Onko jollain ex-mies joka ei ole narsisti
Kommentit (17)
Hehee. Osuva aloitus, pisteet.
Kyllä juu, mun exät ei olleet narsisteja.
Ilmeni niin että kellään ei ollut narsistin piirteitä, sekä niin että olen itse riittävän älykäs tietääkseni että minä en sellaista diagnoosia voi kenellekään tehdä.
Eli huimat 6 exää eikä yksikään narsisti!
Epäilen kyllä vahvasti yhden exän olleen, kaikki piirteet viittaavat siihen, usko pois. Mitään virallista diagnoosia ei kyllä ole. Mutta muista existä ei sellaista epäilyksen häivääkään, ihan hyviä ihmisiä, keiden kanssa ei vaan parisuhde toiminut.
Luuletko että olisin antanut takaisin kiertoon, jos olis ollut hyvä mies?
Yksikään kaverini saati minä emme ole ikinö olleet parisuhteessa narsistin kanssa. Hyvä me!
On joo. Ihan normaali tyyppi. Osaa keskustella asiallisesti, ei koe tarvetta haukkua mua lapsille tai käyttää heitä pelinappuloina. Osallistuu lasten juhliin ja muihin tapahtumiin ilman draamaa. Kaiken kaikkiaan fiksu ja mukava mies.
Vierailija kirjoitti:
Hehee. Osuva aloitus, pisteet.
Kyllä juu, mun exät ei olleet narsisteja.
Ilmeni niin että kellään ei ollut narsistin piirteitä, sekä niin että olen itse riittävän älykäs tietääkseni että minä en sellaista diagnoosia voi kenellekään tehdä.
Eli huimat 6 exää eikä yksikään narsisti!
Mulla sama! Onkohan meillä samat exät vai muuten vaan käynyt näin hyvä tuuri? 🤣
Ei narsisti. Mutta alkoholisti, taustalla jollain tapaa rikkinäinen persoonallisuus, kun ei osaa mitään asiaa käsitellä aikuisen lailla. Tai jollain tapaa kyllä se tajuaaa, mutta se vaan ei osaa, pakenee viinaan vaikeita asoita.
Työkaverilla oli mies jonka kanssa (nykypäivänä!) jonkinlainen "pakkoavioliitto", ei lapsien tähden vaan "kun kuuluu jo tässä iässä mennä naimisiin". Eivät vain rakastaneet toisiaan. Hän ei koskaan mainitse exän narsismista. Vain se pakko. Toisaalta narsisteilla on tärkeää, että kuviot ovat kunnossa, mene ja tiedä?
Eivät olleet, kumpikaan. Toinen oli mukava, mutta vielä liian lapsellinen (taisi olla 22-vuotias). Toisen kanssa ei vain luonteemme sopineet yhteen, ei sinänsä mitään kummempaa vikaa. :D Seuraavan kanssa kävikin jo paremmin, ja menimme naimisiin.
En ole seurustellut kuin ystävällisten, mukavien, tasapainoisten miesten kanssa. Mulla on ollut huono malli kotoa ja ikävä lapsuus. Tarkkailen ihmisiä paljon, välttelen kuin ruttoa kaikkea hulttiolta haiskahtavaa. Yllättävän paljon oppii ihmisestä, esimerkiksi sitä, miten kohtelee lapsia, eläimiä tai muuten vaan ihmisiä joista ei hyödy, silloin kun luulee ettei kukaan huomaa. Joistain päälle päin kivasta tyypista huomaa ikäviä asioita.
t. N28
Ei, ei hän narsisti ole. Mutta dominoiva, kontrolloiva (koskee myös kaverisuhteita) hallitsee syyllistämällä (koskee myös lapsia, ei pelkästään vaimoa), ja pakottaa toisen toimimaan miten itse haluaa (koskee myös vaimoa, ei pelkästään lapsia). Polttaa kaikki sillat takanaan, on aina oikeassa.
Te voitte päättää, mikä hän sitten on.
Mulla. Lapseni isä on ihan normaali mies. Ei vaan parisuhde toiminut.
Eräs toinen ex sen sijaan omasi vähintäänkin narsistisia piirteitä. En diagnosoi ketään, mutta yhtä hullua saa hakea enkä ole oikeastaan ikinä kuullut vastaavasta tapauksesta. Hän ei ole vieläkään luovuttanut, erosta 4 vuotta. Ihmishirviö.
Ei narsisti, mutta rajatila persoonallisuushäiriö kyllä.
Minä en usko, että jos molemmat osapuolet ovat täysjärkisiä, että parisuhde ”ei vaan toiminut”. Tasapainoisen ihmisen kanssa tulee kaikki toimeen. Suhde on väistämättä harmooninen.
Toinen asia on sitten se, että luonteet ovat täysin erilaisia. Mutta kuka nyt sellaisen ihmisen kanssa pariutuisi, jonka kanssa ei alun alkaenkaan tule toimeen?
Hehheh, ei paljon naurata aloitus, kun oikean narsun kanssa tekemisissä ollut. 2 avoliittoa, toinen ei ollut narsu, toisesta kuoriutui ihka oikea Taukki. Turvakoti tuli tutuksi, ja yhä 8 vuoden jälkeen jaksaa vainota.
Ei ole narsisti. Psykopaatti narsistisilla piirteillä.
Mun ex-avokki ei suinkaan ollut narsisti. Oli muuten vaan luonnevikainen.
Kävi kimppuun muutaman kerran julkisilla paikoilla.
Soitteli öisin tappouhkauksia.
Levitti musta sairaita valeita omille ja mun sukulaisille. Vaihdoin työpaikkaa, muutin puhelinnumeron salaiseksi. Päivysti parkkipaikalla, kävi oven takana, seurasi kadulla.
Myin kotini, ex:n veli sattui näkemään mistä tulin ulos. Kyttäys alkoi taas. Pelkäsin kotonani, kun ovea räplättiin.
Kahdeksan vuotta kului, ennenkuin sain elää rauhassa.
Ex oli kylläkin tänä aikana mennyt naimisiin ja saanut lapsen.
Kummallista, että oli aikaa häiriköidä minua ja miestäni.
Ps. minä siis olin se hullu, joka ei päässyt erosta yli.
Olin kuulema kostonhimoinen ja katkera akka.
On.
Mitä miten se ilmeni. Ensinnäkään en ole millään tavalla pätevä diagnosoimaan ketään, ja toisekseen minulla on moniakin exiä. Eräs ero oli lyhyestä suhteesta huolimatta hyvinkin vaikea ja kieltämättä sain hetken verran jonkinlaista lohtua siitä että hänessä, miehessä oli jotain vikaa. Kunnes kykenin myöntämään ja hyväksymään oman osuuteni eroon ja vääriin valintoihin. Se teki elämästäni ja tulevaisuudesta paljon helpompaa.