Miksi kukaan ei nykyisin ehdi tavata?

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Sama täällä. Ja jos joskus saadaankin tapaaminen sovittua niin se hyvin todennäköisesti peruuntuu. Enää en viitsi edes kysellä näkemistä tai yhteisiä tekemisiä.

Ja ymmärrän kyllä että lapsi voi sairastua tai että töissä on kiire mutta että aina tulee jotain ettei ehdi tai pysty tapaamaan??

Olen tullut siihen tulokseen että minun täytyy olla tylsää seuraa.

Mulla vaikutti aikoinaan niinkin yksinkertainen asia kuin koiran hankkiminen. Aiemmin olin mennyt usein töistä suoraan tapaamaan kavereitani. Kun otin koiran, oli pakko tulla töistä suoraan kotiin ja viedä koira ulos. Lisäksi koira oli ollut jo noin 9,5 tuntia yksin, joten ei oikein innostanut lenkin jälkeen taas lähteä takaisin kavereita tapaamaan. Viikonloppuisin ehti, mutta kun oli useampia kavereita, tapaamisista piti sopia hyvissä ajoin etukäteen, koska kalenteri oli täynnä sovittuja menoja viikonlopuiksi jo joskus kuukausiakin aikaisemmin. Nykyisin teen etätöitä, joten ei ole vastaavaa ongelmaa kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

Selityksen makua nämä harrastukset ja uudet ystävät. Jos tosissaan haluaa olla jonkun ihmisen kanssa tekemisissä, niin kyllä sille saa aikaa järjestettyä. Aina ei voi ehtiä, mutta se ettei ehdi koskaan on vain tekosyy. Olisi paljon reilumpaa sanoa suoraan, ettei seura enää kiinnosta eikä kehitellä olemattomia kiireitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

En usko, että kyse on tuosta. Pikemminkin siitä, että jossain vaiheessa ihmissuhteita vaan on sen verran paljon, että on kiirettä. Kun vielä laskee mukaan ne omat ja lasten harrastukset, lasten koulujutut (nykyisinhän vanhemmat joutuvat osallistumaan lastensa koulunkäyntiin aivan ei tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten) , puoliso, oma ja puolison suku (jos ollaan läheisissä väleissä) ja kenties vielä puolison kanssa yhteiset ystävät. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin huhtikuun lopussa mulla oli kalenterista kaikki viikonloput varattuja lokakuuhun asti. 

Mulla taas se ongelma, että kaverit haluaisivat tavata ja soitella spontaanisti eivätkä voi sopia ja suunnitella etukäteen mitään. Mun taas on pakko sopia ja järjestää ennakkoon. Tekisin sen mielelläni, mutta kun kaikki aloitteet tulevat 5 min varoajalla ja sitten suututaan, kun en ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja jos joskus saadaankin tapaaminen sovittua niin se hyvin todennäköisesti peruuntuu. Enää en viitsi edes kysellä näkemistä tai yhteisiä tekemisiä.

Ja ymmärrän kyllä että lapsi voi sairastua tai että töissä on kiire mutta että aina tulee jotain ettei ehdi tai pysty tapaamaan??

Olen tullut siihen tulokseen että minun täytyy olla tylsää seuraa.

Niin kai sitten olen minäkin. Jännä vain, että olen näin yhtäkkiä muuttunut tylsäksi, vaikka itse koen olevani ihan samanlainen kuin olin pari vuotta sittenkin. Kenties ystävillä on sitten vain vaatimustaso noussut, kun minun seurani ei enää kelpaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

En usko, että kyse on tuosta. Pikemminkin siitä, että jossain vaiheessa ihmissuhteita vaan on sen verran paljon, että on kiirettä. Kun vielä laskee mukaan ne omat ja lasten harrastukset, lasten koulujutut (nykyisinhän vanhemmat joutuvat osallistumaan lastensa koulunkäyntiin aivan ei tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten) , puoliso, oma ja puolison suku (jos ollaan läheisissä väleissä) ja kenties vielä puolison kanssa yhteiset ystävät. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin huhtikuun lopussa mulla oli kalenterista kaikki viikonloput varattuja lokakuuhun asti. 

No tuohan on juuri sitä, että hylätään vanhat uusien suhteiden tieltä. Kasataan aina vaan uusia kavereita ja tiputetaan vanhat pois sitä mukaa kun kalenteri täytyy. Niille uusille ei tietenkään sanota ei vain siksi, että järjestettäisiin aikaa vanhoille ystäville. Perhekiireet eivät sitä paitsi selitä sinkkujen kiireisyyttä, joka minun kokemusteni perusteella on paljon suurempaa kuin perheellisten.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas se ongelma, että kaverit haluaisivat tavata ja soitella spontaanisti eivätkä voi sopia ja suunnitella etukäteen mitään. Mun taas on pakko sopia ja järjestää ennakkoon. Tekisin sen mielelläni, mutta kun kaikki aloitteet tulevat 5 min varoajalla ja sitten suututaan, kun en ehdi.

Tuo onkin ihan ymmärrettävää, ettei äkkiseltään voi lähteä. En kykene siihen itsekään, joten en vaadi sitä muilta. Riittäisi, että edes joskus ehtisi tavata tai ihan vaikka kirjoittaa tekstarin tai pari.  -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

En usko, että kyse on tuosta. Pikemminkin siitä, että jossain vaiheessa ihmissuhteita vaan on sen verran paljon, että on kiirettä. Kun vielä laskee mukaan ne omat ja lasten harrastukset, lasten koulujutut (nykyisinhän vanhemmat joutuvat osallistumaan lastensa koulunkäyntiin aivan ei tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten) , puoliso, oma ja puolison suku (jos ollaan läheisissä väleissä) ja kenties vielä puolison kanssa yhteiset ystävät. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin huhtikuun lopussa mulla oli kalenterista kaikki viikonloput varattuja lokakuuhun asti. 

No tuohan on juuri sitä, että hylätään vanhat uusien suhteiden tieltä. Kasataan aina vaan uusia kavereita ja tiputetaan vanhat pois sitä mukaa kun kalenteri täytyy. Niille uusille ei tietenkään sanota ei vain siksi, että järjestettäisiin aikaa vanhoille ystäville. Perhekiireet eivät sitä paitsi selitä sinkkujen kiireisyyttä, joka minun kokemusteni perusteella on paljon suurempaa kuin perheellisten.

Ei niille uusillekaan ole välttämättä yhtään sen enempää aikaa kuin vanhoille. Mutta kun ihmissuhteita on paljon, jokaista kohti aikaa on vähemmän. Ja voihan sinkuillakin  olla vaikkapa sisarusten lapsia tai kummilapsia, joita hoitavat välillä tai haluavat muuten nähdä. 

En vaan jaksa. Työssäkäynti on niin kuluttavaa, että jaksan vain maata sohvalla tuijottamassa kattoa iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

En usko, että kyse on tuosta. Pikemminkin siitä, että jossain vaiheessa ihmissuhteita vaan on sen verran paljon, että on kiirettä. Kun vielä laskee mukaan ne omat ja lasten harrastukset, lasten koulujutut (nykyisinhän vanhemmat joutuvat osallistumaan lastensa koulunkäyntiin aivan ei tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten) , puoliso, oma ja puolison suku (jos ollaan läheisissä väleissä) ja kenties vielä puolison kanssa yhteiset ystävät. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin huhtikuun lopussa mulla oli kalenterista kaikki viikonloput varattuja lokakuuhun asti. 

Meillä on neljä jääkiekkoilevaa poikaa ja olemme aina ehtineet tavata ystäviämme vähintään parin kuukauden välein. Osaa useamminkin. Aikaa löytyy, jos vain haluaa sitä järjestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

En usko, että kyse on tuosta. Pikemminkin siitä, että jossain vaiheessa ihmissuhteita vaan on sen verran paljon, että on kiirettä. Kun vielä laskee mukaan ne omat ja lasten harrastukset, lasten koulujutut (nykyisinhän vanhemmat joutuvat osallistumaan lastensa koulunkäyntiin aivan ei tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten) , puoliso, oma ja puolison suku (jos ollaan läheisissä väleissä) ja kenties vielä puolison kanssa yhteiset ystävät. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin huhtikuun lopussa mulla oli kalenterista kaikki viikonloput varattuja lokakuuhun asti. 

Meillä on neljä jääkiekkoilevaa poikaa ja olemme aina ehtineet tavata ystäviämme vähintään parin kuukauden välein. Osaa useamminkin. Aikaa löytyy, jos vain haluaa sitä järjestää. 

Kaikkia viittätoista kaveria sekä molempien sukulaisia ja lasten kummeja? Parin kuukauden välein?

mua taas ärsyttää kun odotetaan että ihminen on 24/7 tavoitettavissa.

Itse olen viestintävälineiden tavoittamattomissa joskus viikonkin putkeen..

On muutakin tekemistä kuin päivystää luurin ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

En usko, että kyse on tuosta. Pikemminkin siitä, että jossain vaiheessa ihmissuhteita vaan on sen verran paljon, että on kiirettä. Kun vielä laskee mukaan ne omat ja lasten harrastukset, lasten koulujutut (nykyisinhän vanhemmat joutuvat osallistumaan lastensa koulunkäyntiin aivan ei tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten) , puoliso, oma ja puolison suku (jos ollaan läheisissä väleissä) ja kenties vielä puolison kanssa yhteiset ystävät. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin huhtikuun lopussa mulla oli kalenterista kaikki viikonloput varattuja lokakuuhun asti. 

No tuohan on juuri sitä, että hylätään vanhat uusien suhteiden tieltä. Kasataan aina vaan uusia kavereita ja tiputetaan vanhat pois sitä mukaa kun kalenteri täytyy. Niille uusille ei tietenkään sanota ei vain siksi, että järjestettäisiin aikaa vanhoille ystäville. Perhekiireet eivät sitä paitsi selitä sinkkujen kiireisyyttä, joka minun kokemusteni perusteella on paljon suurempaa kuin perheellisten.

Ei niille uusillekaan ole välttämättä yhtään sen enempää aikaa kuin vanhoille. Mutta kun ihmissuhteita on paljon, jokaista kohti aikaa on vähemmän. Ja voihan sinkuillakin  olla vaikkapa sisarusten lapsia tai kummilapsia, joita hoitavat välillä tai haluavat muuten nähdä. 

Vähemmän aikaa on eri asia kuin ei aikaa lainkaan. Tässä puhuttiin siitä, etteivät ystävät ehdi tavata enää ollenkaan. Se on mielestäni niiden ystävien hylkäämistä. Keksityt kiireet ovat sitten "pätevä" syy sille hylkäämiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

En usko, että kyse on tuosta. Pikemminkin siitä, että jossain vaiheessa ihmissuhteita vaan on sen verran paljon, että on kiirettä. Kun vielä laskee mukaan ne omat ja lasten harrastukset, lasten koulujutut (nykyisinhän vanhemmat joutuvat osallistumaan lastensa koulunkäyntiin aivan ei tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten) , puoliso, oma ja puolison suku (jos ollaan läheisissä väleissä) ja kenties vielä puolison kanssa yhteiset ystävät. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin huhtikuun lopussa mulla oli kalenterista kaikki viikonloput varattuja lokakuuhun asti. 

No tuohan on juuri sitä, että hylätään vanhat uusien suhteiden tieltä. Kasataan aina vaan uusia kavereita ja tiputetaan vanhat pois sitä mukaa kun kalenteri täytyy. Niille uusille ei tietenkään sanota ei vain siksi, että järjestettäisiin aikaa vanhoille ystäville. Perhekiireet eivät sitä paitsi selitä sinkkujen kiireisyyttä, joka minun kokemusteni perusteella on paljon suurempaa kuin perheellisten.

Ei niille uusillekaan ole välttämättä yhtään sen enempää aikaa kuin vanhoille. Mutta kun ihmissuhteita on paljon, jokaista kohti aikaa on vähemmän. Ja voihan sinkuillakin  olla vaikkapa sisarusten lapsia tai kummilapsia, joita hoitavat välillä tai haluavat muuten nähdä. 

Vähemmän aikaa on eri asia kuin ei aikaa lainkaan. Tässä puhuttiin siitä, etteivät ystävät ehdi tavata enää ollenkaan. Se on mielestäni niiden ystävien hylkäämistä. Keksityt kiireet ovat sitten "pätevä" syy sille hylkäämiselle. 

Aloituksessa puhuttiin tapaamisten lisäksi viestittelystä ja puhelimessa puhumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko pariutuneet ja kentis saaneet vielä lapsiakin? Yksi syy myös on, että kun opiskelut on opiskeltu ja ollaan töissä, on varaa harrastaa kaikenlaista. Monilla sinkuillakin on paljon harrastuksia ja muuta ohjelmaa vapaa-ajalleen. 

Osa on osa ei. Niille, jotka ovat ei aiemmin ole ollut mikään ongelma tavata vaikka on mies ja lapsia. Opiskelut on meillä kaikilla olleet takana jo vähintään 10 vuotta sitten, joten sekään ei selitä asiaa. Harrastukset ymmärrän, mutta ei kai niissäkään kaikki vapaa-aika pitäisi mennä. 

Monille tulee uusia ihmissuhteita elämään. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Ja tietysti myös lasten kasvaessa lisääntyy lasten harrastuksiin kuskaamiset. 

Täysin ymmärrettävää, että tulee uusia ihmisiä ja ystäviä. Mutta sitä en ymmärrä, että niiden takia hylätään ne vanhat jo vuosia toimineet ystävyyssuhteet. Vai ovatko ihmiset nykyisin niin kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen, ettei edes ihmissuhteita saada ylläpidettyä vaan koko ajan pitää hypätä ystävyydestä ja suhteesta toiseen. 

En usko, että kyse on tuosta. Pikemminkin siitä, että jossain vaiheessa ihmissuhteita vaan on sen verran paljon, että on kiirettä. Kun vielä laskee mukaan ne omat ja lasten harrastukset, lasten koulujutut (nykyisinhän vanhemmat joutuvat osallistumaan lastensa koulunkäyntiin aivan ei tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten) , puoliso, oma ja puolison suku (jos ollaan läheisissä väleissä) ja kenties vielä puolison kanssa yhteiset ystävät. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin huhtikuun lopussa mulla oli kalenterista kaikki viikonloput varattuja lokakuuhun asti. 

Meillä on neljä jääkiekkoilevaa poikaa ja olemme aina ehtineet tavata ystäviämme vähintään parin kuukauden välein. Osaa useamminkin. Aikaa löytyy, jos vain haluaa sitä järjestää. 

Kaikkia viittätoista kaveria sekä molempien sukulaisia ja lasten kummeja? Parin kuukauden välein?

Lasten kummit ovat meidän ystäviämme ja sukulaisiamme. Kaikkia sukulaisia emme tietenkään tapaa parin kuukauden välein. Vain niitä läheisimpiä. Kavereita emme haali enempää kuin ehdimme tavata. Panostamme ihmissuhteissa laatuun, emme määrään.