Angstinen ja raivoava teini

Tietysti peilaan omiin vaikeisiinkin tuon iän aikoihin ja muistoihin, mutta voisiko olla että tytölläsi on valtava sisäinen ristiriita, jonka kanssa hän kamppailee. Toisaalta hän kaipaa äidin syliin, toisaalta haluaisi itsenäistyä, mutta ei uskalla ja on siitä vihainen itselleen. Hän purkaa sitten tätä vihaa sinulle huutamalla.

Neuvona sanoisin, että älä laskeudu hänen taholleen, vaan pysy aikuisena. Sinulla on myös oikeus hakea apua omaan jaksamiseen vaikka lääkäriltä, psykologilta, seurakunnasta tms.

Mitä tyttösi tekee, opiskeleeko? Mistä hän saa rahaa?

Vierailija kirjoitti:

18-vuotiaana tapahtuu yleensä henkinen taantuminen takaisin kasiluokkalaisen tasolle. Itse olin hirviö abivuonna. Juopottelin, tupakoin, pöllin iskän auton ja rälläsin kylillä, sekä auoin päätä. Tähän auttoi vaan se että vanhemmat lopetti puhumisen ja all inclusive -palvelun. Kotona sain asua, mutta mun piti itse huolehtia ruuanlaitot, vuodevaatteiden vaihdot sun muut. Kapinointi helpotti välivuonna, mutta kyllä niitä lapsellisia "sä et vaan tajuu tyhmä kalkkis" -heittoja tuli heiteltyä. 

Yleensä teini-ikä loppuu viimeistään silloin kun täyttää 21, ihan syystä se on jenkeissä täysi-ikäisyyden raja. 

Ei tosiaan ole tavallista. 18-v on jo yleensä tasainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18-vuotiaana tapahtuu yleensä henkinen taantuminen takaisin kasiluokkalaisen tasolle. Itse olin hirviö abivuonna. Juopottelin, tupakoin, pöllin iskän auton ja rälläsin kylillä, sekä auoin päätä. Tähän auttoi vaan se että vanhemmat lopetti puhumisen ja all inclusive -palvelun. Kotona sain asua, mutta mun piti itse huolehtia ruuanlaitot, vuodevaatteiden vaihdot sun muut. Kapinointi helpotti välivuonna, mutta kyllä niitä lapsellisia "sä et vaan tajuu tyhmä kalkkis" -heittoja tuli heiteltyä. 

Yleensä teini-ikä loppuu viimeistään silloin kun täyttää 21, ihan syystä se on jenkeissä täysi-ikäisyyden raja. 

Ei tosiaan ole tavallista. 18-v on jo yleensä tasainen

Ei ole yleensä tasainen.

Minä olin aika vaikea teini, tosin oman lisäyksensä kaikkeen toi se, että sairastuin 16-vuotiaana syömishäiriöön. Tuli teininä sanottua ihan hirveitä asioita äidille, välillä myös isälle. Olemme äidin kanssa kumpikin voimakkaita luonteita ja otimme paljon yhteen teinivuosinani, purin pahaa oloani välillä ihan kohtuuttomasti häneen. Tuli hänenkin sanottua tosi pahasti minulle, kummallakin oli osansa riitoihin.

Lopulta riitelyä ei jaksanut enää kukaan perheessämme, joten päätin muuttaa omilleni ja vaikka se silloin tuntui väärältä, että muutan pois kotoa tuollaisten syiden takia, oli se todellakin oikea päätös. Riitely väheni heti ja välit alkoivat parantua, nykyään olemme taas tosi läheisiä. Olen monet kerrat pyytänyt äidiltä anteeksi, en tietenkään tarkoittanut kaikkia niitä ikäviä asioita joita tuli sanottua. Ehkä siis teidänkin tapauksessa tyttären omilleen muutto olisi se ratkaisu. Ehkä hän kasvaa siitä, oppii arvostamaan eri tavalla ja hajurako saisi välinne pikku hiljaa paranemaan, toivottavasti ainakin!

N24

Minä olin aika vaikea teini, tosin oman lisäyksensä kaikkeen toi se, että sairastuin 16-vuotiaana syömishäiriöön. Tuli teininä sanottua ihan hirveitä asioita äidille, välillä myös isälle. Olemme äidin kanssa kumpikin voimakkaita luonteita ja otimme paljon yhteen teinivuosinani, purin pahaa oloani välillä ihan kohtuuttomasti häneen. Tuli hänenkin sanottua tosi pahasti minulle, kummallakin oli osansa riitoihin.

Lopulta riitelyä ei jaksanut enää kukaan perheessämme, joten päätin muuttaa omilleni ja vaikka se silloin tuntui väärältä, että muutan pois kotoa tuollaisten syiden takia, oli se todellakin oikea päätös. Riitely väheni heti ja välit alkoivat parantua, nykyään olemme taas tosi läheisiä. Olen monet kerrat pyytänyt äidiltä anteeksi, en tietenkään tarkoittanut kaikkia niitä ikäviä asioita joita tuli sanottua. Ehkä siis teidänkin tapauksessa tyttären omilleen muutto olisi se ratkaisu. Ehkä hän kasvaa siitä, oppii arvostamaan eri tavalla ja hajurako saisi välinne pikku hiljaa paranemaan, toivottavasti ainakin!

N24

Hieno ratkaisu jollakin, perseile ja tee äidin elämä hankalaksi, niin pääsee reissuun! Äippä maksaa tietenkin. Vaikka teini-iän myllerrys onkin toisilla haastavampaa, ei se silti ole mikään oikeutus siihen että saa perseillä ympäriinsä ja hankaloitta kaikkien elämää, ja muiden pitää nyt vaan ymmärtää. Jos ei asiallinen keskustelu auta, niin potku perseelle vaan ja nuori itsenäistymään kovemman kautta. Jotkut meistä on vaan väkisin häädettävä pesästä, niin ne linnutkin tekee.

🕊️

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisikohan rohkaisua omilleen muuttoon? Enemmän vastuuta niin ei ehdi kiukutella.

Tämä voisi oikeasti auttaa. Itselläni alkoi uusi elämä, kun pääsin muuttamaan kotoa pois. Nyt olen 32v ja vieläkin v-käyrä nousee, kun äitiä joutuu näkemään, mutta sitä ei onneksi tarvitse joka päivä tehdä

Tytöllä on paha olla, miten koulu sujuu, onko tarpeeksi tekemistä? harrastuksia, kavereita. Miten kotona puhutte toisillenne, tarvitseeko hänen tehdä kotitöitä. Turhautumista. Vaaditko mitään kotona? onko rajoja ja rakkautta. Vai annetaanko kotona kaikki periksi. Tarvitseeko kantaa vastuuta mistään? miten hän kohtelee muita, puhuuko kauniisti? onko ystävällinen? Kannattaa jutelle ym. asioista ensin. etsiä vaihtoehtoja elämään? kykeneekö hallitsemaan omaa elämää vai onko elämänhallintataidot hukassa? onko kotoa opittu millaiset tavat?

Vierailija kirjoitti:

Hieno ratkaisu jollakin, perseile ja tee äidin elämä hankalaksi, niin pääsee reissuun! Äippä maksaa tietenkin. Vaikka teini-iän myllerrys onkin toisilla haastavampaa, ei se silti ole mikään oikeutus siihen että saa perseillä ympäriinsä ja hankaloitta kaikkien elämää, ja muiden pitää nyt vaan ymmärtää. Jos ei asiallinen keskustelu auta, niin potku perseelle vaan ja nuori itsenäistymään kovemman kautta. Jotkut meistä on vaan väkisin häädettävä pesästä, niin ne linnutkin tekee.

Näinpä. Tuon ikäinen on jo valmis kestämään seuraukset omasta toiminnastaan. Jos ei anna kotona asua asunnonomistajan rauhassa ilman ylimääräistä työtä tai ilkeilyä, niin ei muuta kuin omaan kotiin sitten vain, kiitos ja näkemiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tytöllä on paha olla, miten koulu sujuu, onko tarpeeksi tekemistä? harrastuksia, kavereita. Miten kotona puhutte toisillenne, tarvitseeko hänen tehdä kotitöitä. Turhautumista. Vaaditko mitään kotona? onko rajoja ja rakkautta. Vai annetaanko kotona kaikki periksi. Tarvitseeko kantaa vastuuta mistään? miten hän kohtelee muita, puhuuko kauniisti? onko ystävällinen? Kannattaa jutelle ym. asioista ensin. etsiä vaihtoehtoja elämään? kykeneekö hallitsemaan omaa elämää vai onko elämänhallintataidot hukassa? onko kotoa opittu millaiset tavat?

Elämän vaihtoehtoja on yksi, ja se on kuolema, joten parempi olla etsimättä sitä vaihtoehtoa.

Täysi-ikäinen ei tarvitse enää vanhempien rajoja, vaan tästä lähtien yhteiskunta asettaa ne poliisin, oikeuslaitoksen, kelan, työpaikan ja muun kautta. Kotoa opittu tulee sitten myöhemmin tarpeeseen, ei sillä tuossa vaiheessa olevielä mitään merkitystä lapselle. 

up

Täysikäinenhän tuo jo on, miksi kattelet kattosi alla? Minä muutin omilleni 16-vuotiaana ja hyvin olen elämässäni pärjännyt. En ymmärrä, miksi nykypäivän vanhemmat hyysää aikuisia huonosti käyttäytyviä lapsiaan.

Itse pidin äitiäni saman ikäisenä ärsyttävänä, koska hän kohteli minua edelleen kuin lasta. Vaikka tyttäresi onkin lapsesi ja varmasti myös lapsellinen, hän ei kuitenkaan enää ole LAPSI. Lain edessä hän on aikuinen ja jos annat vapautta ja vastuuta sen mukaan, hän varmasti kokee sen arvostavampana kuin jos hyysäät ja passaat ja toisaalta rajoitat ja annat mielipiteesi jokaiseen asiaan.

Anna tilaa, anna vapautta, ala pikkuhiljaa kohdella kuin tasavertaista aikuista (vaikka mielessäsi ajattelisitkin että hitto mikä kakara) ja välinne kyllä paranevat aikanaan.

18 v ei enää ole mikään teini. Vaan aikuinen ihminen. Ja aikuiselta odotetaan aikuisen käytöstä. 18 vuotias ei enää kiukuttele kuin 15 v murrosikänen.

Kyllä tuon ikäiselle voi jo sanoa, että nyt pitää alkaa käyttäytyä ihmisiksi, jos aikoo vielä kotona asua. Pesköön itse pyykkinsä ja tienatkoon taskurahansa. Jos ei muka jaksa katsella äitinsä naamaa, on täysi-ikäinen vapaa hankkimaan oman asunnon. Kyllä Siperia opettaa.