Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko kieltäytyneet episiotomista?
15.01.2008 |
Eli siis lääkäri on ollut sitä mieltä että tehdään eppari, mutta olet ollut eri mieltä. Saitko estettyä epparin? Olen lukenut episiotomista ja tullut siihen tulokseen, että haluan välttää sen kaikin keinoin. Mietin vaan, että voiko lääkäri tehdä sen " väkisin" jos kiellän sen? Olettaen siis, että sikiön sydänäänet ovat hyvät ja muutenkin vointi hyvä.
Kommentit (61)
Minulle on tehty ja olikohan niitä tikkejä 2, vai 4. So what?
Ja sainpahan vauvan vauhdilla ulos=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minulle on tehty ja olikohan niitä tikkejä 2, vai 4. So what?Ja sainpahan vauvan vauhdilla ulos=)
Siinä ollessa ei epparia voi tehdä ja vauvakin syntyy helposti.
Pitäisköhän haastaa kätilö oikeuteen?
t: se välilihaton
Vierailija:
Siinä ollessa ei epparia voi tehdä ja vauvakin syntyy helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokassa ei ollut vaihtoehtoa kun vauva syntyi perätilassa, silloin on pakko tehdä jotta saa lisää tilaa.
jakkarat ja epparin kieltämiset eikä mitään puudutteita. :)
Käytännössä se meni sitten niin, että puolentoista vuorokauden säännöllisten supistusten hyydyttyä " sain" cytoteciä ja oksitosiinitipan, ja niistä tullut supistushyökkäys vei valvotun yön jälkeen voimat niin vähiin, että en olisi jaksanut millään jakkaralla könytä. Lisäksi piti laittaa antibioottitiputus vihreän lapsiveden vuoksi, joten köysissä oltiin eikä kyllä olisi voinut pystyyn nouseminen vähempää kiinnostaa. Eppariakin pidin järkyttävänä silpomisena ennen synnytystä, mutta se on kyllä pienintä mitä koko synnytyksestä muistan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyseessä on kuitenkin vaan esteettinen ongelma, emätin on timmi =)
t: 51
- esikoisen synnytykseen mennessä en olisi halunnut episiotomiaa, epiduraalia ja olisin halunnut synnyttää jakkaralla. No kätilöt vaihtuvat eikä kukaan minulta mitään kysellyt. itse olin kai aika shokissa enkä osannut itse suutani avata. Arvaat varmaan, ettei hommat edenneet ajattelemaani tapaan.
-toisen synnytyksessä pitkän harkinnan jälkeen (hävetti jotenkin) tein pienen papaerin, johon kirjasin toiveeni. Vein tämän synnyttäessä mukaan ja annoin kätilölle, joka liitti sen papereihini. Ja yllätys yllätys toiveeni toteutettiin, kun ei nille mitään estettä ollut.
Eli AP: ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita - KIRJOITA toiveesi ylös ja anna hoitohenkilökunnalle. Voit aloittaa näin: Jos mahdollista, niin toivon että...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vauva olikin ihan huulilla, mutta ei mahtunut tulemaan kun oli väärässä asennossa eli otsa edellä tulossa. Lääkäri kutsuttiin pikaisesti paikalle ja vauva autettiin ulos imukupin avulla. Jostain syystä epparia ei kuitenkaan tehty. Minä repesin niin pahasti, että tikkejä oli kolmessa kerroksessa. Olisin tosiaankin ottanut paljon mielummin sen epparin kuin nuo kauheat repeämät (jotka kylläkin ajan kanssa onneksi paranivat yllättävän hyvin).
Valmennuksessa mainostettiin silloin kovasti sitä liikkumista ja asennon valitsemista, mutta sitten ajettiinkin selälleen ja sanottiin, ettei enää voi liikkua kun on episkin annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..eikä tehty epparia vaikka tuntui ettei homma etene! Iso esikoinen oli, >4kg ja py36cm, repesin vain vähän (ilmeisesti vauva kädellään raapaisi), 6 (pinta?)tikkiä ja pystyin istumaan _heti_ kun tikit oli laitettu.. Niin ja ponnistelin puolisen tuntia -vaikka tuntui ikuisuudelta... Tässä mun kokemus.
Sain lapseni pitkän pakerruksen jälkeen ulos ja vauvakin sai happea. Seksielämään, tai mihinkään muuhunkaan leikkaus ei ole vaikuttanut. Toi siis ainostaan helpotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei vaan tarvitsisi myöntää, että oman alapään leikkaamiseen ei ehkä olltukaan mitään järkevää syytä, vaikka kätilön mukaan totta kai aina on.
Moni kuitenkin kärsii ko toimenpiteen seurauksista enemmän tai vähemmän loppuelämänsä. Minulla mm. haava alkaa aristaa usein kylmettyessäni tai esim pyörällä ajaessa. Aikaa epparin leikkuusta on jo 9 vuotta joten tuskinpa menee ohi ajan mittaan.
Ja nämä jotka ereoesivät koska epparia ei tehty, mitenkä lie pahasti olisitte revenneet epparin kanssa?!
Ensimmäisessä synnytyksessä eppari tehtiin sydänäänten laskun ja imukupin käyttöönoton varulta, mutta se leikkaaminen jo " avasi" väylää riittävästi, ja lapsi tuli maailmaan parilla ponnistuksella. Ja ennen epparia sain ponnistaa melkein tunnin kaikessa rauhassa, ja tosiaan vasta kun sydänäänet laskivat eivätkä enää nousseet, niin leikattiin, eli todelliseen tarpeeseen. Nopeasti toivuin, enemmän vaivaa oli peräpukamista kuin eppariarvesta!
Toisessa synnytyksessä epparia ei edes harkittu, eikä vanha arpi haitannut mitään. Ponnistusta silloin 13 minuuttia.
Sinulle on siis tullut seurauksia, mutta ovatko ne kuinka yleisiä ja miten oireet (muilla) ilmenee?
Napanuora kiristi vauvan kurkkua ja se piti leikata jo ennen kuin sain ponnistaa vauvan ulos kokonaan. Itse tein kuolemaa ponnistaessa ja en edes tajunnut kun eppari tehtiin. Mun puolesta olisivat saaneet ottaa pihdit ja imukupinkin, jos se tuska vain olisi saanut loppua.
Ei kai nykyään epparia tehdä huvin vuoksi
ja haava parani hyvin. Ei ole ikinä vaivannut. Tokassa synnytyksessä pintarepeämä joka myös parani hyvin. Kaikkein tärkeintä kai paranemisessa on se ettei haavan päällä istu ja että vatsa toimii mahdollisimman helposti (ettei tarvitse ponnistella).
Olen sitä mieltä että kukaan tuntemani kätilö (noin 20 kpl, eri puolilla Suomea, eri sairaaloissa, eri ikäisiä kaikki) ei tee epparia jos ei siihen ole pakkoa.
Alue: Aihe vapaa
laitoin 4v. sitten toiveen papereihin, ettei tehtäisi, jos ei vauvalle välttämätöntä. Olin ensisynnyttäjä Kainuussa.
Ponnistin 4min jakkaralla...kuusi tikki., joista 4 pintatikkejä.