Voiko saada yhteisön liittymällä lestoihin/hellareihin/tms?
Olemme yksinäinen ja eristäytynyt perhe vastoin omaa tahtoa. Haluaisin läheisen ykteisön missä kaikki auttavat toisia ja osallistuvat toistensa elämään, mutta ikävä kyllä mulla ja miehellä on ihan hirveä suku, kylmä ja tyly, itsekäs ja piittaamaton. Kummatkaan isovanhemmat eivät osallistu lainkaan elämäämme itsekkyytensä takia, haluavat elää itselleen ja siiheb elämään ei lapsenlapset kuulu.
Sain jo rakennettua ystäväperheyteisön, mutta työn takia tuli muuttopakko ja nyt asumme uudessa kaipungissa (iso kaupunki mutta ei pk-seutu). Täällä asuttu 1,5v eikä ketään ystävää löytynyt.
Kaipaan niin kovasti sukua, yhteisöä, välittämistä. Että joku tulisi jouluna kylään, voitais käydä marjassa, retkillä jne jonkun toisen perheen tai ystävien/tuttujen kanssa.
Kukaan sukulainen kälyä lukuunottamatta ei viitsi pitää yhteyttä (suku ei pidä yhteyttä siis keneenkään muuhunkaan, vaan kaikki elävät vain itselleen) ja minä haluaisin rakentaa erilaisen mallin.
Voiko saada yhteisön luotua uskonnollisesta järjestöstä? Olen valmis jo lähes mihin vaan, sillä aina vain yksin oleminen on ikävää.
Olemme kivoja ja kilttejä ja olen valmis auttamaan yhteisöä, olen avulia enkä odota edes vastapalveluksia.
Mistä saisin yhteisön? Miten muit suvuttomat (jos sellaisia on) olette onnistuneet?
Kommentit (54)
Voi, mutta uskovaiset osaa myös olla hankala jos tulee ero uskonyhteisöstä. Esim minua uhkailtiin, ajeltiin autolla takaa, soiteltiin yms.
On mahdollista mutta sitten pitää elää ahtaiden normien mukaan.
Älä huoli, isovanhempia alkaa kummasti lapset ja lapsenlapset kiinnostaa, kun tulevat vanhaksi ja raihnaiseksi ja tarvitsevat apua. Näin ainakin meillä kävi.
Aivan varmasti, mutta valitse joku suht ok liike älä näitä ääripää jehovia muslimeja ym
Liity johonkin paikalliseen yhdistykseen esim. MLL ja ala toimimaan aktiivisesti kyseisessä yhdistyksessä. Saat varmasti uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, isovanhempia alkaa kummasti lapset ja lapsenlapset kiinnostaa, kun tulevat vanhaksi ja raihnaiseksi ja tarvitsevat apua. Näin ainakin meillä kävi.
Voi olla mutta mua ei kiinnosta auttaa. Isovanhemmat ei ole auttaneet kertaakaan, edes pahassa hätätilassa eikä erikostilanteessa (eivät suostuneet vahtimaan synnytyksen ajan vaikka olisin maksanut 200e, ilmoittivat että on parempi ettei auta yhtään kertaa koskaan niin kukaan ei sit odota että pitäisi auttaa toistekin).
Taidan sanoa nuo samat sanat niille kun ovat raihnaisia, eli parempi olla auttamatta yhtäkään kertaa ettei luulla että tulisin auttamaan toistekin.
Mutta siis, jos vaan saan yhteisön rakennettua, niitä ihmisiä auttaisin ja tukisin ja olisin elämässä mukana. Mun vanhemmat käytännössä hylkäsi mut 18v iässä ja sen jälkeen ei juuri ole yhteydenpitoa ollutkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi varamummo tai -pappa? https://rednet.punainenristi.fi/node/12658
Varamummo olisi ihana! Mutta olen jo kuselyt tän kaupungin spr:n, mll:n ja seurakunnan ja kellään ei ole varamummopalvelua. Spr ystäväpalvelu on mutta ensisijaisesti yksinäisille vanhuksille.
Sitten löysin care.comista varamummoehdokkaan mutta maksaa 40e tunti. Olen valmis kyllä maksamaankin jotain mutta en noin paljoa, muutaman tunnin kyläily meillä maksaisl jo yli 100e.
Ap
Jos ja vain jos jonkun mainitsemasi yhteisön ajatusmaailma tuntuu oikealta, niin sen kuin vain toimintaan mukaan.
Varmaankin, mutta aika outo motiivi liittyä. :D
Terve seurakuntayhteisö on varmasti ihan hyvä paikka olla. Mutta varovainen saa olla, ettei laita itseään liikaa likoon osallistumalla kaikenmaailman pulla-kahvittelurinkeihin. Sitten ollaan pyytämässä samoja ihmisiä jokasortin vapaaehtoiseen toimintaan. Terpeeksi isossa ja valmiissa yhteisössä ei ole niin paljon sellaista vaaraa, kuin pienessä yhteisössä.
Mieti valmiiksi mitä haluat tehdä ja minkä verran antaa itsestäsi ja aikaasi muille ja opettele sanomaan myös ei. Liian kiltti ja pompoteltava ei saa olla - ei seurakunnissakaan.
Terveisin seurakuntalainen, joka on nyt pitänyt hieman taukoa seurakunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin, mutta aika outo motiivi liittyä. :D
Joo, tiedän, mutta kun keinot on vähissä niin erikoisetkin vaihtoehdot on otettava käyttöön :)
Ap
Mun tuttu, entinen alkkis, elämänhallintaongelmainen yh, sai upean yhteisön, apua ja tukea tällaisesta lahkosta. On kuin uusi ihminen, ja nyt viimein hänellä on ”perhe ja suku” jota ei ennen ollut.
Lapsille tuo ei ole terve yhteisö etenkään siitä näkökulmasta, jos olette "ulkopuolisia". Siis tuonkaltainen uskonnollisuus yhdistettynä siihen, että ei kuitenkaan kuulu porukan ydinpiiriin, joilla on aina enemmän "etuja".
Yleensä "yhteisöt" syntyy pakottamatta, esim omien tai lasten harrastusten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tuo ei ole terve yhteisö etenkään siitä näkökulmasta, jos olette "ulkopuolisia". Siis tuonkaltainen uskonnollisuus yhdistettynä siihen, että ei kuitenkaan kuulu porukan ydinpiiriin, joilla on aina enemmän "etuja".
Miten ydsinpiiriin päästään? Pitääkö syntyä jäseneksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yleensä "yhteisöt" syntyy pakottamatta, esim omien tai lasten harrastusten kautta.
Kyllä, mutta jos yrityksestä huolimatta näin ei käy niin pitää olla itse aktiivinen ja keksiä uusia toimintatapoja. Enkä itse ole ”pakottamassa” ketään tai mitään mutta aion nyt luoda jonkinlaisen yhteisön jollain lailla. Arvasin että hyvät vanhemmat/suvut omaavat eivät ymmärrä ollenkaan mitä ajan takaa. Koska heille suku on itsestäänselvyys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, isovanhempia alkaa kummasti lapset ja lapsenlapset kiinnostaa, kun tulevat vanhaksi ja raihnaiseksi ja tarvitsevat apua. Näin ainakin meillä kävi.
Voi olla mutta mua ei kiinnosta auttaa. Isovanhemmat ei ole auttaneet kertaakaan, edes pahassa hätätilassa eikä erikostilanteessa (eivät suostuneet vahtimaan synnytyksen ajan vaikka olisin maksanut 200e, ilmoittivat että on parempi ettei auta yhtään kertaa koskaan niin kukaan ei sit odota että pitäisi auttaa toistekin).
Taidan sanoa nuo samat sanat niille kun ovat raihnaisia, eli parempi olla auttamatta yhtäkään kertaa ettei luulla että tulisin auttamaan toistekin.
Mutta siis, jos vaan saan yhteisön rakennettua, niitä ihmisiä auttaisin ja tukisin ja olisin elämässä mukana. Mun vanhemmat käytännössä hylkäsi mut 18v iässä ja sen jälkeen ei juuri ole yhteydenpitoa ollutkaan.
Ap
Älä suutu, mutta voisit hakea keskusteluapua itsellesi. Mikään korviketoiminta ei auta, ellei käsittele omia mörköjään ensin.
Joissain yhteisöissä "kaatujat nojaa kaatujiin" ja se on vain harmia. Laita nyt ensin fokus itseesi.
Ehkei kannata. Noissa yhteisöissä on paljon kiusaamista ja syrjimistä. Ei sovi ns ulkopuolisille, eri asia jos on ollut vauvasta asti mukana.
Ehkä joku urheiluharrastus mieluummin?
Mukin kiinnostaa, suku vieläkin huonompi ja vanhemmat rapajuoppoja..