Lue keskustelun säännöt.
Päätin että ei enää yhtään yksipuolista ystävyyttä!!
18.05.2019 |
Yhteydenpito loppui 5-6kk sitten sisarukseni perheen kanssa (me olemme olleet yksipuolinen yhteydenpitäjä soitellen, whatsappilla, vieraillen, sekä isäni kanssa, äitini kanssa sekä miehen toisen sisaruksen perheen kanssa.
Kaikkien kanssa on ollut sama juttu, että me laitamme viikottain kuvia, kuulumisia whatsappilla, ja yksipuolisesti käymme kylässä pitkiäkin matkoja. He eivät käy meillä eikä meidän elämämme näköjään kiinnosta heitä.
Väsyin tähän oman sairauden uuvuttamana tammikuussa, ja lopetimme soittelut, whatsappilla kyselyt yms.
Tuon tammikuun jälkeen ei ole kukaan heistä ollut yhteyksissä.
Päätimme että PAREMPI yksin kuin huonossa seurassa. En aio olla heihin oma-aloitteisesti koskaan yhteydessä. Sain tarpeeksi, täysin mitta täyteen.
Kaikille jotka tätä ihmettelevät, sanon/ sanomme suoraan miten asiat ovat.
Kommentit (8)
Kannattaakin elää omaa elämää eikä roikkua velvollisuudentuntoisesti tälläisissä mielenvikaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit aivan oikein. Näin olen tehnyt kaikkien apeuttajien, mm. yhden sisaristani kanssa. Suhde on kaksisuuntainen ja molemminpuoleinen tai sitä ei ole- ei aikuisiällä kannata haaskata rajallisia päiviään ihmisiin joita ei kiinnosta olla yhteyksissä.
Voi olla myös vaikeaa myöntää itselleen, että on ollut rasittava ja ne muuta vasta ovatkin helpottuneita.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös vaikeaa myöntää itselleen, että on ollut rasittava ja ne muuta vasta ovatkin helpottuneita.
Tottakai olemme tutkineet itseämme! Silti päädyimme tähän.
Ap
En tiedä kumpi tuntuu pahemmalta, se ettei perhe pidä yhteyttä, vai se että lopetettuamme itse, he eivät puoleen vuoteen soita ja kysy ”Miten voitte”
Itse tulemme vankkaa johtopäätökseen, että olimme oikeassa, kun jo aiemmin epäilimme täysin yksipuolista ystävyyttä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee kipeätä huomata ettei ole kenellekään merkityksellinen. Itselläni kohta kymmenen vuotta hiljaisuutta sukuun päin, johtui riidasta yhden henkilön kanssa. Yllättäen huomasin, että koska yhteydenpito sukuun oli kulkenut hänen kauttaan muihin, ja se reitti katkesi, niin kukaan ei ole minuun yhteydessä. Minä vierailin, soitin, välitin... mutta se on ollut yksipuolista. Vaikea edelleen ymmärtää, juuri äsken tätä taas itkin.
Vierailija kirjoitti:
Tekee kipeätä huomata ettei ole kenellekään merkityksellinen. Itselläni kohta kymmenen vuotta hiljaisuutta sukuun päin, johtui riidasta yhden henkilön kanssa. Yllättäen huomasin, että koska yhteydenpito sukuun oli kulkenut hänen kauttaan muihin, ja se reitti katkesi, niin kukaan ei ole minuun yhteydessä. Minä vierailin, soitin, välitin... mutta se on ollut yksipuolista. Vaikea edelleen ymmärtää, juuri äsken tätä taas itkin.
Ei kannata itkeä! Huomasin, siinä hukkaa vain aikaa.
Minä itkin tammikuuhun asti. Miksi he eivät vastaa, miksi he eivät kyläile. Sitten tajusimme, että vika ei ole meissä.
Sitten vain lopetimme yksipuolisen yhteydenpidon.
Nyt on jäänyt aikaa keskittyä omaan elämäämme: olemme kunnostaneet omaa taloamme, olemme aloittamassa omaa pienyritystä, hankimme omaa kesämökkiä kotimme läheltä yms. Elämä hymyilee. En itke enää, toki ihmettelen. Johtopäätös, että heillä on vikaa päässä laajemminkin.
Hyvä ratkaisu!