Lue keskustelun säännöt.
Olen yrittänyt olla onnellinen mut nyt riitti
06.05.2019 |
En jaksa enää. Halusin olla vain onnellinen. Olen niin yksinäinen että olen onneton ja se syö minua itseäni. Sosiaalista elämää ei juurikaan enää ole, yrityksistä huolimatta. Seurani ei kelpaa "ystävälleni", kaverille kelpaan promilleissa. Vanhempieni tapaaminen saa minut tuntemaan huonommuutta. Mies oli ennen kiltti ja kunnollinen, hyvä mies - vaikkakin puhumaton ja jokseenkin välinpitämättömän oloinen. Olen omalla olollani saanut suuret ongelmat parisuhteeseen ja paluuta tuskin on hyvään parisuhteeseen.
Olisin halunnut jatkaa yrittämistä parempaan huomiseen. Mutta en jaksa. Kukaan ei välitä. Ei ole keinoja, sosiaaliset taidot ovat kadonneet täysin. Itsevarmuus on kadonnut täysin.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Tuo tilanne on imenyt sinusta mehut. Kun jätät sen, alat vahvistua.
Miten jätän tämän tilanteen? Haaveissani olisi jättää koko paikkakunta ja aloittaa alusta. Valitettavasti en halua lähteä ilman mitään kiinnikettä, pelkään että syrjäydyn entisestään. Opiskelemaan en ole päässyt, yrityksistä huolimatta. Tällä hetkellä olen pienipalkkaisessa työssä ja työtoverit ovat itseäni vanhempia ja aivan eri elämäntilanteessa.
Tuntuu siltä, että vaikka kuinka yrittäisi päästä tilanteesta irti niin se tulee perässä. Joka päivä on muistutus siitä että olet huono. Tämä on jo iskostunut minuun syvemmällä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään muulla samanlaisia fiiliksiä
On ollut osittain ja on yhä osittain. Tosin mieheni oli kiltti mutta kuitenkin itselleni alunalkaenkin väärä, hämmentää vain, miten kiltillekin miehelle voi raivostua vaikka mistä.
Ja ärsyttää se, että se vain suunnilleen kyyristyy ja jostain ihmeen syystä ei ottanut edes ritoloita. Mutta minua kuitenkin tukee ja kannattelee elämäni taloudellinen puoli, joka on varakkaaseen sukuun syntymisen ansiota.
Olen siksi aina jaksanut uskoa itseeni, ja koska minulla oli muutama hyvä ihmissuhde lapsuudessa, vaikkakaan ei lähivanhempaan.
Onnellisuus on yliarvostettua. Missä sanotaan, että elämän pitäisi olla onnellista? Elämä vaan on- laiffii.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus on yliarvostettua. Missä sanotaan, että elämän pitäisi olla onnellista? Elämä vaan on- laiffii.
Onnellisena on vain niin paljon ihanempaa elää, kuin onnettomana tai vailla onnen tunteita. Jotain on silloin vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus on yliarvostettua. Missä sanotaan, että elämän pitäisi olla onnellista? Elämä vaan on- laiffii.
Ei tarvitse olla onnellista, kunhan voisi olla tyytyväinen. Elämä on elämää, mutta tyhjyys ja itseinho ole elämää. Sinulla ei taida olla harmainta aavistustakaan mistä tässä ketjussa puhutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut osittain ja on yhä osittain. Tosin mieheni oli kiltti mutta kuitenkin itselleni alunalkaenkin väärä, hämmentää vain, miten kiltillekin miehelle voi raivostua vaikka mistä.
Ja ärsyttää se, että se vain suunnilleen kyyristyy ja jostain ihmeen syystä ei ottanut edes ritoloita. Mutta minua kuitenkin tukee ja kannattelee elämäni taloudellinen puoli, joka on varakkaaseen sukuun syntymisen ansiota.
Olen siksi aina jaksanut uskoa itseeni, ja koska minulla oli muutama hyvä ihmissuhde lapsuudessa, vaikkakaan ei lähivanhempaan.
Kuulostat kyllä aika kamalalta ihmiseltä. :( Toivottavasti miehesi on nykyään onnellinen ilman sinua.
Vierailija kirjoitti:
Ala käydä pyörälenkeillä.
Mitä tämä auttaa? Ainainen ratkaisu; urheile, käy lenkillä. Kokkaa. Syö hyvin.
Ei toimi. Olen yrittänyt käydä lenkillä. Joogannut. Meditoinut. Pyöräillyt. Käynyt salilla. Syönyt terveellisesti, herkutellutkin. Opetellut uusia taitoja. Lukenut hyvää kirjaa. Virkannut. Neulonut. Seurannut sarjoja. Katsellut elokuvia. Ommellut. Säästänyt rahaa. Sijoittanut. Tuhlannut. Laiskotellut.
Mutta mitäs kun näistä ei saa sitä mielihyvää? On vain yksin. Hetken aikaa jokin puuha tuottaa mielihyvää kunnes tajuaa sen että on oikeasti yksin. Kukaan ei välitä. Ketään ei kiinnosta touhusi. Pahimmassa tapauksessa nämä touhutkin aiheuttaa mielipahan ja itseinhon. En kestä enää epäonnistumisia koska olen niin epävarma ja itseinho on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi iloa pienistä asioista. Niissä se joka tapauksessa aina on. Joo, tiedän kyllä ettei tällaiset neuvot aina lohduta mutta nyt ei lähde parempaakaan.
Ketjun miinustaja kúolkoot syöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hampaat mätänee suuhun ja ei ole varaa laittaa uusia tilalle kun revitytän pois. Rahan puute ja tulehdus suussa. Sydänoireita ja muuta kivaa. Ystävät jääneet ja työt. Makaan sängyssä suurimman osan ajastani. Odotan aikaa hampaiden poistoon(4kpl). Julkinen lääkärin aika kestää ja kestää.
Vierailija kirjoitti:
Hampaat mätänee suuhun ja ei ole varaa laittaa uusia tilalle kun revitytän pois. Rahan puute ja tulehdus suussa. Sydänoireita ja muuta kivaa. Ystävät jääneet ja työt. Makaan sängyssä suurimman osan ajastani. Odotan aikaa hampaiden poistoon(4kpl). Julkinen lääkärin aika kestää ja kestää.
Muutenkin niin homssuinen ja kulahtanut niin hampaiden puuttuminen vika niitti. Työtä ei varmana saa harvahammas ja nukkavieru. Uusiin nätteihin vaatteisiin ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala käydä pyörälenkeillä.
Mitä tämä auttaa? Ainainen ratkaisu; urheile, käy lenkillä. Kokkaa. Syö hyvin.
Ei toimi. Olen yrittänyt käydä lenkillä. Joogannut. Meditoinut. Pyöräillyt. Käynyt salilla. Syönyt terveellisesti, herkutellutkin. Opetellut uusia taitoja. Lukenut hyvää kirjaa. Virkannut. Neulonut. Seurannut sarjoja. Katsellut elokuvia. Ommellut. Säästänyt rahaa. Sijoittanut. Tuhlannut. Laiskotellut.
Mutta mitäs kun näistä ei saa sitä mielihyvää? On vain yksin. Hetken aikaa jokin puuha tuottaa mielihyvää kunnes tajuaa sen että on oikeasti yksin. Kukaan ei välitä. Ketään ei kiinnosta touhusi. Pahimmassa tapauksessa nämä touhutkin aiheuttaa mielipahan ja itseinhon. En kestä enää epäonnistumisia koska olen niin epävarma ja itseinho on suuri.
Oletko masentunut? Voisiko lääkitys auttaa? On ihan selvää, että jos mikään ei tuota mielihyvää, ei voi olla onnellinenkaan.
Kuuntele itseäsi, mitä ihan oikeasti haluat? Usko itseesi ja muutokseen. Löydät varmasti ratkaisun ja tien.
Raha auttaisi mun "masennukseen". Työtä ei saa. Satunnaisia siivous ja hoitotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala käydä pyörälenkeillä.
Mitä tämä auttaa? Ainainen ratkaisu; urheile, käy lenkillä. Kokkaa. Syö hyvin.
Ei toimi. Olen yrittänyt käydä lenkillä. Joogannut. Meditoinut. Pyöräillyt. Käynyt salilla. Syönyt terveellisesti, herkutellutkin. Opetellut uusia taitoja. Lukenut hyvää kirjaa. Virkannut. Neulonut. Seurannut sarjoja. Katsellut elokuvia. Ommellut. Säästänyt rahaa. Sijoittanut. Tuhlannut. Laiskotellut.
Mutta mitäs kun näistä ei saa sitä mielihyvää? On vain yksin. Hetken aikaa jokin puuha tuottaa mielihyvää kunnes tajuaa sen että on oikeasti yksin. Kukaan ei välitä. Ketään ei kiinnosta touhusi. Pahimmassa tapauksessa nämä touhutkin aiheuttaa mielipahan ja itseinhon. En kestä enää epäonnistumisia koska olen niin epävarma ja itseinho on suuri.
Oletko masentunut? Voisiko lääkitys auttaa? On ihan selvää, että jos mikään ei tuota mielihyvää, ei voi olla onnellinenkaan.
Ajattelin ennen että en ole masentunut. Nyt en rehellisesti enää tiedä. Koen että elämäni on tätä ja siksi olen masentunut. Jos asiat olisi paremmin, voisin paremmin. Voisihan se tietysti olla että lääkkeet auttaisivat, mutta koen että ne voivat oireisiin auttaa mutta eivät syihin. Iloisia hetkiä kuitenkin on ja mielihyvän fiiliksiä, tuntuvat vain niin lyhyiltä ja tuntuu että aina saa märän rätin naamalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala käydä pyörälenkeillä.
Mitä tämä auttaa? Ainainen ratkaisu; urheile, käy lenkillä. Kokkaa. Syö hyvin.
Ei toimi. Olen yrittänyt käydä lenkillä. Joogannut. Meditoinut. Pyöräillyt. Käynyt salilla. Syönyt terveellisesti, herkutellutkin. Opetellut uusia taitoja. Lukenut hyvää kirjaa. Virkannut. Neulonut. Seurannut sarjoja. Katsellut elokuvia. Ommellut. Säästänyt rahaa. Sijoittanut. Tuhlannut. Laiskotellut.
Mutta mitäs kun näistä ei saa sitä mielihyvää? On vain yksin. Hetken aikaa jokin puuha tuottaa mielihyvää kunnes tajuaa sen että on oikeasti yksin. Kukaan ei välitä. Ketään ei kiinnosta touhusi. Pahimmassa tapauksessa nämä touhutkin aiheuttaa mielipahan ja itseinhon. En kestä enää epäonnistumisia koska olen niin epävarma ja itseinho on suuri.
Oletko masentunut? Voisiko lääkitys auttaa? On ihan selvää, että jos mikään ei tuota mielihyvää, ei voi olla onnellinenkaan.
Ajattelin ennen että en ole masentunut. Nyt en rehellisesti enää tiedä. Koen että elämäni on tätä ja siksi olen masentunut. Jos asiat olisi paremmin, voisin paremmin. Voisihan se tietysti olla että lääkkeet auttaisivat, mutta koen että ne voivat oireisiin auttaa mutta eivät syihin. Iloisia hetkiä kuitenkin on ja mielihyvän fiiliksiä, tuntuvat vain niin lyhyiltä ja tuntuu että aina saa märän rätin naamalle.
Kuulostaa kyllä masennukselta. Onnellisuus on pääasiassa tyytyväisyyttä ja kykyä nauttia ja iloita pienistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele itseäsi, mitä ihan oikeasti haluat? Usko itseesi ja muutokseen. Löydät varmasti ratkaisun ja tien.
Toivon löytäväni joskus tulevaisuudessa oman tieni. Tällä hetkellä tuntuu että elän elämää, mitä en halunnut. Kuvitelmissani olen hauskaa seuraa ja minulla on kavereita. Kavereita jotka kysyvät mitä kuuluu ja suunnittelevat menoja kanssani. Mies olisi puheliaampi ja kiinnostuneempi minusta - eikä pitäisi itsestäänselvyytenä. Opiskelisin alaa, mikä kiinnostaa.
Tuntuu että nämä kortit eivät ole kädessäni. En ole hauskaa seuraa, vaan tylsää ja vaivaannuttavaa (ehkä juuri siksi kun elämässä ei tapahdu mitään, mitään hyvää ainakaan), kaverit ovat tippuneet pois ja loppuja ei kiinnosta. Menin rakastumaan tuommoiseen mieheen, tunteitaan ei voi muuttaa. Rahkeet ei riitä siihen alalle mikä kiinnostaa.
En tiedä. Olen niin yksinäinen ja umpikujassa.
Tuo tilanne on imenyt sinusta mehut. Kun jätät sen, alat vahvistua.