Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäinen loukkaa puheillaan joka päivä
rikki
20.05.2019 |
Suhteeni teiniini on siis huono että suuttuessaan mistä tahansa asiasta hän sanoo mm.että tee itsemurha,kukaan ei rakasta sua,tanssin sun haudalla,tapan sut aikuisena...huorittelee yms.
Tilanne on tietenkin itseaiheuttu,huono äiti olen ollut monta vuotta.En ole osannut näyttää muuta kuin negatiivisia tunteita,olen itse haukkunut hänen ollessaan pienempi,en ole ollut läsnä yms.
Asiaa on korjattu viimeisen kahden vuoden aikana myös perheneuvolassa ja toki tilanne korjaantuu vasta vuosien kuluttua...toivon mukaan.Tuntuu vaan välillä kestämättömältä...välillä mietin että jos vaan rohkeutta olisi lopettaisin oman elämäni.Olen itse kokenut koko lapsuuteni insestiä enkä todellakaan olisi ollut valmis äidiksi kaksikymppisenä kun esikoiseni sain.Enää ei voi kuin katua ja kestää mutta en tiiä kauan jaksan..syyllisyys on niin painava.En mielestäni ansaitse näin kovaa tuomiota virheistäni.
Onko kellään muulla ollut samaa kokemusta vanhemmuudesta joka on mennyt pieleen ja silti asiat ajan kanssa järjestyneet?
Kommentit (34)
Itse olet kuoppasi kaivanut. Lapsi ei ole ollut syyllinen sinun ongelmiisi. Nyt vastaat kasvatustyösi seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mun teini puhuisi noin eikä lopeta, niin näyttäisin ovea ja käskisin jo muuttamaan kotoa pois. Tai sitten odottaisin kiltisti täysi-ikäisyyttä ja syntymäpäivänä kamat olisi pakattu valmiiksi.
Mä tein vähän noin. Synttärilahja oli takuuvuokra ja kamojen kuskaus yksiöön, jonka pistin vuokraamaan.
Näin juuri teen!
Tekisi mieli mennä puhumaan jonnekkin kovaan ääneen siitä miten tärkeää on ettei kukaan tee lapsia jos ei siihen ole valmiuksia.Millainen negatiivisuuden ketju tästä onkin tullut kun itse kärsinyt sai lapsensa kärsimään ja millainen ihminen hänestä sitten aikuisena tulee...sen aika näyttää.
Omasta lapsuudestani puhuin vasta oikeudessa aikuisena.Niin hyvin se kaikki pahuus pysyi piilossa.
Itse olen hakenut apua meille ja koko ajan yritän miettiä miten voisin omaa lastani auttaa jotta hänestä tulisi parempi ihminen kuin mitä minä olen ollut.
Toiseen lapseeni käytökseni ei ole onneksi näin vaikuttanut.
ap
Kyllä suhde yleensä ajan kanssa paranee. Teini aikuistuu ja alkaa ajattelemaan. Älä jää miettimään suutuksissa lauottuja ilkeyksiä vaan keskity niihin hyviin hetkiin. Puhukaa riidan jälkeen rauhallisesti tunteista. Molempien.
Pahojen kokemusten jälkeen on vaikeaa löytää itsestään rakkautta. Sitä te tarvitsisitte molemmat. Olen surullinen puolestasi ja toivon että jaksaisit vaikeimman yli. Parempi aika koittaa vielä, kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mun teini puhuisi noin eikä lopeta, niin näyttäisin ovea ja käskisin jo muuttamaan kotoa pois. Tai sitten odottaisin kiltisti täysi-ikäisyyttä ja syntymäpäivänä kamat olisi pakattu valmiiksi.
Mä tein vähän noin. Synttärilahja oli takuuvuokra ja kamojen kuskaus yksiöön, jonka pistin vuokraamaan.
Saitko lopulta anteeksi?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olet kuoppasi kaivanut. Lapsi ei ole ollut syyllinen sinun ongelmiisi. Nyt vastaat kasvatustyösi seurauksista.
Näin juuri teen!
Tekisi mieli mennä puhumaan jonnekkin kovaan ääneen siitä miten tärkeää on ettei kukaan tee lapsia jos ei siihen ole valmiuksia.Millainen negatiivisuuden ketju tästä onkin tullut kun itse kärsinyt sai lapsensa kärsimään ja millainen ihminen hänestä sitten aikuisena tulee...sen aika näyttää.
Omasta lapsuudestani puhuin vasta oikeudessa aikuisena.Niin hyvin se kaikki pahuus pysyi piilossa.
Itse olen hakenut apua meille ja koko ajan yritän miettiä miten voisin omaa lastani auttaa jotta hänestä tulisi parempi ihminen kuin mitä minä olen ollut.
Toiseen lapseeni käytökseni ei ole onneksi näin vaikuttanut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhde yleensä ajan kanssa paranee. Teini aikuistuu ja alkaa ajattelemaan. Älä jää miettimään suutuksissa lauottuja ilkeyksiä vaan keskity niihin hyviin hetkiin. Puhukaa riidan jälkeen rauhallisesti tunteista. Molempien.
Pahojen kokemusten jälkeen on vaikeaa löytää itsestään rakkautta. Sitä te tarvitsisitte molemmat. Olen surullinen puolestasi ja toivon että jaksaisit vaikeimman yli. Parempi aika koittaa vielä, kuitenkin.
Kiitos sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että olet hakenut apua. Tsemppiä jatkoon ja kärsivällisyyttä teinisi kanssa
Vastaat rauhallisesti, että kuule, ongelmistamme huolimatta minä rakastan sinua oikeasti, vaikka sinä vihaisit minua. Sano, vaikket ihan oikeasti rakkautta tuntisikaan. Se teini janoaa sitä, että sä sen äitinä rakastaisit sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu varmasti kurjalta kuulla tuollaisia, vaikka tietäisikin, että lauseissa on mukana rutkasti "teinilisää". Nyt ei auta muu kuin olla kärsivällinen. Kerroit, että olet aiemmin ilmaissut vain negatiivisia tunteita, haukkunut lasta etkä ollut tarpeeksi läsnä. On hieno asia, että olet alkanut muuttaa käytöstäsi ja hakea teille apua. On kuitenkin muistettava, että teini on varhaislapsuudestaan asti saanut sinulta tietynlaisen mallin ilmaista tunteitaan ja omaa pahaa mieltään. Lapset oppivat tehokkaimmin esimerkistä omien tunteidensa käsittelyä ja tunteiden ilmaisua muille. Viimeiset kaksi vuotta olet ollut parempi esimerkki, mutta kaksi vuotta on lyhyt aika. Sinun on pyrittävä säilyttämään uusi elämänasenteesi, älä lähde enää mukaan negatiivisuuden kierteeseen. Ole teinille avoin aiemmista ongelmistasi. Vastaanotto voi olla negatiivinen, mutta yritä ymmärtää hänen taustaansa - sinä itse et ole pystynyt olla parempi ihminen negatiivisten kokemustesi vuoksi, joten ei ole ihme, jos se ei ole teinillekään helppoa teidän aiemman perhedynamiikkanne vuoksi.
Olen varma, että välinne voivat vielä parantua huomattavasti vuosien myötä, jos jatkat johdonmukaisesti hyvällä tiellä. Kun teini aikuistuu ja saa elämänkokemusta, hän alkaa paremmin ymmärtämään, kuinka pahoillasi olet ja mistä käytöksessäsi on ollut kyse. Käyttäytymismallien muuttaminen on kuitenkin hidasta, ja teineillä tulee muutenkin ylilyöntejä, vaikka olisivat saaneet hyvän mallin muiden kohtelulle ja omien tunteiden ilmaisulle lapsuudenperheestään. Älä ota noita tappamisjuttuja ja muita liian kirjaimellisesti, kyse ei ole oikeasti mistään silmittömästä vihasta sinua kohtaan. Teini ei vaan parhaillaan parempaan pysty, mutta toivottavasti oppii ajan myötä parempia käyttäytymismalleja.
Nyt vähän uskoa tulevaisuuteen! MInulla on myös teini, joka haukkui minua jatkuvasti vuosikausia. En yleensä lähtenyt mukaan, vaikka joskus tuli kyllä itsekin syyllistyttyä ihan samaan haukkumiseen provosoituna. Ajattelin jo, että tästä ei nyt vaan tule tämän lapsen kanssa yhtään mitään, ja potkin hänet sitten aikanaan pihalle ja keitän viinerikahvit itselleni sen juhlan kunniaksi. Noh, sitten ihan puskista eräänä päivänä kyseinen ääliö pyysi anteeksi ilkeyttään ja sanoi, että hänen käytöksensä tuntuu hänestä pahalta! Olin kuin puulla päähän lyöty. Siitä se sitten lähti ns. aikuistumaan. Koeta olla ystävällinen sille teiniparalle, vielä se joskus fiksuuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huono äiti olen ollut monta vuotta.En ole osannut näyttää muuta kuin negatiivisia tunteita,olen itse haukkunut hänen ollessaan pienempi,en ole ollut läsnä yms... En mielestäni ansaitse näin kovaa tuomiota virheistäni.
No tämä on sinun mielipiteesi, teini ilmeisesti kokee toisin ja purkaa nyt pahaa oloaan noista virheistäsi näin, kun ei muuta mallia ole ehkä saanut. Itsemurhallasihan kivasti viimeistelisit lapsen traumat, huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut hyvä äiti ja silti teini purkaa pahaa oloaan minuun.
www.aal.fi Voin suositella lämpimästi. Ohjelma on siis aikuisille ketkä on kasvaneet alkoholistikodissa, mutta myös insestiä, uskonnollista alistamista ja muuta kaltoinkohtelua tuo toimintahäiriöisyys sisältää, mistä ohjelmassa puhutaan. Turvalliset vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia, turvattomat huonostivoivia. Se on logiikka mikä voi masentaa mutta myös antaa toivoa kun tajuaa, että itse ei ole voinut pystyä parempaan niillä eväillä mitä on saanut, ja että omiin lapsiin voi vaikuttaa myös myöhemmin vaikkei alku ollut sellainen kuin ois halunnut, omista lähtökohdista käsin, ennenkuin alkoi itse tehdä muutostyötä.
Pääpaino on tuossa siis itsensä rakentaminen tasapainoisemmaksi, ja samalla suhde lapsiinkin korjaantuu kun lapset saavat tasapainoisempaa mallia.
Sinä olet osaltasi tuon pahan olon teinin sisälle aiheutunut, olet nyt velvollinen ottamaan sen vastaan että hän voi jatkaa elämää vähän keventyneenä.
Monet antaa ongelmateininsä huostaan. Saa joku muu selviytyä niiden kanssa täysi-ikäisyyteen.
Ja siis niinkään ei tarvitse ajatella että pitää sietää tee itsemurha-törkeyksiä, silä asenteella että itepä pitää nyt kestää ja maksaa mokistaan kun itse on lasta kohdellut huonosti. Vaikka et ole osannut aikanaan ja vielä kaksi vuotta sitten olla lapselle paremi vanhempi, se ei auta teiniä että suostut kuuntelemaan tuollaisia törkeyksiä. Sekin on yhdenlaista terveen mallin antamista että laittaa rajoja sille, millaista puhetta tarvii sietää. Saat laittaa rajoja lapselle ja samalla kun teet sen määrätietoisesti ja hyvää tarkoittaen, osoitat myös itselles arvostavas itseäsi nykyään enemmän mitä sua on lapsuudessasi arvostettu, ja se rakentaa sua itseäs myös tasapainoisemmaksi. Ihan kuten sekin, miten puhut itselles. Teini oppii siitä myös rajojen laittoa myöhemmin elämässään.
Toimintahäiriöisten vanhempien jälkiä joutuu siivoamaan pitkästi. Usein koko lopun iän, mutta seuraavalle sukupolvelle jää vähemmän siivottavaa kun keskitytään tekemään kaikkemme me jotka halutaan katkaista sukupolvien kierre. Nuo kaikki käytösmallit ikävä kyllä jatkuu aika suorana toistona eteenpäin ellei niitä tietoisesti ala muuttamaan. Niitä ei ole kukaan aikanaan tarkoituksella käynnistänyt. Jokainen haluaa tehdä parhaansa, mutta se millaista hoivaa ihminen on saanut varhaislapsuudessaan ja elämänsä varrella, sellaista hoivaa antaa usein eteenpäinkin omille lapsilleen. Siihen ei riitä se että päättää ettei enää huuda tai retuuta, se vaatii jatkuvaa itsereflektiota ja tietoista uusien keinojen harjoittelua.
Pitä silti olla itselleen armollinen. Ei vahingollisten toimintatapojen oikeuttajana, vaan siinä että ymmärtää että kun on viisituhatta toistoa tehty vahingollista jälkeä, vaaditaan vähintään se toiset viisituhatta kääntämän kelkka toiseen suuntaan. Se auttaa ymmärtämään ja jaksamaan uusien toimintatapojen harjoittelua silloin kun tuntuu että ei tästä mitään hyötyä ole. ja auttaa jaksamaan atas käärimään hihat ja uurastamaan. Lapset monesti myös kokeilee että oikeestiko tää on jotain pysyvää muutosta, vai räjähtääkö sieltä alta se sama vanha paska esiin kun hetken aikaa tökitään pintaa. Luottamuksen rakentaminen kestää.
Ja usein vasta kun vanhempi on muuttanut käytöstään sellaiseksi että lapsellakin on tilaa omille tunteilleen, ne omat tunteet pääsee oikein kunnolla valloilleen. Peloissaan oleva ihminen ei uskalla hajota, vasta kun on turvallista, siihen pystyy. Jälkipuintia siis riittää. Rajoja saa silti vetää. Ja toisaalta, teini-iässä on teinillä itselläänkin vaikeeta, joten on hyvä tuntea välillä ihanvaan puhdasta myötätuntoa sille että pieni ihminen on muutoksen keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Monet antaa ongelmateininsä huostaan. Saa joku muu selviytyä niiden kanssa täysi-ikäisyyteen.
Huonot kasvattajat ja uusperheelliset yleisimmin.
Jos mun teini puhuisi noin eikä lopeta, niin näyttäisin ovea ja käskisin jo muuttamaan kotoa pois. Tai sitten odottaisin kiltisti täysi-ikäisyyttä ja syntymäpäivänä kamat olisi pakattu valmiiksi.