Onko täällä ketään kenellä perhe ja parisuhde on hajonnut vauva-aikana?

Sami Minkkiselle kävi näin. Aloitti salasuhteen ryhmäterapiassa toisen potilaan kanssa vaimon raskausaikana (vauvaa oli yritetty pitkään) ja kun vauva oli syntynyt, tämä mies istutti vaimonsa sohvalle ja täräytti uutiset. Sitten pakkasi kimpunsa ja kampunsa ja lähti.

Hän on kirjoittanut tästä blogia.

Kaksi ensimmäistä parisuhdetta (avio- ja avoliitto) päättyivät muutaman kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Avoliitto meni aika kaoottiseksi jo odotusaikana, mutta en osannut/jaksanut lähteä vielä silloin.

Eka mies odotti, että minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän, eikä hänen elämänsä muutu mitenkään. Kun en tähän pystynyt, suhde oli kriisissä. Tuohon aikaan ei ollut isyyslomia, mutta tuskin olisi sellaiselle jäänytkään.

Toinen tapaus oli vielä selkeämpi: vauva oli miehelle liikaa kestettäväksi. Hän oli muutenkin epävakaa ja tunne-elämän myrskyt saivat hänet täysin sekaisin, sitten meni viinaa ja pillereitä ym.

Eivät nämä varmaan ole mitään tyyppiesimerkkejä, mutta tosielämästä kumminkin.

Mies ahdistui voimakkaasti jo raskausaikana, vaikka hän oli se joka nimenomaan lapsen halusi. Itse olin ajatuksella "en välttämättä haluaisi lapsia ollenkaan, mutta kun se kerran on sinulle tärkeää, eikä itsellenikään nyt mikään ihan mahdoton ajatus, niin ok". Lapsen synnyttyä tilanne alkoi nopeasti mennä pahaksi. Mies viihtyi ylitöissä valtavia tuntimääriä välttäääkseen kotona oloa. Alkoi juopotella silloin kun oli kotona, ja kävi baareissa mitä ei ollut ennen tehnyt.

Vauvan ollessa 5 kk mies ilmoitti että hänellä on toinen nainen ja lähti. Se oli lopulta helpotus, koska ei siitä miehestä sellaisena "ahdistuspallona" ja juopottelijana ja aina töissä olijana mitään apua ollut, ja henkisesti hänen jatkuva kireys ja ahdistus vain stressasi minua. Paljon paremmin on pärjännyt yh:nä kuin tuollaisen miehen kanssa.

Tuosta on jo 8 vuotta aikaa ja sittemmin olen miehen kanssa jutellut mikä hänelle tuli. Ei osaa sanoa miksi, mutta hänelle tuli vaaan kuulemma jotenkin niin voimakas ahdistus ja halu olla vapaa siitä lapsensaannin lopullisuudesta, ettei vaan kestänyt. Onneksi on sitten ymmärtänyt nykyisessä avioliitossaan pysyä lapsettomana, tajusi sentään kerrasta ettei ole oikein isä-ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ensimmäistä parisuhdetta (avio- ja avoliitto) päättyivät muutaman kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Avoliitto meni aika kaoottiseksi jo odotusaikana, mutta en osannut/jaksanut lähteä vielä silloin.

Eka mies odotti, että minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän, eikä hänen elämänsä muutu mitenkään. Kun en tähän pystynyt, suhde oli kriisissä. Tuohon aikaan ei ollut isyyslomia, mutta tuskin olisi sellaiselle jäänytkään.

Toinen tapaus oli vielä selkeämpi: vauva oli miehelle liikaa kestettäväksi. Hän oli muutenkin epävakaa ja tunne-elämän myrskyt saivat hänet täysin sekaisin, sitten meni viinaa ja pillereitä ym.

Eivät nämä varmaan ole mitään tyyppiesimerkkejä, mutta tosielämästä kumminkin.

2 lisää tähän vielä, että suhteideni kariutumiseen ei liittynyt kolmansia osapuolia, pettämistä tms, miten usein

ajatellaan käyvän, kun vauva tulee väliin. Elämä vain meni hallitsemattomaksi ja yhdessäolosta tuli mahdotonta.

Ei yksinkertaisesti osattu selvittää ongelmia, eikä ollut ketään tukemassa.159

jos tilanne on tuo, niin aikalisä, älä eroa. Varaa aika tunnekeskeiseen pariterapiaan, se auttaa vaikka mies ei heti tulisikaan mukaan.

Loppupeleissä, vaikka mies tekisi paljon vähemmän kuin sinä, niin silti se arki on helpompaa 2 :taan ja on mahdollista että mies kasvaa isyyteen, niin meillä kävi.

Mies jätti raskausaikana, jopa heilasteli toisen naisen kanssa. Kärsi masennuksesta alkoholionhelmasta oli riippuvainen bentsoista +unilääkkeistä.

Vauva syntyi, mies sai hoidon masennukseen, eka 6kk oli helvettiä kun sain olla vahtimassa ettei mies tapa itseään. Mutta sen jälkeen alkoi muutos parempaan. Kun vauva oli 9kk mies oli täysin raitis, ei käyttänyt tupakkaa kunmempaa, vierottunu lääkkeistä, ei juossut baareissa jne. Siitä eteenpäin hän oli tunnollinen rakastava huokehtuva ja kaijen vapaa-aikansa perheen kanssa viettävä hyvä mies ❤ ja sitä jatkui koko se 10 vuotta mitä yhdessä oltiin, lopulta jätti tupakankin pois.