Hermot kireällä ihan koko ajan lapsiperhearjen takia
Olen ollut jo 8 vuotta 24/7 hermostunut, johtuen lapsiperhearjesta. Lapsia tasan 1 kpl, mutta hermot menee yhdenkin lapsen kanssa. Lapsi on koko ikänsä ollut jollakin tapaa haastava ja oikukas. Joka asiasta saa sanoa sata kertaa, silti mikään ei toimi, elämäni on jatkuvaa samoista asioista jankutusta.
Hermot on niin kireällä, että mikään ei kiinnosta. En halua nähdä yhtään ketään ihmisiä, en jaksa esittää hyväntuulista ja mukavaa, koska sisällä kiehuu koko ajan. Tästä syystä en ole nähnyt ystäviäni pariin vuoteen. Töissä kaikki ihmiset suorastaan v...ttaa ja on sietämätöntä 8h päivässä yritittää olla näyttämättä jatkuvaa ärsytystä ja raivoa.
Töiden jälkeen menen joka päivä suuret odotukset päällä kotiin, mutta vastassa on pettymys; eteiseen heitetyt takki, reppu ja kengät, lapsi tuijottaa telkkaria, läksyt tekemättä, välipala syömättä. Menetän malttiini ja komennon lasta hoitamaan kamansa ja läksynsä. Sitten seuraava asua mistä pot huomauttaa, sitten seuraava, seuraava jne. ja pinna on niin kireällä, että voisi itkeä, huutaa, raivota, parkua ja hakata omaa päätä seinään.
Nyt kevään tullen ei edes tee mieli mennä kotiin, koska lapsi raahaa joka ikinen päivä kiellosta huolimatta jonkun kaverinsa meille ja sitten kotona on vielä vieras ylimääräinen kakara. Eikö omaan kotiin voi mennä ilman, että siellä odottaa vieraita kakaroita! Missä on minun kotirauhani!
Mies on ja hän hoitaa kotiasioita paljon, mutta silti en jaksa tätä, että joudun sanomaan kaikesta kouluikäisille lapselle, mitään muuta ei tapahdu, kuin telkkarin katsominen, jos en jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta, jankuta jankuta..........
Kommentit (46)
Sulla on ihan selkee auktoriteetti-, epäjohdonmukaisuus-, kiltteys- ja jankutusongelma. Annat nyt lapsen hallita arkeasi ja kuormittaa sinua. Ota valta takaisin itsellesi.
1. Selitä lapselle rauhallisesti, että tästä eteenpäin odotat, että kun tulet töistä niin takki on naulakossa, reppu omassa huoneessa ja välipala syöty.
2. Kerro samalla, että tästä eteenpäin autat läksyissä vain silloin, kun lapsi ei aidosti jotakin osaa. Läksyt ovat lapsen omalla vastuulla.
3. Kerro myös, että joka kerta kun vaatteet eivät ole menneet naulakkoon niin kännykkä menee käyttökieltoon seuraavaan aamuun asti.
4. Kun tulet seuraavan kerran kotiin, niin JOS lattialla on vaatteita, niin kännykkä oikeasti pois seuraavaan aamuun. Tee se eleettömästi ja vastaväitteisiin vastaa että "näinhän minä sanoin", älä ala riidellä tai jankuttaa. Jos välipalaa ei ole syöty, niin sille kohauta vain olkia, älä jankuta asiasta. Itsepähän nälkänsä kantaa.
5. Läksyt. Sano lapselle suoraan ja nätisti, että läksyt ovat hänen omalla vastuullaan ja sinä autat vain jos aidosti ei osaa. Sanoita, että sinä olet jo koulusi käynyt. On lapselta vallankäyttöä, jos sinä joudut istumaan vieressä kun hän tekee. Laita vaikka pyykkejä sillä aikaa kun lapsi tekee. Jos tämä aiheuttaa sen, että lapsi ei tee läksyjä lainkaan, niin anna olla tekemättä. Saa sitten palautteen koulusta. Tuon ikäinen ei VIELÄ ole välinpitämätön opettajan antamiin pyyhkeisiin.
6. Kaverit. On kiva että lapsesi voi tuoda kavereita kotiin koulun jälkeen. Kerro lapsellesi, että se on ok, mutta kavereiden tulee lähteä kun sinä saavut. Tullessasi töistä kotiin sano kavereille, että nyt on aika lähteä kotiin. Tähän toimii vain suora sanominen.
7. Tee näin kaikkien asioiden kanssa. Jos lapsi vaatii koko ajan huomiota, niin sano suoraan että "nyt haluan että puuhaat hetken omiasi ja annat minun olla 15 min rauhassa". Lapsi ei tajua ellei hänelle sano.
8. Palkitseminen. Kun lapsi alkaa toimimaan toivotulla tavalla, niin palkitse. Parasta palkitsemista on positiivinen huomio. Kerro, että "todella hienosti olet laittanut nyt vaatteita naulakkoon, vitsit miten mukavaa tulla kotiin kun eteinen on siistinä, haluan viedä sinut jäätelölle siitä hyvästä!!".
Koko jutun pointti on se, että kerro ja näytä lapselle selkeästi mitä oikein haluat häneltä. Ole aikuinen, ota määräysvalta itsellesi. Eräs kaverini on aivan kypsä siihen, että joutuu edelleen olemaan 9-vuotiaan sängyn vieressä istumassa niin kauan kunnes lapsi nukahtaa. Miksei vain suoraan sano lapselle, että lopetan tämän nyt, koska sinun kuuluu osata nukahtaa itseksesi ?
Opin tämän itse, kun minulle syntyi useampi lapsi peräjälkeen. Oli vain pakko sanoa, että sori en voi istua juuri SINUN vieressä koko läksyjen tekoaikaa, koska muutkin tarvitsevat apua. Tai että en voi istua juuri SINUN vieressäsi nukahtamiseesi asti, koska minun pitää peitellä vielä muut lapset.
Kun pidät kiinni rajoistasi, niin sinulla on huomattavasti enemmän omaa aikaa ja pystyt myös lokeroimaan sen ajan, jonka vilpittömästi haluat antaa lapselle ja priorisoida hänen tarpeensa. Mutta päätä ITSE, milloin se aika on.
Ap:lla on nyt viimeiset mahdollisuudet toimia ja ottaa päätäntävalta itselleen, ennen kuin on liian myöhäistä.
Anna huostaan se kakara. Niin sisarenikin teki. Pakko oli tehdä kakaraa mutta ei kiinnostanut pätkääkään sen kasvattaminen.
Lapset on lapsia, ei robotteja. Lapsesi ei pidä samoja asioita tärkeänä kuin sinä. Miksi hän haluaisi ja muistaisi tehdä jotain, mikä ei ole tärkeää? Ethän itsekään tee! Ja tekisitkö, jos sua vaan komennettais.
Nyt nainen ensin viikoksi etelään all inkkariin ja sitten säännöllisesti omaa lomaa. Jaksat olla vähän rennompi.
Semmosta se on, elämä on valintoja täynnä. Lapsi on lapsi, sinä olet se aikuinen jonka nyt vaan on jaksettava omaa lastaan!!
Hermosi eivät ole kireällä minkään lapsiperhearjen takia. Reagointitapasi vaikuttaa äärimmäisen räjähdysherkältä, jos jo lattialla oleva reppu saa kierrokset nousemaan. Miksi se on niin tärkeää, että reppu ja muut varusteet ovat tarkasti määräämilläsi paikoilla?
Ja läksyjen teko, ehkä lapsesi kaipaa ja hakee äidin hyväksyntää, kun haluaa apuasi niihin.
Olet sellaisella tiellä, jonka lopussa häämöttää perheen hajoaminen. En itse jaksaisi katsoa pitkään sellaista puolisoa, joka projisoi omat ongelmansa lapseen, näkemättä itsessään mitään vikaa. Joten, lopeta nalkutus ja jankutus, ja hae itsellesi apua.