Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hermot kireällä ihan koko ajan lapsiperhearjen takia
17.05.2019 |
Olen ollut jo 8 vuotta 24/7 hermostunut, johtuen lapsiperhearjesta. Lapsia tasan 1 kpl, mutta hermot menee yhdenkin lapsen kanssa. Lapsi on koko ikänsä ollut jollakin tapaa haastava ja oikukas. Joka asiasta saa sanoa sata kertaa, silti mikään ei toimi, elämäni on jatkuvaa samoista asioista jankutusta.
Hermot on niin kireällä, että mikään ei kiinnosta. En halua nähdä yhtään ketään ihmisiä, en jaksa esittää hyväntuulista ja mukavaa, koska sisällä kiehuu koko ajan. Tästä syystä en ole nähnyt ystäviäni pariin vuoteen. Töissä kaikki ihmiset suorastaan v...ttaa ja on sietämätöntä 8h päivässä yritittää olla näyttämättä jatkuvaa ärsytystä ja raivoa.
Töiden jälkeen menen joka päivä suuret odotukset päällä kotiin, mutta vastassa on pettymys; eteiseen heitetyt takki, reppu ja kengät, lapsi tuijottaa telkkaria, läksyt tekemättä, välipala syömättä. Menetän malttiini ja komennon lasta hoitamaan kamansa ja läksynsä. Sitten seuraava asua mistä pot huomauttaa, sitten seuraava, seuraava jne. ja pinna on niin kireällä, että voisi itkeä, huutaa, raivota, parkua ja hakata omaa päätä seinään.
Nyt kevään tullen ei edes tee mieli mennä kotiin, koska lapsi raahaa joka ikinen päivä kiellosta huolimatta jonkun kaverinsa meille ja sitten kotona on vielä vieras ylimääräinen kakara. Eikö omaan kotiin voi mennä ilman, että siellä odottaa vieraita kakaroita! Missä on minun kotirauhani!
Mies on ja hän hoitaa kotiasioita paljon, mutta silti en jaksa tätä, että joudun sanomaan kaikesta kouluikäisille lapselle, mitään muuta ei tapahdu, kuin telkkarin katsominen, jos en jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta jankuta..........
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet melko ehdoton. Jos välipala on syömättä, niin silloin ei ole vain ollut riittävän kova nälkä. Jankuttamisen sijaan voisit ehdottaa, että katsotaanko yhdessä läksyjä.
Vierailija kirjoitti:
Olet melko ehdoton. Jos välipala on syömättä, niin silloin ei ole vain ollut riittävän kova nälkä. Jankuttamisen sijaan voisit ehdottaa, että katsotaanko yhdessä läksyjä.
Tuo läksyjen yhdessä katsominen viidesluokkalaisen kanssa käy myös hermoille. Lapsi nimittäin haluaa aina minut viereen. Olen kouluni käynyt, en jaksa enää uudestaan käydä ala-astetta. Tuo läksyasiakin saa pinnan niin kireälle. Olisi niin paljon parempaa tekemistä, kuin tyhjän panttina istua lapsen vieressä ja tuijottaa seinää, kun lapsi tekee läksyjä.
En muista milloin jokin asia olisi naurattanut minua, en muista nähdäkseni aidosti vuosiin.
Ap
Oi kauheeta, nyt hae terapia-apua! Ymmärrän, että tuollainen voi jäädä ns. päälle, mutta se on katkaistava!
Kahdeksanvuotiaaseen sitä paitsi tehoaa paljon paremmin keskustelu kuin valitus ja huutaminen (jo paljon nuorempaankiin).
Määrittelette selvät rajat miten pitää toimia ja miten käy, jos ei toimi. Positiivisen kautta vielä parempi. Kai niitä tarroja voi kerätä vielä tuon ikäisenkin kanssa? Esim. 30 krt vaatteet siististi naulassa, niin pääsee tekemään jotain kivaa yhdessä vanhempien kanssa.
Nyt on aika sinun herätä ja olla se aikuinen! Hae apua, yksin ei tarvitse pärjätä.
Mä kannatan myös sitä, että menet viikonlopuksi hotelliin. Sitten jatkossa töiden jälkeen syöt yhdessä lapsen kanssa välipalan töiden jälkeen, jos lapsi ei ole syönyt. Juttelette päivästä ja sitten kaivatte läksyt esille. Teette niitä aluksi yhdessä ja sitten pikkuhiljaa alat siirtyä soohen, että lapsi tekee ne itsekseen. Tuskin lapsesta on kiva kuunnella jatkuvaa jankkaamista. Tai sitten menet töiden jälkeen makaamaan sohvalle ja katsot hetken lapsen kanssa telkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae oikeasti sairaslomaa. Olet "hermoloman" tarpeessa, irtiotto arjesta tekisi hyvää. Omaa aikaa ja rauhaa tarvitset kipeästi. Toivottavasti saisit sitä omaa aikaa reilusti
Kuulostaa masennukselta. Olen itse ollut pariin otteeseen masentunut ja olin ihan samanlainen.. Kehoitan menemään lääkäriin ennen kuin tilanne menee vielä huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi ja oot ihan rikki. Joistakin vaan ei ole vanhemmiksi.
t. Kuuden lapsen äiti, ja päivääkään en vaihtaisi pois
Siis sun lapsi on 8-vuotias ja viidesluokkalainen? Vai hänen elämänsä ensimmäiset 3 vuotta et ollut hermostunut? Vai onko tämä provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ehkä sua vaan ei ole alun perin tarkoitettu äidiksi! Eli ei oo sun vika, että homma ei toimi. Eikö olekin helpottavaa?
Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, kyllä olen kylmästi lähettänyt lapsen kavereita omaan kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kasvatit lastasi silloin kun hän oli pienempi, niitä satoja nyt korjailee.
Ja näköjään hampaat irvessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kannatan myös sitä, että menet viikonlopuksi hotelliin. Sitten jatkossa töiden jälkeen syöt yhdessä lapsen kanssa välipalan töiden jälkeen, jos lapsi ei ole syönyt. Juttelette päivästä ja sitten kaivatte läksyt esille. Teette niitä aluksi yhdessä ja sitten pikkuhiljaa alat siirtyä soohen, että lapsi tekee ne itsekseen. Tuskin lapsesta on kiva kuunnella jatkuvaa jankkaamista. Tai sitten menet töiden jälkeen makaamaan sohvalle ja katsot hetken lapsen kanssa telkkaria.
Lapselle on sanottu, että koulusta tultua läksyt pitää olla tehty, välipala syöty ja takki naulakossa ja reppu seinän vieressä eikä keskellä lattiaa. MUTTA EI OLE OLLUT KUIN MAX. 3 KERTAA. Eikä läksyjä ole tehty.
En ala katsomaan mitään telkkaria töistä tultuani. Töiden jälkeen on rajallinen määrä aikaa hoitaa kotiasiat ja työt. Jos alan katsomaan jotain lastenohjelmia, annan myös lapselle signaalin, että on ok katsoa telkkaria, vaikka hommia ei ole hoidettu.
En kertakaikkisesti jaksa yhtään tuota lasta ja tätä JANKUTUSTA, mitä hänen pitää tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kannatan myös sitä, että menet viikonlopuksi hotelliin. Sitten jatkossa töiden jälkeen syöt yhdessä lapsen kanssa välipalan töiden jälkeen, jos lapsi ei ole syönyt. Juttelette päivästä ja sitten kaivatte läksyt esille. Teette niitä aluksi yhdessä ja sitten pikkuhiljaa alat siirtyä soohen, että lapsi tekee ne itsekseen. Tuskin lapsesta on kiva kuunnella jatkuvaa jankkaamista. Tai sitten menet töiden jälkeen makaamaan sohvalle ja katsot hetken lapsen kanssa telkkaria.
Ja miten alan tehdä lapsen kanssa yhtään mitään yhdessä, kun vieraita kakaroita on nurkissa!
Ap
Googlaa positiivinen kasvatus. Teillä on lähtenyt homma väärille urille ja nyt siellä jumissa, kannattaa hakea ammattiapuakin. Miksi jankutat jos se ei toimi? Vain omaa käytöstään voi muuttaa, sitä heijastaen muuttuu vasta lapsen käytös. Mitä väliä jos reppu on lattialla? Pura oma olosi muualle kuin lapseen, ja lepää vaikka sairaslomalla jotta voit alkaa ITSE toimia eri tavalla ja saatte rakentavan yhteyden toisiinne. Kodin ilmapiiri voi muuttua paineettomaksi ja hyväksi, silloin lapsikin reagoi positiiviseen palautteeseen. Hän ei ole huomionkipeä vaan kaipaa yhteyttä sinuun. Ihmisenä, ei nalkuttavana "kasvattajana".
Meillä ei taida ikinä olla takit naulakossa eikä reput prikulleen määrätyissä paikoissa mutta eipä ole stressipalloäitiäkään kun en ikinä ole tajunnut vetää kilareita noista.
Normaali lapsiperhe-elämänä olen pitänyt.
Lapsesi tarvitsee kuria!
Joka kuritta kasvaa, se kuritushuoneelle joutuu!
Mutta kyllä tilanteessa itselläsikin on ongelma. Lapsiin voi mennä hermot, mutta siinäpä on se kasvun paikka aikuiselle, keksiä keinoja millä hallita tunteitaan. Aivan turha vierittää vastuuta tunteiden hallinnasta lapselle, jolla se vasta on kehittymässä, jos itsekään ei pysty.
Varmaan tuollaisessa tilanteessa voi usein olla taustalla parisuhdeongelmia, epävarmuutta itsestä ja parisuhteesta, ahdistusta, masennusta, yms. Alkoholin käyttökin sitten aiheuttaa kärsimättömyyttä, mutta aika moni muukin asia, kuten syömiseen liittyvät ongelmat, jnpp.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa positiivinen kasvatus. Teillä on lähtenyt homma väärille urille ja nyt siellä jumissa, kannattaa hakea ammattiapuakin. Miksi jankutat jos se ei toimi? Vain omaa käytöstään voi muuttaa, sitä heijastaen muuttuu vasta lapsen käytös. Mitä väliä jos reppu on lattialla? Pura oma olosi muualle kuin lapseen, ja lepää vaikka sairaslomalla jotta voit alkaa ITSE toimia eri tavalla ja saatte rakentavan yhteyden toisiinne. Kodin ilmapiiri voi muuttua paineettomaksi ja hyväksi, silloin lapsikin reagoi positiiviseen palautteeseen. Hän ei ole huomionkipeä vaan kaipaa yhteyttä sinuun. Ihmisenä, ei nalkuttavana "kasvattajana".
"Positiivinen kasvatus" on uusi nimi vapaalle kasvatukselle. Kyseinen kasvatussuuntaus pohjautuu siihen virheelliseen olettamaan, että lapsi haluaa luonnostaan hyvää kaikille muille ja olla tottelevainen, ja ainoa mikä estää lapselta tämän on se, jos hänelle ollaan joskus negatiivisia.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko ottaa jotenkin breikkiä tuosta? Mennä yksin jonnekkin lomalle, edes viikonlopuksi? Tai pyydä töistä sairaslomaa, varmasti tuollainen voi aiheuttaa myös työuupumusta, vaikea olla töissä, kun hermot ovat kireellä.