Onko joku keksinyt miten päästään uhkailevan ja vähättelevän vanhemman kynsistä nuorella aikuisiällä?
Masennuin (tai sitten en , sitä ei diagnosoitu) mutta nyt joka tapauksessa olen päässyt enemmän jaloilleni ja elämään elämääni. Vanhempi on kiristänyt otettaan ja alkanut muistutella tuosta jaksostani, että minulla on ongelma (todellisuudessa tiedän ja näin ei enää ole, jaksan tehdä asioita jne .)
Olen aikuinen mutta silti koen olevani jatkuvassa puristavassa otteessa.
Kommentit (4)
Muutto toiselle paikkakunnalle on tietty ratkaisu, nyt etäisyyttä pitäisi saada saman paikkakunnan sisällä. Seurustelukumppani luultavasti toinen, kehtaisiko hän sanoa ja tehdä kaikkea, jos ne asiat menisi toiselle ihmiselle jonka kanssa tiiviisti olen, en tiedä. Olen vaan sen verran vapaudenkaipuinen etten varsinkaan tuon syyn takia ala hakea kumppania.
Ap
Ainoa toimiva keino on ottaa rajusti etäisyyttä. Jos et halua katkaista välejä kokonaan, ota asenne "jouluna ja juhannuksena". Eli niin rajoitettu yhteydenpito kuin mahdollista. Ikävä kyllä luulen, että tulet pian huomaamaan ettei minkäänlainen yhteydenpito ole järkevää. Omaa kokemusta asiasta on, vuosiin en ollut oikein missään väleissä enkä tekemisissä. Tämä aika muokkasi itseäni parempaan suuntaan, asiat näki ulkopuolelta ja oma minä kehittyi eri suuntaan kuin olisi kehittynyt ko.ihmisen/ihmisten vakutuspiirissä.
Kerran olen katkaissut yhteydenpidon häneen kokonaan. Oli henkisesti raskasta, kun haluaisin kuitenkin säilyttää jollain tavalla välit tässä elämässä ihmisiin. Hän harvemmin huomaa toisen kannalta asiaa ja jos huomaa, harvemmin näyttää pitävän sitä tärkeänä.
Ap