Lue keskustelun säännöt.
Angstinen ja raivoava teini
28.05.2019 |
Mikä voi olla syynä, kun 18v tyttö on alinomaa naama norsunvi*tulla ja raivoaa ja huutaa pienimmästäkin syystä. Väittää, että syy on minussa eli äidissä. Etta olen vain nin ärsyttävä. En ihan usko. On todella vaikeaa tämä yhteiselo, ollut monta vuotta. Tuntuu, että jokainen päivä on vain varuillaan oloa ja jännittyneisyyttä. Sanonko jotain väärin, ärsyttävästi tms. Onko muilla samanlaista?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen teini. Purkaa tuntojaan siihen ihmiseen johon luottaa eniten.
Jaa. Ei se teini-ikä mikään peikko ole joka auttamatta ahmii lapsiuhreja, jolle ei muka voi mitään. Tuo irtautumisprosessi on yleensä säyseämpi, jos keskusteluyhteys vanhempiin on kunnossa ja lapsi voi turvallisin mielin kiukutella.
18-vuotias ei ole mikään lapsi jonka pitää saada turvallisesti kiukutella vanhemmilleen...
kasvaminen on yksilöllistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pitkälti huutaa vain ja mina hoidan kotityöt. Osaa muttei viitsi. Tuntuu, että sellainen ilo ja Nauru on kaikonnut meidän kodistamme. Kuljen varpaillani jotten aiheuta kohtauksia. ap
Meillä auttoi vasta hänen poismuuttamisensa. Ja se että minä lakkasin puhumasta hänelle mitään. En saanut kysyä edes missä on juustohöylä, tai toisitko huoneestasi astiat pois. Niin lapsellinen hän oli vielä 18-vuotiaana. Mutta meni noin puoli vuotta, kun lapsesta tuli aikuinen kotoamuuttamisen jälkeen. Nyt puhuu minulle kauniisti ja soittelee välillä mitä kuuluu. Äidin neuvotkin kelpaavat, mutta en koskaan neuvo jos ei kysytä.
Hän siis haluaa vain huutaa ja raivota kotona, ei halua muuttaa, eikä ota vastaan ammattiapua. Missä on isä? Onko kavereita, tai poikaystävää?
Tuollaisella käytöksellä on oltava seuraukset. Ei työelämässäkään pärjää, jos huutaa toisille ja syyttelee, mutta ei näe itsessään vikaa.
Äidinkään ei pidä loputtomiin ymmärtää, jos saa pelkkää huutoa takaisinpäin. Rahahanat kiinni, ja kotoa ainoastaan katto pään päälle ja ruoka. 18-vuotias ei ole enää teini.
Mä perseilin ikävuodet 18-25 toden teolla, mutta kolmekymppisenä olen rauhallinen ja vastuuntuntoinen aikuinen. Joillakin aikuistuminen ottaa koville ja kestää pidempään. Ei sitä ikää pelkästään numerona toistella. Onneksi pääsin mukaan yhteiskuntaan hieman vanhempanakin, vaikka työkokemustakaan ei juurikaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen teini. Purkaa tuntojaan siihen ihmiseen johon luottaa eniten.
Jaa. Ei se teini-ikä mikään peikko ole joka auttamatta ahmii lapsiuhreja, jolle ei muka voi mitään. Tuo irtautumisprosessi on yleensä säyseämpi, jos keskusteluyhteys vanhempiin on kunnossa ja lapsi voi turvallisin mielin kiukutella.
18-vuotias ei ole mikään lapsi jonka pitää saada turvallisesti kiukutella vanhemmilleen...
kasvaminen on yksilöllistä
Kuten huomaamme. Silti 18-vuotias on vastuussa omasta käytöksestään ellei ole edunvalvojaa ja kehitysvammadiagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Mä perseilin ikävuodet 18-25 toden teolla, mutta kolmekymppisenä olen rauhallinen ja vastuuntuntoinen aikuinen. Joillakin aikuistuminen ottaa koville ja kestää pidempään. Ei sitä ikää pelkästään numerona toistella. Onneksi pääsin mukaan yhteiskuntaan hieman vanhempanakin, vaikka työkokemustakaan ei juurikaan ollut.
Yksikin kaveri ikäänku alotti aikuisen elämänsä tyhjästä 26-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälti huutaa vain ja mina hoidan kotityöt. Osaa muttei viitsi. Tuntuu, että sellainen ilo ja Nauru on kaikonnut meidän kodistamme. Kuljen varpaillani jotten aiheuta kohtauksia. ap
Kulkeeko siis likaisissa vaatteissa jos et pese ja on syömättä jos et ole kotona tekemässä ruokaa? Jos niin on niin voi olla kyllä jotain muutakin häikkää kuin teini-ikä.
Mulla oli samankuuloinen angstivaihe vähän nuorempana, aina olin ollut kiltti kympin tyttö, mutta tunteet ei yksinkertaisesti mahtuneet päähän eikä kapasiteetti riittänyt niitä käsittelemään. Joten olin täysi k*sipää vanhemmilleni. Yhä kaduttaa, vaikka välit totta kai nykyään on 10/10, eikä kukaan muistele menneitä.
Mua auttoi se, kun voitin kansainvälisen kirjoituskilpailun, josta palkintona tuli viikon reissu Lontooseen. Se hetken hengähtäminen ja uuden näkeminen rauhoitti. Maailma avartui. Oisko sulla mahdollisuutta vastaavaan? Nuori omin päin/kaverin kanssa reissuun hetkeksi, halpislennot ja Airbnbt ei paljoa maksa? Hyvä kannustus myös itsenäistymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälti huutaa vain ja mina hoidan kotityöt. Osaa muttei viitsi. Tuntuu, että sellainen ilo ja Nauru on kaikonnut meidän kodistamme. Kuljen varpaillani jotten aiheuta kohtauksia. ap
Kulkeeko siis likaisissa vaatteissa jos et pese ja on syömättä jos et ole kotona tekemässä ruokaa? Jos niin on niin voi olla kyllä jotain muutakin häikkää kuin teini-ikä.
Mun tytär teki noin. Jos en pessyt hänen lempivaatettaan sillä sekunnilla kun hän keksi että se pitää pestä, vaikka olin 10 minuuttia aikaisemmin kysynyt onko pestävää kun laitan nyt koneen päälle. Hän kulki sitten likaisissa vaatteissa jos minä en pessyt niitä. Hän oli myös syömättä jos eilen hänen lempiruokanaan pitämä ruoka olikin tänään pahaa, vaikka olin sen tehnyt juuri häntä ilahduttaakseni. Hän oli syömättä ja valitti että se on minun vikani. Kaikki tämä korjaantui puoli vuotta omilleen muuton jälkeen. Ei hänessä ole mitään häikkää, ihan normaali on nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on välillä 16-vuotiaan kanssa kamalaa huutoa, mutta välillä se sitten taas katuu rääkymisiään ja pyytää anteeksi. Ehkä olisi hyvä ihan vaan keskustella siitä miltä kiukuttelu sinusta tuntuu ja saada toinen tajuamaan oma vastuunsa. Toisaalta parempi tuollainen kiukuttelevat teini kuin kaikkeen mukautuva alistuja, jolta jää aikuistuminen kokonaan läpikäymättä (itselläni kävi näin, koska äitini ei kestänyt pienintäkään erimielisyyttä). Kiva sitten 3-kymppisenä huomata, että vieläkin syyttää vanhempiaan kaikesta, koska ei ole osannut irtautua heistä henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälti huutaa vain ja mina hoidan kotityöt. Osaa muttei viitsi. Tuntuu, että sellainen ilo ja Nauru on kaikonnut meidän kodistamme. Kuljen varpaillani jotten aiheuta kohtauksia. ap
Kulkeeko siis likaisissa vaatteissa jos et pese ja on syömättä jos et ole kotona tekemässä ruokaa? Jos niin on niin voi olla kyllä jotain muutakin häikkää kuin teini-ikä.
Mun tytär teki noin. Jos en pessyt hänen lempivaatettaan sillä sekunnilla kun hän keksi että se pitää pestä, vaikka olin 10 minuuttia aikaisemmin kysynyt onko pestävää kun laitan nyt koneen päälle. Hän kulki sitten likaisissa vaatteissa jos minä en pessyt niitä. Hän oli myös syömättä jos eilen hänen lempiruokanaan pitämä ruoka olikin tänään pahaa, vaikka olin sen tehnyt juuri häntä ilahduttaakseni. Hän oli syömättä ja valitti että se on minun vikani. Kaikki tämä korjaantui puoli vuotta omilleen muuton jälkeen. Ei hänessä ole mitään häikkää, ihan normaali on nykyään.
Joo tollanen mielenosoittaminen varmaankin on ihan normaalia.
Tarkoitinkin lähinnä silloin jos ap on jossain reissussa tai muuten vain estynyt palvelemaan nuorta.
En minäkään vapaaehtoisesti mitään kotona tehnyt, mutta kun vanhemmat lähti muutamaksi viikoksi mökkeilemään niin kyllä minä silloin itse kokkasin ja pyykit pesin.
Tai jos äiti vaan päätti ettei hän pese pyykkiä enää niin pakkohan se oli itse pestä.
Kaikkein ärsyttävintä oli juurikin se muiden aikataulujen mukaan eläminen, kaikki olisi pitänyt tapahtua juuri sillä sekunnilla kun vanhemmat päätti. Helpotti kun sai alkaa itse päättämään laitanko pyykit nyt vai vasta puolentunnin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälti huutaa vain ja mina hoidan kotityöt. Osaa muttei viitsi. Tuntuu, että sellainen ilo ja Nauru on kaikonnut meidän kodistamme. Kuljen varpaillani jotten aiheuta kohtauksia. ap
Kulkeeko siis likaisissa vaatteissa jos et pese ja on syömättä jos et ole kotona tekemässä ruokaa? Jos niin on niin voi olla kyllä jotain muutakin häikkää kuin teini-ikä.
Mun tytär teki noin. Jos en pessyt hänen lempivaatettaan sillä sekunnilla kun hän keksi että se pitää pestä, vaikka olin 10 minuuttia aikaisemmin kysynyt onko pestävää kun laitan nyt koneen päälle. Hän kulki sitten likaisissa vaatteissa jos minä en pessyt niitä. Hän oli myös syömättä jos eilen hänen lempiruokanaan pitämä ruoka olikin tänään pahaa, vaikka olin sen tehnyt juuri häntä ilahduttaakseni. Hän oli syömättä ja valitti että se on minun vikani. Kaikki tämä korjaantui puoli vuotta omilleen muuton jälkeen. Ei hänessä ole mitään häikkää, ihan normaali on nykyään.
Joo tollanen mielenosoittaminen varmaankin on ihan normaalia.
Tarkoitinkin lähinnä silloin jos ap on jossain reissussa tai muuten vain estynyt palvelemaan nuorta.
En minäkään vapaaehtoisesti mitään kotona tehnyt, mutta kun vanhemmat lähti muutamaksi viikoksi mökkeilemään niin kyllä minä silloin itse kokkasin ja pyykit pesin.Tai jos äiti vaan päätti ettei hän pese pyykkiä enää niin pakkohan se oli itse pestä.
Kaikkein ärsyttävintä oli juurikin se muiden aikataulujen mukaan eläminen, kaikki olisi pitänyt tapahtua juuri sillä sekunnilla kun vanhemmat päätti. Helpotti kun sai alkaa itse päättämään laitanko pyykit nyt vai vasta puolentunnin päästä.
Eipä olisi tullut itselle mieleenkään jättää taloa tyttärelle kokeiluksi pariksi viikoksi. Sen verran on arvokas omaisuus kyseessä :D Aikuinen ihminen voi kokeilla ihan siellä itse hallinnoimassaan asunnossa, ja ottaa siitä sitten myös ITSE vastuun ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälti huutaa vain ja mina hoidan kotityöt. Osaa muttei viitsi. Tuntuu, että sellainen ilo ja Nauru on kaikonnut meidän kodistamme. Kuljen varpaillani jotten aiheuta kohtauksia. ap
Kulkeeko siis likaisissa vaatteissa jos et pese ja on syömättä jos et ole kotona tekemässä ruokaa? Jos niin on niin voi olla kyllä jotain muutakin häikkää kuin teini-ikä.
Mun tytär teki noin. Jos en pessyt hänen lempivaatettaan sillä sekunnilla kun hän keksi että se pitää pestä, vaikka olin 10 minuuttia aikaisemmin kysynyt onko pestävää kun laitan nyt koneen päälle. Hän kulki sitten likaisissa vaatteissa jos minä en pessyt niitä. Hän oli myös syömättä jos eilen hänen lempiruokanaan pitämä ruoka olikin tänään pahaa, vaikka olin sen tehnyt juuri häntä ilahduttaakseni. Hän oli syömättä ja valitti että se on minun vikani. Kaikki tämä korjaantui puoli vuotta omilleen muuton jälkeen. Ei hänessä ole mitään häikkää, ihan normaali on nykyään.
Joo tollanen mielenosoittaminen varmaankin on ihan normaalia.
Tarkoitinkin lähinnä silloin jos ap on jossain reissussa tai muuten vain estynyt palvelemaan nuorta.
En minäkään vapaaehtoisesti mitään kotona tehnyt, mutta kun vanhemmat lähti muutamaksi viikoksi mökkeilemään niin kyllä minä silloin itse kokkasin ja pyykit pesin.Tai jos äiti vaan päätti ettei hän pese pyykkiä enää niin pakkohan se oli itse pestä.
Kaikkein ärsyttävintä oli juurikin se muiden aikataulujen mukaan eläminen, kaikki olisi pitänyt tapahtua juuri sillä sekunnilla kun vanhemmat päätti. Helpotti kun sai alkaa itse päättämään laitanko pyykit nyt vai vasta puolentunnin päästä.
Eipä olisi tullut itselle mieleenkään jättää taloa tyttärelle kokeiluksi pariksi viikoksi. Sen verran on arvokas omaisuus kyseessä :D Aikuinen ihminen voi kokeilla ihan siellä itse hallinnoimassaan asunnossa, ja ottaa siitä sitten myös ITSE vastuun ;)
Oho, mulla ei oo käynyt ees mielessä, että vanhemmat jäittäisi vaikka mökkeilemättä jos 18 vuotias ei voi lähteä mukaan. Eikä kyllä varmaan käynyt mun vanhemmillakaan mielessä.
18 vee luultavasti on kuitenkin koko kesän töissä niin eihän vanhemmat pääsisi mihinkään koko kesänä.
18-vuotiaana tapahtuu yleensä henkinen taantuminen takaisin kasiluokkalaisen tasolle. Itse olin hirviö abivuonna. Juopottelin, tupakoin, pöllin iskän auton ja rälläsin kylillä, sekä auoin päätä. Tähän auttoi vaan se että vanhemmat lopetti puhumisen ja all inclusive -palvelun. Kotona sain asua, mutta mun piti itse huolehtia ruuanlaitot, vuodevaatteiden vaihdot sun muut. Kapinointi helpotti välivuonna, mutta kyllä niitä lapsellisia "sä et vaan tajuu tyhmä kalkkis" -heittoja tuli heiteltyä.
Yleensä teini-ikä loppuu viimeistään silloin kun täyttää 21, ihan syystä se on jenkeissä täysi-ikäisyyden raja.
Vierailija kirjoitti:
18-vuotiaana tapahtuu yleensä henkinen taantuminen takaisin kasiluokkalaisen tasolle. Itse olin hirviö abivuonna. Juopottelin, tupakoin, pöllin iskän auton ja rälläsin kylillä, sekä auoin päätä. Tähän auttoi vaan se että vanhemmat lopetti puhumisen ja all inclusive -palvelun. Kotona sain asua, mutta mun piti itse huolehtia ruuanlaitot, vuodevaatteiden vaihdot sun muut. Kapinointi helpotti välivuonna, mutta kyllä niitä lapsellisia "sä et vaan tajuu tyhmä kalkkis" -heittoja tuli heiteltyä.
Yleensä teini-ikä loppuu viimeistään silloin kun täyttää 21, ihan syystä se on jenkeissä täysi-ikäisyyden raja.
Tässä se syy tulikin miksi ei olisi tullut mieleenkään jättää taloa tyttärelle :D
Noh, hän asuu tyytyväisenä nykyään omassa kodissa josta pitää huolen moitteettomasti :)
18-vuotias ei ole mikään lapsi jonka pitää saada turvallisesti kiukutella vanhemmilleen...