Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta todellista ystävää sinulla on?
05.05.2019 |
Sellaista jotka ovat aidosti kiinnostuneet asioistasi hyvässä mielessä ja jotka ovat huolissaan jos sinulla on jokin huonosti ja muistaa mitä olet heille kertonut. Ja tietenkin vastavuoroisesti tämä toisinkin päin.
Minä tajusin juuri, ettei minulla ole yhtään todellista ystävää joka oikeasti välittäisi.
En viitsi enää edes paljoa puhua asioistani kun kukaan ei tunnu niitä edes muistavan vaikka olisi joku minulle tärkeä asia kyseessä. Ja minä kyllä ole kiinnostunut ja huolissani jos toisella on joku kriisi ja kyselen, että miten nyt menee ja voisinko auttaa. Nämä kuuntelut ja apu kelpaa aina, mutta ei sitten minun asiat näytä kiinnostavan ketään kun jotain tukea tarvitsisin.
Tapasin vähän aikaa sitten uuden ihmisen harrastuksen myötä ja ajattelin, että tästähän voisin saadakin uuden ystävän ja sainkin, mutta taas sama kaava, ja tuntuu ettei minun asiat sitten kuitenkaan kiinnosta juuri ollenkaan, niinpä keskustellaan sitten aina hänen asioistaan ja hän on tilanteeseen varmaan tyytyväinen.
Ihmettelen kuitenkin, että minun seurassa halutaan olla ja pyydetään kuitenkin joka puolella ja soitellaan, mutta en kuitenkaan ole niin kiinnostava, että minun asiani oikeasti kiinnostaa. Äiti taitaa olla se ainoa ihminen joka todella välittää mitä minulle kuuluu.
Olkaa onnellisia te ihmiset joilla on ystävä joka todella välittää.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Onko muka jollain parisuhteessa näin? Rohkenen kyllä vahvasti epäillä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Onko muka jollain parisuhteessa näin? Rohkenen kyllä vahvasti epäillä...
Eikö siis sielläkään? Tässähän alkaa mennä usko ihmisiin.
2 tai 3 ystävää, mutta kavereita paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Onko muka jollain parisuhteessa näin? Rohkenen kyllä vahvasti epäillä...
Eikö siis sielläkään? Tässähän alkaa mennä usko ihmisiin.
No ei todellakaan 😂
Kavereita joo, mutta ei ystäviä. Ei mulla ainakaan kävisi mielessäkään alkaa tilittää miehelle jos joku painaa mieltä tai saati että toinen kuuntelisi tai muistaisi mitä puhun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse laskisin kolme tuollaista lähipiiristä, vaikka asia toisinaan hieman vaivaakin mieltä. Eli siis kiinnostaako ketään muuta lopulta muut kuin omat asiat. Masentuneena omat tulkinnat tosin voivat olla mitä sattuu, mutta joskus olisi näiltäkin ystäviltä toivonut jotain hieman enemmän. Mutta olen tyytyväinen, että on edes nuo jota jossain määrin kiinnostaa eletäänkö vai kuollaanko tässä, eikä jutuille ainakaan haukotella päin näköä. Käsittämätöntä tuo tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Onko muka jollain parisuhteessa näin? Rohkenen kyllä vahvasti epäillä...
Eikö siis sielläkään? Tässähän alkaa mennä usko ihmisiin.
No ei todellakaan 😂
Kavereita joo, mutta ei ystäviä. Ei mulla ainakaan kävisi mielessäkään alkaa tilittää miehelle jos joku painaa mieltä tai saati että toinen kuuntelisi tai muistaisi mitä puhun
Siis oikeasti? Miksi sitten olette yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Onko muka jollain parisuhteessa näin? Rohkenen kyllä vahvasti epäillä...
Eikö siis sielläkään? Tässähän alkaa mennä usko ihmisiin.
No ei todellakaan 😂
Kavereita joo, mutta ei ystäviä. Ei mulla ainakaan kävisi mielessäkään alkaa tilittää miehelle jos joku painaa mieltä tai saati että toinen kuuntelisi tai muistaisi mitä puhunSiis oikeasti? Miksi sitten olette yhdessä?
Voi sua kysyjä kun sulla on vielä niitä vaaleanpunaisia kuvitelmia. Herätys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä oo mitään kummallista, että ei ole mitään todellisia ystäviä.
Koska kiinnostaako sinua itseäsi ihan vilpittömästi jonkun toisen ihmisen asiat ? Ilman mitään sellasta "hän kuuntelee sitten minua, kun minä kuuntelen häntä" -asennetta taustalla.
Se on AINA jonkunnäköistä vaihtokauppaa kaikki ihmisten välinen toiminta tällä pallolla. :)
Sitä paitsi se todellinenkin ystävä ja vaikka bestis voi olla ihan jotain muuta todellisuudessa.
Koska kun läheiseni yllättäen teki itsemurhan ja hänen asioitaan, kun perheenjäsen alkoi selvittää, niin paljastui sellasia asioita mitä kukaan ei ikinä olisi uskonut, koska tyyppi piti niin hyvin kulissit pystyssä. Ei olisi uskonut edes ne todelliset ystävätkään.Älkää oikeasti luottako edes niin parhaisiin ystäviinne, jos sellaisia on, koska me ihmiset olemme hyyyyvin ovelia. ;)
Mutta nautitaan kuitenkin niiden seurasta, mikä tuntuu oikealta, tai sitten ihan vaan omasta seurasta. :)
mutta tämäkin kiinnostus on monesti kariutunut siihen kun huomaa että minun asiat ei kiinnosta tippaakaan, mutta eipä ne sitten ole minua ystävänä varmaan pitäneetkään sitten.
No tulihan se sieltä. :D
Miks et sitten jatka vaan kuuntelemista, jos kerta ne vilpittömästi kiinnostaa ne sen tyypin asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi plus terapeutti - tämä tosin vain yksisuuntainen ”ystävyys”, mutta sitäkin luotettavampi (vaitiolovelvollisuus).
Täällä yksi plus terapeutti. Ja se yksi on oma puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Onko muka jollain parisuhteessa näin? Rohkenen kyllä vahvasti epäillä...
Eikö siis sielläkään? Tässähän alkaa mennä usko ihmisiin.
No ei todellakaan 😂
Kavereita joo, mutta ei ystäviä. Ei mulla ainakaan kävisi mielessäkään alkaa tilittää miehelle jos joku painaa mieltä tai saati että toinen kuuntelisi tai muistaisi mitä puhunSiis oikeasti? Miksi sitten olette yhdessä?
Voi sua kysyjä kun sulla on vielä niitä vaaleanpunaisia kuvitelmia. Herätys!
En ole tämä kysyjä, mutta onko sulle tosiaan niin vaikeeta ymmärtää, että joillain voi olla ihan toisenlainen parisuhde? Sellainen, jossa mies ei ole akkakavereille haukuttava kusípää ja jonka kanssa voi tehdä sekä jakaa kaikenlaista. Sellainen mukava ja tasaveroinen suhde. Kannattaisi varmaan katsoa peiliin, jos oot pelkissä pàskasuhteissa kitkutellut ja pidät täysin todellisia asioita vaaleanpunaisina kuvitelmina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kaksi, toisen just suututin, enää yksi, jos ei saada sovintoa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä oo mitään kummallista, että ei ole mitään todellisia ystäviä.
Koska kiinnostaako sinua itseäsi ihan vilpittömästi jonkun toisen ihmisen asiat ? Ilman mitään sellasta "hän kuuntelee sitten minua, kun minä kuuntelen häntä" -asennetta taustalla.
Se on AINA jonkunnäköistä vaihtokauppaa kaikki ihmisten välinen toiminta tällä pallolla. :)
Sitä paitsi se todellinenkin ystävä ja vaikka bestis voi olla ihan jotain muuta todellisuudessa.
Koska kun läheiseni yllättäen teki itsemurhan ja hänen asioitaan, kun perheenjäsen alkoi selvittää, niin paljastui sellasia asioita mitä kukaan ei ikinä olisi uskonut, koska tyyppi piti niin hyvin kulissit pystyssä. Ei olisi uskonut edes ne todelliset ystävätkään.Älkää oikeasti luottako edes niin parhaisiin ystäviinne, jos sellaisia on, koska me ihmiset olemme hyyyyvin ovelia. ;)
Mutta nautitaan kuitenkin niiden seurasta, mikä tuntuu oikealta, tai sitten ihan vaan omasta seurasta. :)
mutta tämäkin kiinnostus on monesti kariutunut siihen kun huomaa että minun asiat ei kiinnosta tippaakaan, mutta eipä ne sitten ole minua ystävänä varmaan pitäneetkään sitten.
No tulihan se sieltä. :D
Miks et sitten jatka vaan kuuntelemista, jos kerta ne vilpittömästi kiinnostaa ne sen tyypin asiat?
Olet vissiin trolli, mutta väännetään nyt, että jos huomaa ettei toinen olekaan ystävä niin eiköhän se kiinnostus lopu siinä vaiheessa. En pidä sellaista ihmistä ystävänä joka ei ole kiinnostunut asioistani. Ystävien asiat jaksaa vilpittömästi kiinnostaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolla, ei ole koskaan ollut ja tuskin tulee olemaankaan.
Miten teillä ei ole ketään? Oletteko esimerkiksi jämähtäneet parisuhteeseen niin että ystävät saa jäädä?
Mulla on muutama erittäin läheinen ystävä, ja monta ihan hyvää ystävää. Ystävät on mulle todella tärkeitä ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Onko muka jollain parisuhteessa näin? Rohkenen kyllä vahvasti epäillä...
Eikö siis sielläkään? Tässähän alkaa mennä usko ihmisiin.
No ei todellakaan 😂
Kavereita joo, mutta ei ystäviä. Ei mulla ainakaan kävisi mielessäkään alkaa tilittää miehelle jos joku painaa mieltä tai saati että toinen kuuntelisi tai muistaisi mitä puhunSiis oikeasti? Miksi sitten olette yhdessä?
No miksi ei?
Pidän miehestä, joka on mallia " ei puhu, eikä pussaa". Mulla on akkakaverit erikseen, jos tarvii puhua ja lätistä joutavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaista oikeaa ystävyyttä olemassakaan muuten kuin parisuhteessa?
Onko muka jollain parisuhteessa näin? Rohkenen kyllä vahvasti epäillä...
Eikö siis sielläkään? Tässähän alkaa mennä usko ihmisiin.
No ei todellakaan 😂
Kavereita joo, mutta ei ystäviä. Ei mulla ainakaan kävisi mielessäkään alkaa tilittää miehelle jos joku painaa mieltä tai saati että toinen kuuntelisi tai muistaisi mitä puhunSiis oikeasti? Miksi sitten olette yhdessä?
No miksi ei?
Pidän miehestä, joka on mallia " ei puhu, eikä pussaa". Mulla on akkakaverit erikseen, jos tarvii puhua ja lätistä joutavia.
Ei kyllä ihan vuosisadan rakkaustarinalta kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä oo mitään kummallista, että ei ole mitään todellisia ystäviä.
Koska kiinnostaako sinua itseäsi ihan vilpittömästi jonkun toisen ihmisen asiat ? Ilman mitään sellasta "hän kuuntelee sitten minua, kun minä kuuntelen häntä" -asennetta taustalla.
Se on AINA jonkunnäköistä vaihtokauppaa kaikki ihmisten välinen toiminta tällä pallolla. :)
Sitä paitsi se todellinenkin ystävä ja vaikka bestis voi olla ihan jotain muuta todellisuudessa.
Koska kun läheiseni yllättäen teki itsemurhan ja hänen asioitaan, kun perheenjäsen alkoi selvittää, niin paljastui sellasia asioita mitä kukaan ei ikinä olisi uskonut, koska tyyppi piti niin hyvin kulissit pystyssä. Ei olisi uskonut edes ne todelliset ystävätkään.Älkää oikeasti luottako edes niin parhaisiin ystäviinne, jos sellaisia on, koska me ihmiset olemme hyyyyvin ovelia. ;)
Mutta nautitaan kuitenkin niiden seurasta, mikä tuntuu oikealta, tai sitten ihan vaan omasta seurasta. :)
Olipa outo viesti. Minä oon ollut vanhimman ystäväni kanssa ystävä 35 v, toisen kanssa 31 v ja kolmannen kanssa nyt 2 v. Kyllä aidon ystävän tunnistaa melko nopeasti. Ja kyllä todellakin mua kiinnostaa ystävieni asiat, nautin heidän seurastaan ja ihan pyyteettömästi haluan heitä myös auttaa ja kuunnella. Ja ilo heidän kanssaan on enemmän iloa kuin jos vain itsekseni iloitsisin.
Eipä mulla ole koskaan elämän varrella sattunut sellaista, että ystävä olisi mitenkään ns. pettänyt, ei edes niiden kanssa, jotka eivät ihan sydänystäviä ole. Eikä tähän päivään mennessä ole mitään kauheita salaisuuksiakaan paljastunut kenestäkään, enkä oikein usko, että paljastuukaan. Ikävää, jos sulla on huonoja kokemuksia ystävyydestä, älä silti yleistä.
Jos olen huomannut, että joku ei olekaan ihan sitä miltä aluksi näyttää, niin sitten olen vain antanut ystävyyssuhteen haalistua ja lopulta se on loppunut itsekseen. Eräs uskovainen ystäväni oli tällainen, ei olisi millään uskonut millainen hän oikeasti on, mutta kyllä se muutamassa vuodessa paljastui. Ei hänessä muuta vikaa ollut kuin se, että hän näytteli olevansa sydämellinen, mutta oli oikeasti kylmä ja pyrki käyttämään hyväksi muita. Hän on oikein suosittu ihminen edelleen, mutta tuskin hänellä mitään lämpimiä ystävyyssuhteita on. Edelleen kun näemme, vaihdamme kuulumisia ja toivotamme hyvät kesää, lomaa, joulua tms. mutta siinä se.
0. Luulin, että mulla oli vuosien kestäviä ystävyyssuhteita, kunnes silmät aukenivat siihen, kuinka epäoikeudenmukaisesti mua kohdellaan. Lopulta annoin niiden suhteiden kuolla. Siihen riitti, että en enää itse tehnyt aloitteita.
Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin ja käynyt lukuisilla tindertreffeillä. Olen itse aina avautunut henkilökohtaisistakin asioistani, mutta kukaan ei avaudu mulle ja päästä lähelle. Yhteydenpito on aina yksipuolista. Tuntuu, että ihmiset välttelevät minua.
Ei ole ketään läheistä. Olen yhdentekevä kaikille. Edes äitini ei välitä minusta. Hän sanoi jo lapsena minulle, että olen epätoivottu.
Aikuinen poikani.
Ehkä miehenikin ( pienellä varauksella.)
Ja yksi sisaruksistani.