja hyödyksi? Voiko stressitekijöitä vähentää? Mitä haluaa elämältään?
Olen tätäkin ehdottanut. Esimerkiksi Ohjaamon palveluja joista saa tukea opintoihin yms. Mielenterveyststoa, kaikkea. Mutta ei myönnä, että hän tarvitsisi mitään tukea. Ongelma olen mina. Mutta sitten kuitenkin pelkää pois muuttoakin.
Elääkö hän kuitenkin itsenäistä elämää jo? Tekee itse ruoat, käy kaupassa, pesee pyykit, vaihtaa lakanat jne.
Yleensähän sanotaan, että ne teiniagstit on pyrkimyksiä itsenäistyä, joten voisi olettaa, että raivoaminen vähenee mitä enemmän nuori saa itsenäistyä.
Oletko sinä koskaan poissa kotoa? Vaikka kavereiden kanssa risteilyllä tai nyt kesällä voisi mennä mökkeilemään tms. Nuori voisi silloin ihan oikeasti harjoitella itsenäistymistä.
Kotikasvatuksessa. Sillä kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan ja lapset oppii esimerkistä.