Onko kellään ollut niin sotkuista kumppania/ystävää että suhde on meinannut kaatua siihen?

En tiedä mitä enää teen, kun edes suoraan puhuminen kyseisen ihmisen kanssa ei auta mitään. Elämässäni on siis rakas ihminen jonka kanssa kaikki muu sujuu paremmin kuin hyvin, mutta hän on aivan toivoton hygienian ja siisteyden suhteen. Rakastan kyseistä ihmistä, meillä on samanlaiset elämänarvot ja viihdyn hänen seurassaan jopa niin hyvin, että ilman tätä ongelmaa voisin kuvitella jopa asuvani hänen kanssaan. Tulen kuitenkin hulluksi joka kerta kun hän käy luonani kylässä, sillä hän ei tunnu ymmärtävän puhtaudesta mitään. Joudun jatkuvasti muistuttamaan aivan perusasioista kuten käsien pesusta, ja hänen lähdettyään joka kerta joudun siivoamaan ja pesemään asunnossani niin että se on alkanut ihan todella vaivaamaan. Hän on esimerkiksi aivan loistava kokki, mutta keittiö on kokkausten jäljiltä seiniä myöten siivottava. Jos hän kysyy saako esim. lainata jotain tavaraani, vastaan että ”saat jos laitat sen käytön jälkeen takaisin paikoilleen”, mutta hän ilmeisesti vain unohtaa asian ja se löytyy lopulta lattialta likaisena, ja kas taas on minulle lisää pestävää.

Tiedän, ettei kyse ole mistään kiusanteosta vaan siitä ettei kyseinen ihminen ole lapsuudenkodissaan koskaan oppinut tällaisia asioita. Hän ei omassa kodissaan ole koskaan ikinä esim. pessyt lattioita vaan elää aivan erilaisessa maailmassa, jossa lika ei ole mikään ongelma vaan ”hyväksi vastustuskyvylle”. Minä olen hänen mielestään vain neuroottinen (vaikka huom tavallisten av-mammojen mielestä olen varmaan aika boheemi ja suurpiirteinen itsekin) eikä jotenkin vain ota pyyntöäni vakavasti vaan luulee että asia on ikään kuin ”vitsi”. Hänessä on kuitenkin toisia niin ihania puolia, että ne kompensoivat tätä siisteyden ongelmaa. Usein kun pyydän hänet kylään (asumme siis hyvin kaukana toisistamme ja hän käytännössä asuu työpaikallaan aika oudossa järjestelyssä, eli kyläily luonani on ”helpoin” vaihtoehto kaiken muun kannalta), ajattelen sillä hetkellä että en voi olla niin pikkumainen, että jättäisin hyvän ihmissuhteen ylläpitämisen väliin siisteyden takia. Että voihan sitä aina siivota, eikä se ole niin iso asia. Mutta näin jälkeenpäin aina harmittaa kuitenkin ja mietin joka kyläilyn jälkeen, että ensi kerralla nähdään kyllä jossain muualla kuin kotonani. Onko tässä mitään tehtävissä? Mitä te tekisitte? Olenko kamala nipo, jos sanon että jatkossa nähdään vain kotini ulkopuolella, jos hän on kyvytön muuttamaan käytöstään? Tiedän, että hän varmasti yrittää muuttua luonani, mutta että tämä on vain liikaa pyydetty. Kyse on siis ennemminkin pahasta elämänhallintaan liittyvän taidon puutteesta ja pinttyneistä automaattisista tavoista, kuin pahuudesta tai välinpitämättömyydestä. Hän ei siis vain osaa eikä ymmärrä.