Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta todellista ystävää sinulla on?
05.05.2019 |
Sellaista jotka ovat aidosti kiinnostuneet asioistasi hyvässä mielessä ja jotka ovat huolissaan jos sinulla on jokin huonosti ja muistaa mitä olet heille kertonut. Ja tietenkin vastavuoroisesti tämä toisinkin päin.
Minä tajusin juuri, ettei minulla ole yhtään todellista ystävää joka oikeasti välittäisi.
En viitsi enää edes paljoa puhua asioistani kun kukaan ei tunnu niitä edes muistavan vaikka olisi joku minulle tärkeä asia kyseessä. Ja minä kyllä ole kiinnostunut ja huolissani jos toisella on joku kriisi ja kyselen, että miten nyt menee ja voisinko auttaa. Nämä kuuntelut ja apu kelpaa aina, mutta ei sitten minun asiat näytä kiinnostavan ketään kun jotain tukea tarvitsisin.
Tapasin vähän aikaa sitten uuden ihmisen harrastuksen myötä ja ajattelin, että tästähän voisin saadakin uuden ystävän ja sainkin, mutta taas sama kaava, ja tuntuu ettei minun asiat sitten kuitenkaan kiinnosta juuri ollenkaan, niinpä keskustellaan sitten aina hänen asioistaan ja hän on tilanteeseen varmaan tyytyväinen.
Ihmettelen kuitenkin, että minun seurassa halutaan olla ja pyydetään kuitenkin joka puolella ja soitellaan, mutta en kuitenkaan ole niin kiinnostava, että minun asiani oikeasti kiinnostaa. Äiti taitaa olla se ainoa ihminen joka todella välittää mitä minulle kuuluu.
Olkaa onnellisia te ihmiset joilla on ystävä joka todella välittää.
Kommentit (48)
Oikeasti nolla =0
Minulla on pitkään ollut mieltä painava asia, joka olisi hyvä keskustella jonkun kanssa. Asia ei ole ihan lääkäriinmenon aihe mutta sellainen, josta ihmiset ystävälleen avautuvat. Minulla on ihmisiä ympärillä ja sisaruksiakin mutta ei yhtään ainoaa ihmistä, jolle voisin omia asiaoitani kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Kolme tuollaista ystävää. Lisäksi siskoni ja aikuinen tyttäreni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään. On oikein hyviä työkavereita,joita tapaan harvakseltaan myös vapaa-ajalla, sekä oikein hyviä naapureita ja lasten kavereiden vanhempia, jotka ovat melkein kavereitani, mutta oikeita ystäviä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi. Pari kaveria on, mutta heille en varsinaisesti asioitani kerro, sillä ainakin heistä toinen kertoisi ne eteenpäin. En luota heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan ole yhtään. Mistä niitä ystäviä oikeen saa???
Kaksi plus terapeutti - tämä tosin vain yksisuuntainen ”ystävyys”, mutta sitäkin luotettavampi (vaitiolovelvollisuus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme ihanaa ja rakasta ystävää mulla on. Yksi on veljeni ex-vaimo, toinen on miehen veljenvaimo ja kolmanteen tutustuin opiskelun merkeissä pari vuotta sitten. Oli kyllä ihanaa vielä viisikymppisenä saada uusi ystävä. Nämä kaksi vanhinta ystävää ovat rientäneet apuun, kun on ollut vaikeaa, ovat olleet tukena surussa, muistaneet kysyä miten voin. Kuuntelevat ja ovat aidosti läsnä. Joskus pelkään, että osaanko minä olla heille yhtä hyvä ystävä. Uusin ystäväni tuntuu olevan samanlainen kuin kaksi muutakin. Muutama muukin ystävä on, mutta nämä on ne läheisimmät.
Ei siinä oo mitään kummallista, että ei ole mitään todellisia ystäviä.
Koska kiinnostaako sinua itseäsi ihan vilpittömästi jonkun toisen ihmisen asiat ? Ilman mitään sellasta "hän kuuntelee sitten minua, kun minä kuuntelen häntä" -asennetta taustalla.
Se on AINA jonkunnäköistä vaihtokauppaa kaikki ihmisten välinen toiminta tällä pallolla. :)
Sitä paitsi se todellinenkin ystävä ja vaikka bestis voi olla ihan jotain muuta todellisuudessa.
Koska kun läheiseni yllättäen teki itsemurhan ja hänen asioitaan, kun perheenjäsen alkoi selvittää, niin paljastui sellasia asioita mitä kukaan ei ikinä olisi uskonut, koska tyyppi piti niin hyvin kulissit pystyssä. Ei olisi uskonut edes ne todelliset ystävätkään.
Älkää oikeasti luottako edes niin parhaisiin ystäviinne, jos sellaisia on, koska me ihmiset olemme hyyyyvin ovelia. ;)
Mutta nautitaan kuitenkin niiden seurasta, mikä tuntuu oikealta, tai sitten ihan vaan omasta seurasta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi semmoista, mutta asumme eri paikkakunnilla kaukana toisistamme.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi plus terapeutti - tämä tosin vain yksisuuntainen ”ystävyys”, mutta sitäkin luotettavampi (vaitiolovelvollisuus).
Enpä laskisi terapeutteja ystäviksi. He keskustelevat kanssasi vain rahan vuoksi, eivätkä todellakaan välittäisi sinusta, ellei siitä maksettaisi.
1. Ainut jolle voisin puhua mistä vain ja on helppo olla oma itsensä. Kavereita on muutamia mutta suhtaudun niihin ns. varauksella eli en täysin luota.
Yksi sukulaiseni. Muut käyttäytyvät juuri noin kuin aloituksessa kuvailet. Joskus ihan hämmennyn, kun toinen pitkän piiiitkän monologin jälkeen, johon olen saanut ynähdettyä väliin vain ”ahaa, no voivoi, ihanko totta, niinkö, onpa ihanaa, onpa ikävää”, ei halua kuulla minulta edes yhtä kokonaista lausetta yhdellä verbillä. Katse jo siinä kakkossanan kohtaa alkaa harhailemaan ja toinen saattaa töksäyttää ”mä meen nyt hakemaan lisää kahvia tiskiltä”. Jään sitten suu ammollaan istumaan nolostuneena ja kun tämä toinen tulee takaisin siirrytäänkin taas hänen juttuja vatvomaan. Kuka kumman ihminen voi kuvitella, että tällainen suhde voisi olla kummallekin osapuolelle tyydyttävä.
Ihan ihmeellisen ihanaa on kun tämä yksi sukulaiseni katsoo silmiin ja kysyy että hei mitäs sulle kuuluu? Ja saan kertoa omista asioistani ja tämä ihminen kuuntelee ja esittää jatkokysymyksiä. Sitten puhutaan hänen kuulumisensa ja sitten kaikkea maan ja taivaan väliltä. Meillä on niinku DIALOGI.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä oo mitään kummallista, että ei ole mitään todellisia ystäviä.
Koska kiinnostaako sinua itseäsi ihan vilpittömästi jonkun toisen ihmisen asiat ? Ilman mitään sellasta "hän kuuntelee sitten minua, kun minä kuuntelen häntä" -asennetta taustalla.
Se on AINA jonkunnäköistä vaihtokauppaa kaikki ihmisten välinen toiminta tällä pallolla. :)
Sitä paitsi se todellinenkin ystävä ja vaikka bestis voi olla ihan jotain muuta todellisuudessa.
Koska kun läheiseni yllättäen teki itsemurhan ja hänen asioitaan, kun perheenjäsen alkoi selvittää, niin paljastui sellasia asioita mitä kukaan ei ikinä olisi uskonut, koska tyyppi piti niin hyvin kulissit pystyssä. Ei olisi uskonut edes ne todelliset ystävätkään.Älkää oikeasti luottako edes niin parhaisiin ystäviinne, jos sellaisia on, koska me ihmiset olemme hyyyyvin ovelia. ;)
Mutta nautitaan kuitenkin niiden seurasta, mikä tuntuu oikealta, tai sitten ihan vaan omasta seurasta. :)
Minua kyllä kiinnostaa ihan vilpittömästi sellaisen ystävän asiat josta pidän, mutta tämäkin kiinnostus on monesti kariutunut siihen kun huomaa että minun asiat ei kiinnosta tippaakaan, mutta eipä ne sitten ole minua ystävänä varmaan pitäneetkään sitten.
Vierailija kirjoitti:
Yksi sukulaiseni. Muut käyttäytyvät juuri noin kuin aloituksessa kuvailet. Joskus ihan hämmennyn, kun toinen pitkän piiiitkän monologin jälkeen, johon olen saanut ynähdettyä väliin vain ”ahaa, no voivoi, ihanko totta, niinkö, onpa ihanaa, onpa ikävää”, ei halua kuulla minulta edes yhtä kokonaista lausetta yhdellä verbillä. Katse jo siinä kakkossanan kohtaa alkaa harhailemaan ja toinen saattaa töksäyttää ”mä meen nyt hakemaan lisää kahvia tiskiltä”. Jään sitten suu ammollaan istumaan nolostuneena ja kun tämä toinen tulee takaisin siirrytäänkin taas hänen juttuja vatvomaan. Kuka kumman ihminen voi kuvitella, että tällainen suhde voisi olla kummallekin osapuolelle tyydyttävä.
Ihan ihmeellisen ihanaa on kun tämä yksi sukulaiseni katsoo silmiin ja kysyy että hei mitäs sulle kuuluu? Ja saan kertoa omista asioistani ja tämä ihminen kuuntelee ja esittää jatkokysymyksiä. Sitten puhutaan hänen kuulumisensa ja sitten kaikkea maan ja taivaan väliltä. Meillä on niinku DIALOGI.
Tämä on niin tuttua minullekin. Yhdenkin ystävän rakkaushuolia vatvottiin vuoden verran ja olin todella mukana asiassa, huolissani ja innoissani riippuen siitä mikä vaihe milloinkin oli meneillään ja sitten kun ystäväni sen yhden kerran kysyi mitä minulle kuuluu niin en muutamaa lausetta saanut loppuun sanottua kun hän alkoi jo äänekkäästi haukottelemaan. Eipä siinä sitten huvittanut jatkaa mitä oikeasti kuuluu. Tätä haukottelua hän tekee aina kun juttu siirtyy vähänkin minuun mutta ei koskaan haukottele kun puhutaan hänestä, vaan silloin hänen silmät oikein loistaa ilosta.
0
Mutta eihän sellasilla epäaidoilla p*skoiööa teekkään mitään muuta, kuin saa vain itsellleeen h****tillistä mielipahaa.