Miten kertoa epävakaalle se, että tämän täytyy hakea itselleen apua muualta kuin minusta?

Eihän sairastunut ihminen kykene asioita miettimään toisen kannalta. Hän tarvitsee sinua ja ottaa tarvitsemansa. Niin kauan kuin sinä sen sallit. Rajojen laittaminen on sinun tehtäväsi eikä se aina suju nätisti ja kivasti. Älä uhraa itseäsi tuolle "ystävyydelle", olet ensisijaisesti vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.

Täällä yksi tällä viikolla.epävakaan personallisuushäiriö -diagnoosin saanut, tosin roikkunut epäilyksenä potilasasioikirjoissa jo vulsia. Pisteeni menivät juuri ja juuri siihen, että diagnoosi tuli ( = ei ole siis kovin "pahana" päällä)?

Olen samaa mieltä, että sinun tehtävä on ihan ensin vetää itsellesi rajat. Asiasta löytyy paljon tietoa ja kirjallisuutta; netti, kirjastot ym. Näiden ohjeiden lukeminen helpottaa, kun rajojen veto tuntuu hankalalta. Jos ystäväsi on kovinkin epävakaa persoonallisuus/luonne; ei välttämättä tule myöntämäänkään asiaa. Silloin ei ole paljoa mitä voisit tehdä, paitsi ottaa etäisyyttä ko.ystävään ja toivoa että ikä ja/tai aika tekee tehtävänsä (iän ja kokemuksen myötä todellakin piirteet lievenevät, ja tällöin sairaudentuntokin on kohdallaan).

Painottaisin että olet ja pysyt hänen ystävänään, ja nykyään on normaalia, että monet käyvät keskustelemassa esim. psykologin kanssa. Voi kuulostaa kauhealta mutta saattaisin vetää mukaan jopa keksityn esimerkin miten joku puolituttusi, jolla on samantyyppisiä käyttäytymismalleja, on saanut apua terapiasta ja miten hänen elämänlastunsa on parantunut diagnoosin ja terapiam myötä (diagnoosihan voi lähteäkin pois esim. DKT -terapia on oiva tähän, ja terapian on kehittänyt itse epävakaata sairastanut henkilö, joten ehkä siksi toimiikin niin hyvin). En lähtisi antamaan hänelle valmista diagnoosia tms. Lempeä, rakentava keskustelu jossa toteat em.asiat, ja painotat miten hän osaa yllä ystävänä hyvä tyyppi. Sitten aikaa sulatella sanomisiasi. Jos suuttuu ja meno menee kahta kaujeammaksi; ystävälläsi lienee monenlaistakin ongelmaa vailla ollenkaan sairaudentuntoa. Silloin unohtaisin asian ja palaisin vasta jos ystävä on tajunnut hakea apua. Tsemppiä!

Kokeile käyttää suomen kieltä, kuten teit aloituksessakin.

"Sinun täytyy hakea itsellesi apua muualta kuin minusta."

Ongelmat tulee vuodelta kivikausi. Kun löytyy voimanlähde itsen ulkopuolelta siitä pidetään kiinni no matter what.

Aikuiseksi kasvu tekee tosi kipeää itsekullakin.

Se hetki kun tajuaa...

😋😎😃☺😎🙂☺😚☺🙂🤑😛😔😔😴😜😲🙃😕🙃🤑🤑😕🤐🤐🤐🤐😪😭😤🤮🤮🤮🤮🤢🤢🤢🤡😱😱😱😩😩😩🤓🤓😇😇💩💀👾🙀😺💩💩💩💩👺👺👺🎅🎅🎅🖤🖤💘💘💘💘

Kerro se, mitä kerrot täällä ettet osaa/pysty/kykene auttamaan häntä ammattilaisen tavoin niin kuin häntä pitäisi. Totuutta et voi kertoa kukkasin ja kierrellen ja se, mitä siitä hänen taholtaan seuraa on hänen reaktionsa asiaan. Joko onnistutte sillä tavoin selkeyttämään välinne tai ei, mutta otat myös riskin hänen suhteensa. Jos jotakin hänelle sattuu hänen toimestaan  syytät siitä sitten itseäsi kuin että tietäisit hänen käyneen asiantuntijoidenkin juttusilla. Kannattaa aina pohtia myös riskit, kun ryhtyy ns auttavaiseksi kaveriksi. Alkuun se tuntuu kivalta olla tärkeä toiselle ja kun aikaa kuluu eivät omat eväät riitäkään pyörittämään kaverisuhdetta vain  antavana osapuolena. Se ero on harrastelijoiden ja ammattilaisten välillä.

Kyllähän tuo ap hankala tilanne on koska epävakaat myös ottavat asioita herkästi itseensä ja kokevat toisen asettamat rajat usein ettei hänestä välitetä. Ehkä sinun kannattaisi vain sanoa ettet aina pysty olemaan esim. puhelimen äärellä ja itselläsikin on asioita ja elämää mietittävänä että jos on oikea hätä niin voi soittaa aina mutta muuten et ehkä ole aina tavoitettavissa. 

Jos tilanne on ajautunut pitkän aikaa kyseiseen pisteeseen että olet aina tavoitettavissa niin tottakai se muutoksen tekeminen on vaikeaa ja voi tuntua jopa julmalta ystävästäsi ja jopa sinusta kun ei ehkä enää vastaa puhelimeen joka kerta. 

En sitten tiedä kannattaisiko sanoa että hän on tärkeä ihminen ja jokainen meistä on, mutta että hän ei ole maailmannapa ja kaikki asiat eivät keskity tai liity häneen  ja meillä jokaisella on elämä elettävänä iloine ja suruinen. En tiedä menisikö tuo viesti perille jos sen kauniisti sanoo ja muotoilee. Vaikea paikka tuollainen on kyllä mutta et voi ottaa vastuuta kuin itsestäsi ap ja omista tunteistasi. Ystävällisesti ja asiallisesti voinette keskustella asioista.

Tsemppiä teille molemmille!

Vierailija kirjoitti:

Kerro se, mitä kerrot täällä ettet osaa/pysty/kykene auttamaan häntä ammattilaisen tavoin niin kuin häntä pitäisi. Totuutta et voi kertoa kukkasin ja kierrellen ja se, mitä siitä hänen taholtaan seuraa on hänen reaktionsa asiaan. Joko onnistutte sillä tavoin selkeyttämään välinne tai ei, mutta otat myös riskin hänen suhteensa. Jos jotakin hänelle sattuu hänen toimestaan  syytät siitä sitten itseäsi kuin että tietäisit hänen käyneen asiantuntijoidenkin juttusilla. Kannattaa aina pohtia myös riskit, kun ryhtyy ns auttavaiseksi kaveriksi. Alkuun se tuntuu kivalta olla tärkeä toiselle ja kun aikaa kuluu eivät omat eväät riitäkään pyörittämään kaverisuhdetta vain  antavana osapuolena. Se ero on harrastelijoiden ja ammattilaisten välillä.

Ammattilaisilla on tiimit. Jotkut tiimit toimii jotkut ei.

Munankuorilla kävely on toki raskasta kenelle vaan.

Ja hei, sen ajan minkä toisen kanssa viettää voi ihan itse määritellä. Puhelimen voi hiljentää ja oma tila pitää vaan ottaa.

Terveet rajat. Rakkautta itseä ja muita kohtaan.

Voi hyvin.

Minulla on ystävänä epävakaa tapaus. Onneksi hän käy juttelemassa myös ammattilaiselle, mutta hän on saanut sieltä apua aivan liian vähän ja käytti sitten minua tukihenkilönä. Tämä alkoi tuntua itsestäni raskaalta, koska minulla on omakin elämä omine huolineen ja olen sellainen, että jään miettimään liikaakin ystäväni ongelmia.

Siihen pistin sitten rajat, että laitoin puhelimen äänettömäksi yöksi ja monesti työpäivän ajaksi, koska hän innostui yleensä avautumaan erityisesti öisin, onneksi sentään useimmiten viesteillä. Ja myöskään niissä tilanteissa, kun ympärilläni oli liikaa kuulijoita, en enää vastannut puhelimeen, ja sanoin tämän hänelle.

Onneksi hän on nyt löytänyt muutakin seuraa, toivottavasti kohtelevat häntä hyvin, toisin kuin aikaisemmat ihmissuhteensa. Hän ei ole juurikaan puhunut näistä asioista minulle, koska edelleen, kun olemme yhteyksissä, hän puhuu minulle samoista asioista, joita olen kuunnellut monta vuotta. Minun kuulumisia ei ehdi kuunnella ollenkaan, kun edelleen märehtii vanhoja asioitaan.