Onko lapsesi vahinko?

Ensimmäinen oli ja uskallan väittää että näin on monilla. Sain ensimmäisen lapseni nykyisen aviomieheni kanssa kun emme edes kunnolla seurustelleet. No, pidimme lapsen ja menimme naimisiin samalla kun lapsi ristittiin. Tämä 90-luvun lopulla. Tämän jälkeen hankimme vielä kaksi lasta tarkoituksella. Olin ensimmäisen aikaan nuori, tulin raskaaksi 19 vuotiaana. Silti en kadu ollenkaan, sillä elämä on kohdellut tätä perhettä hyvin ja rakastan kaikkia lapsiani sekä aviomiestäni.

Ei ole, vaikka kaikki niin luulevatkin.

Terveisin äiti 22 v

Esikoinen ei, vaan pitkään ja hartaasti yritetty. Kuopus sen sijaan vähän on, sillä kun esikoista oikein tekemällä tehtiin niin kauan, niin sitä tuudittautui siihen että aika vaikeaa se raskaaksi tulo on. Kuopus sitten sai alkunsa paljon aikaisemmin, kuin ajatuksena oli, mutta ei se mitään.

Esikoinen on vahinko, nuorempi keskeytetyn yhdynnän eli tietoisen riskin tulos.

16v. abortti

20v. toivottu lapsi

24v. abortti

30v. keskenmeno, toivottu lapsi lasta yritetty vuosia

35v. toivottu lapsi

Elämässä tulee kaikenlaisia muuttujia ja mutkia vastaan.

Mekin saimme esikoisemme vahingossa, olimme 20-vuotiaita. Olimme kyllä kihloissa jo ja yhteisestä perheestä haaveiltu, mutta tosiaan ei vielä alettu yrittämäänkään. Kondomi sitten repesi jos joku haluaa tietää miten vahinko on mahdollinen.

Toinen ei ollut vahinko, kolmas tuli sitten pari vuotta suunniteltua aiemmin taas yhdestä kerrasta (varmoihin päiviin luottaen). Neljäs saa nyt tulla sitten kun oli alunperin tarkoitus tulla kolmannen eli esikoisen mennessä kouluun. Sitten saa riittää kunhan ehkäisy hoituu varmemmin.

Nuorempana/teini-ikäisenä kuvittelin, että kyllähän aikaisilla ihmisillä on ehkäisy hallussa. Kuvittelin myös, että vahinkolapsi olisi elämän kaatava katastrofi. Olen nyt saanut huomata, ettei se vaadikaan sen suurempia elämänhallintaongelmia ja että voi olla todella ihana asia vaikka kaksikin kertaa oikean ihmisen kanssa.

Tulinpa vain pohtineeksi, että eipä taida olla äärimmäisen harvinaistakaan. Oma siskoni on ainakin 100-varmasti vahinko. En tässä kyselyssä alkanut erittelemään kuinka vahinkoon suhtauduitte, oliko elämänne onnellisin asia vai menikö aivan kaikki suunnitelmat uusiksi. Kunhan anonyymisti tunnustin, eihän sillä mitään väliä ole jos lasta rakastetaan ja elämä on sitä mitä siltä toivoo. Ja siksi juuri ei tällaisesta tosielämässä tule puhettakaan.

Ap

Alapeukuttaa saa, olen silti onnellinen rakkaista lapsistamme enkä ihan surkea äitikään.

Ei ole, vaan on tekemällä tehty.

Raskaaksi voi tulla aina kun on yhdynnässä, joten se on vain hyvää tuuria jos ehkäisy sattuu toimimaan.