Oletteko kieltäytyneet episiotomista?

Mä en ainakaan uskaltaisi puuttua, kun en ole kätilö itse enkä osaa tilannetta arvioida.

Vauvan ktg:ssa dippejä ja napanuora kaulan ympärillä. Ihan sama, mitä kätilö olisi tehnyt kunhan sai vauvan elävänä ulos.



Olin minäkin etukäteen sitä mieltä, että mieluummin repeämä kuin eppari, mutta käytännössä episiotomia nopeutti synnytystä.

Itselläni oli aika ikävä se epparin arpi toka synnytykseen asti. Nykyäänhän epparia ei tehdä, ellei se ole välttämätöntä. Kun miettii sitä vaihtoehtoa, mieluummin tosiaan se eppari.

Kuitenkin mieluummin ottaisin epparin kuin repeämisen peräsuoleen asti (kuten huonetoverilleni oli käynyt).

Vain harvoin lääkräri tekee sen, ehkä imukuppisynnytyksessä, jos siinäkään. Jos äiti kieltää, epparia ei pääsääntöisesti tehdä. Eikä se ole tapana muutenkaan nykyään... Väliliha usein puudutetaan kuitenkin varalta.

Pieni/keskisuuri repeämä on todella helpompi vaihtoehto.

Kieltäydyin myös makaamasta lähes makuullani, niin kuin se sitkaasti esitti. Mitään erityisriskiä tai tarkkailun aihetta kun ei tapauksessamme ollut. Ponnistin vauvan polvillani muutamassa minuutissa ulos enkä saanut minkäänlaisia naarmujakaan.



Älkää hemmetissä uskoko sitä virallista propagandaa, jonka mukaan eppari tehdään vain todellisessa tarpeessa.

Kuitenkin, vaikkei ponnistusvaihe ollut edes pitkä, vauva alkoi tarvita happea, ja piti saada hänet nopeasti ulos. Ei siinä paljon tosiaan tullut mieleen kiellellä ketään... Ja loppujen lopuksi ei se edes tuntunut koko juttu, vaikka kätilö oli miehen mukaan pari kertaa " rusauttanut saksiaan oikein kunnolla" . :)



Repeämiä tuli sen lisäksi, mutta koko hoito parani niin hyvin, että kahden viikon päästä harrastettiin jo seksiä. Eikä mulle jäänyt mitään kammottavaa koppuraista arpeakaan siitä. Näillä kokemuksilla sanoisin, että ei kannata uhrata energiaansa moisen pelkäämiseen.

Saa laittaa kokemuksia lisääkin. Luin vain, että keskimäärin Suomessa ensisynnyttäjistä 62%:lle tehtäs eppari ja se kuulostaa ainakin paljolta.



Tietenkin sillon sen epparin minäkin ottaisin, jos vaihtoehtona ois kolmannen asteen repeämä, mutta saattaahan sitä revetä epparista huolimatta? No se kuitenkin huojentaa mieltä, että epparit ovat vähenemään päin:)

ap

Ikävää, että et tiedä sen tarkemmin nykykäytännöistä.

Synnärillä oli vakuuteltu maireana että joo joo, ei tietenkään tehdä turhaan. Silti sitä vaan oltiin teräaseet tanassa ennen kuin olin edes kunnolla ruvennut ponnistamaan.

Hän kunnioitti toivettani ja antoi minun yrittää lapsen ponnistamista maailmaan ilman epparia. Mutta kun lapsi ei sitten mahtunut syntymään, ja meni monen monta supistusta turhaan yrittäessä (jostain syystä en siinä kuitenkaan revennyt), kätilö sitten leikkasi. Ikävähän se haava oli, mutta ei mitenkään ylitsepääsemätön juttu.

Mikä se hätä ja tarve mahtoi olla, kun ilman epparia selvittiin näin hyvin?

8

mulla sellanen käsitys ettei oyssissa ensisynnyttäjä saisi synnyttää muuten kuin makuulla, saattaa kyllä olla, että puuta-heinää nyt höpisen...

edistymistä tapahtunut. En kyllä edes huomannut kun eppari tehtiin, ei tullut mieleenkään että olisin siinä vaiheessa pistänyt vastaan. Taisin vasta synnytyksen jälkeen tajuta, että koko operaatio on tehty.

Kurja kun tällaista tietoa levitetään ja pelotellaan ensi synnyttäjiä. Minulla kävi niin, että synnytys oli pitkä ja olin lopen uupunut. En jaksanut enää ponnistaa ja sitten tehtiin eppari ja vauva tuli onneksi ulos. En tiedä miten olisi käynyt, jos sitä ei olisi tehty. Arpi tosiaan vaivasi jonkin verran, mutta seuraavan synnytyksen jälkeen tilanne jotenkin korjaantui itsekseen. Toinen synnytys sujui ilman epparia.

mutta trendi nykyään on todellakin sellainen, ettei epparia tehdä kuin jos on pakko. Annetaan siis rauhassa revetä, jos on revetäkseen.

Ekalla kerralla tehtiin eppari, se oli kätilön mielestä tarpeen. Toisella kerralla ei tehty, kun ei ollut tarvetta. Turha sitä on pelätä ja jännittää etukäteen. Mulla eppari parani parissa viikossa hyvin, toisen synnytyksen jälkeen ei ollut kuin pari pintanaarmua ja olo heti normaali alapäässä. Että toki mieluummin se eppariton ja repeämätön vaihtoehto... Vaan kun ekalla kerralla paikat voi olla vielä niin tiukat, ettei sieltä vauvan pää ihan vaurioitta tule ;) Tokalla kerralla jo tiettyä väljyyttä...

Haava aukesi ja siihen tuli aika iso arpi. Tokassa synnytyksessä pyysin kätilöä seuraamaan arpea tarkasti, ja mieluummin leikkaamaan kuin että arpi repeäisi pahasti. Tämä kätilö (oli nuori, pari vuotta alalla ollut), totesi että hän yrittää kaikin keinoin välttää leikkaamista. Ja välttikin, arpikaan ei revennyt muuta kuin pinnasta hiuksen hienosti. Upeasti tuki vauvan päätä ja koska mulla oli hyvä puudutus, pystyin pitämään parin supistuksen aikana ponnistamisesta taukoa, jolloin kudos kerkisi hyvin venyä.



Ekassa synnytyksessä olisin kieltäytynyt epparista jos ei olisi tullut se imukuppi eteen. Nyt luotan kätilön ammattitaitoon asiassa.

Repeämiä estetään parhaiten synnyttämällä mahd pystyssä niin että paine jakautuu tasaisesti koko emättimen alueelle. Makuullaan ja puoli-istuvassa asennossa paine kohdistuu peräaukkoon päin joten sinne myös herkästi revetään. Silläpä onkin helppo perustella episiotomian tarvetta tietämättömille ensisynnyttäjille...

luomusynnyttäjä ja ehjä värkki