Oletteko kieltäytyneet episiotomista?

kätilö siinä jo ehdotteli eppparia ja jutteli siitä toisen kätilön kanssa. Minä sanoin, että älkää tehkö sitä! He sanoivat, että kyllä se tehdään jos on pakko, mutta uskon, että se vaikutti kun itse esitin neuvoni, eivätkä he sitä niin herkästi tehneet = sitä ei tarvittu lainkaan enkä revennyt ollenkaan.

Kätilön ammattitaitoon ei tarvitse luottaa ja häntä voi pitää juoksupoikana,joka totetuttaa synnyttäjän käskyt ja toiveet.

että epparin saa tehdä jos siihen on pakottava tarve. Varmaan tuo välilihan hierominenkin jotain auttaa. Täytyy myös yrittää päästä synnyttämään konttaus-asennosa, jospa noista ois apua:)

ap

varmaan jo tehty, mutta kun olin pyytänyt että ei tehdä, eikä kellään ollut hätää, niin sitä ei tehty, vaikka ponnistelinkin yli tunnin.



Se mitä kätilöt eivät tienneet, oli se, että olin psyykannut itseni niin vahvasti siihen, että vielä en oikeasti ollut synnyttämässä, että poinnistusvaiheessakaan en oikeasti ponnistanut, ennen kuin kahdella viimeisellä supistuksella, ja silloin vauva sitten syntyikin. Joten ainakin mun tapauksessa ei se eppari olisi ollut mitenkään tarpeellinen, vaikka ponnistusvaihe ei pitkään aikaan edennytkään.

Esikoiseni syntyi Kotkassa ja siellä tehdään tosi paljon eppareita(löysin jostain netistä ihan tilastot eri toimenpiteistä). Synnytysvalmennuksessa neuvolantäti kävi synnytystä läpi ja sanoi " tässä vaiheessa kätilö sitten tekee episiotomian" . Minä siihen sanoin heti että " eihän sitä nykyään enää tehdä rutiinisti(kun olin tällaista lukenut)" , hän sanoi vain että " ainakin kaikilla MINUN asiakkaillani on tehty" . Huh huh.



Tulin suoraan tässä ekassa synnytyksessä ponnistamaan, olin 10cm auki kun tulin sairaalaan. Sanoin etten halua että välilihaa leikataan, mielummin otan repeämän. Kätilö tuumasi vaan että " katsotaan" . Ponnistin jakkaralla 5min(oli vaikeuksia saada jakkara kun eivät meinanneet sitä hakea vaikka mitään syytä sen epäämiseen ei ollut)eikä tullut mitään tikattavaa. Toinen meni saman kaavan mukaan, tosin ponnistin seisaalla. Olen rasvannut ja venyttänyt välilihaa ennen synnytyksiä, liekö sekin auttanut hiukan.

Tässä on nyt jo aika monta esimerkkiä turhista eppareista. Teoria ja käytäntö eivät kohtaa.

Ei kätilöt varmaankaan turhaan niitä tee. Sain joka kerta rauhassa ponnistella lapsen maailmaan, mutta ponnistuvaihe aina pitkä.

Vauva jäi jumiin, sykkeet laski ja se oli otettava imukupilla ulos. Ei siinä paljon ehditty arpoa, leikataanko vai ei. Lapsen terveys oli etusijalla.



Eikä niissä kivuissa se tuntunut enää missään, eikä tikkauskaan. Siis sattui, mutta pientä se oli siihen muuhun verrattuna.



Toipuminen kesti kauan, koska minulla on veren hyytymisongelma, eli haavatkin kestävät kauemmin. En pystynyt istumaan kuukauteen.



Mutta ei siitä vaivoja jäänyt. Nyt odottelen synnytystä ja leikatkoon jos tilanne sen vaatii. Luotan kätilön ja lääkärin ammattitaitoon. Itse olen insinööri, joten en osaa sen suhteen viisaampia päätöksiä tehdä.

Onneksi ei tehty, sillä pintanaarmuja tuli vaan, tokassa ei tullut mitään.



Tutkimusten mukaan niillä, joilla on tehty eppari, on synnytyksen jälkeisenä vuotena enemmän yhdyntäkipua ja alapääkipua kuin niillä, jotka ovat synnyttäneet ilman epparia ja revenneet!!! Luonnollinen repeämä paranee paremmin kuin saksilla leikattu haava!



Ja nyt ei tartte pahat repeämät kokeneiden loukkaantua - te olette kuitenkin aika harvinaisia poikkeuksia.

Itse kielsin kirjallisesti leikkaamasta, ja kävin asiasta ennen synnytystä kätilön kanssa erikseen juttelemassa.

Papereissani luki, että episiotomia on minulle todella vaikea ja raskas asia ja ettei sitä saa tehdä, ellei vauvan henki ole osoitetusti vaarassa.



Reilun tunnin ponnistin, eikä epparia tehty.

ja sen myötä olenkin alkanut ajattelemaan, etten halua epparia.

Mietin, että oiskohan mistään mahdollista saada tietää mikä on oman sairaalan eppariprosentti?

ap

keski- ja pohjois-suomessa leikataan lähes kaikilta, etelässä jorvi ja naikkari ovat kovia saksimaan.



Suosittelen tammisaarta tai kättärin haikaranpesää, lohjan tai salon sairaalaa.

ja sieltä on kyllä sellanen käsitys, että rutiininomaisesti eppari tehdään.

ap

neuvolassa kerrot, että synnytys pelottaa ja vaadit pääsyä pelkopolille.

Tai soita suoraan synnärille ja pyydä aikaa pelkopolille tai vaan kätilön kanssa juttusille.

sieltä tilastoista löytyy tietoa eri sairaaloiden synnytyksistä ja tavoista. Ennen tässä tilastossa oli mm. episiotomiat ilmoitettu erikseen sairaaloittain, nyt vain sairaalatyypeittäin (yo-sairaalat, isot pienet jne). Vanhassa tilastossa, muistaakseni vuodelta 2002, pahimpia saksijoita oli Kemissä ja Rovaniemellä, vähiten eppareita taas Tammisaaressa ja Ahvenanmaalla. Ero oli usean kymmenen prosentin luokkaa; kumma, että Tammisaaren synnyttäjistä vain muutama % tarvitse epparia kun taas Rovaniemen synnyttäjistä about puolet...

ja rovaniemellä leikattin yli 80 % ensisynnyttäjistä

Loppuiko panokset?

Ainakin siellä, missä itse työskentelen (myös tässä ketjussa parjatussa sairaalassa). Älkää aina myöskään uskoko tilastoja, ne ovat jo vanhaa tietoa.



Eikä se numero 8 myöskään uskaltanut sanoa vuotta, koska on synnyttänyt... Minne lie hävisi, vai oliko kuitenkin jo muutaman vuoden takainen juttu.



No, nyt nukkumaan.



ps: Älkää aina uskoko pahinta, vaan luottakaa siihen, että teitä ja teidän toiveitanne kuunnellaan sairaalassa, olipa se OYS tai Naikkari.

Virallinen sairaalan linja ei varmasti ole tämä, mutta käytäntö joidenkin kätilöiden kohdalla on.

ensimäisessä jouduttiin leikkaamaan aika paljon, koska oli jo kiire saada lapsi ulos kun napanuora oli solmussa ja kaulan ympärillä. Toinen kokonsa takia juuttui kiinni ja sydänäänet laski.



Ei ole ollut ongelmia. Turhaa te panikoitte.