Miksi niin moni isompi lapsi puhuu vielä ns. vauvakieltä?

Puheterapeuteista on pulaa.

Lapsille pitäisi lukea enemmän kirjoja. Niin kehittyisi sanavarasto jo varhain

Koska vanhemmat lässyttää niille

Lukemisen puute

Lapsilla kielellinen kehitys on todella yksilöllistä ja siihen tosiaan vaikuttaa suuresti, millaiset eväät on siihen saatu kotoa.

Jos lapselle puhutaan paljon ja luetaan, tutkitaan sanoja ja kirjaimia, tämä tietysti tukee kielellistä kehitystä. Sen sijaan jos lapselle ei juuri lueta, puhuminenkin on vähän niin ja näin ja kirjainvikoihin kiinnitetään huomiota vasta koulussa tai päivähoidossa on kielellinen kehityskin taatusti surkeampaa.

Erot näkyvät erityisesti 2-3-vuotiaissa. Jotkut puhuvat todella hyvin ja kieli on rikasta. Osa ei puhu juuri ollenkaan ja sanat ovat sellaisia, ettei niitä voi ymmärtää.

Vanhempi älypuhelimessa nenä kiinni ei muista jutella ja kertoilla lapselle ympäröivistä asioista. Kirjoja ei viitsi lukea, kun pitäisi keskittyä. Lapsi vaan piirrettyjä katsomaan, niistä oppii ihme mössötyskieltä suppealla sanavarastolla. Tai sitten lapsi on jo koukutettu tabletin räpäämiseen. Yleensä nämä kaikki kolme yhtä aikaa.

Mä oon vasta nyt havahtunut siihen, miten vähän jotkut vanhemmat juttelevat lapsilleen. Nuoremmalla lapsellani on harrastus, jonne viedessä ja hakiessa näen erästä useamman lapsen isää. Kun hän odottelee harrastusta alkavaksi tai loppuvaksi lastensa kanssa, hän ei yleensä puhu heille mitään, vaan katsoo jotain puhelimelta vai vaikkapa puhuu puhelimessa. Joskus juttelee jonkun tutun kanssa. Lapset seisovat hiljaa hänen vieressään odottamassa.

Just on sekä neuvolassa että hoitopaikassa ihmetelty kun meidän 1,5v poika osaa niin paljon sanoja, ja osaa jo pyytää esim lisää ruokaa, pihalle, sanoa haluaako rakentaa legoilla vai leikkiä autolla, mennäänkö kauppaan pyörällä vai rattailla, jne. Eli aika hyvin jo ilmaisee tahtoaan. Lisäksi toki höpöttää paljon siansaksaa.

Pojalle on luettu joka ilta iltasatuja sieltä jostain 6-8kk ikäisestä saakka. Myös päivällä luetaan jotain äänikirjoja jos poika haluaa. Pojalle on aina puhuttu ja juteltu paljon ja selitetty/perusteltu asioita. On ollut pakko kun on kyseessä aivan mahottoman vilkas ja temperamenttinen yksilö. On yritetty puhumalla, perusteluilla ym saada asioita tapahtumaan...

Toki puhelias olen itsekin, mies ei niinkään. Geeneilläkin on varmasti vaikutusta.

Telkkari meillä on aina auki, ns. "taustamölinää" vaikkei sitä oikeastaan kukaan katso. Lapsi ei toistaiseksi ole ollut telkkarista kiinnostunut. Jotain piirrettyä tai luonto-ohjelmaa on pari kertaa vilkaissut. Viimeksi avaran luonnon tullessa katseli hetken aikaa, ja iloisena totesi "HEPPA!! KISU!!"... oli antilooppi ja leijona :)

Oma puhui hyvin epäselvästi kolmevuotiaaksi ja asiasta otiin huolissaan, kaverin lapsen kielenkehityksestä oltiin myös huolissaan. Nyt molemmat laajalla sanavarastolla ja hyvällä artikuloinnilla menossa kouluun. Molemmille luettu ja etenkin juteltu paljon.

Vanhemmat on kännyköilla eivätkä ehdi keskustella lasten kanssa. Se ei voi olla vaikuttamatta puheen kehitykseen.

Lääkärinä ihmettelen, että vanhemmat tuovat lapsen vastaanotolle ja sen jälkeen istuvat mykkinä nurkassa kännykkää selaamassa ja jättävät lapsen tilanteessa ilman tukea. Joskus on pitänyt sanoa, että vanhemman pitää poistua, kun hän on alkanut vastaanoton aikana kovaäänisesti päivittämään kuulumisia puhelimessa :(

Vierailija kirjoitti:

Just on sekä neuvolassa että hoitopaikassa ihmetelty kun meidän 1,5v poika osaa niin paljon sanoja, ja osaa jo pyytää esim lisää ruokaa, pihalle, sanoa haluaako rakentaa legoilla vai leikkiä autolla, mennäänkö kauppaan pyörällä vai rattailla, jne. Eli aika hyvin jo ilmaisee tahtoaan. Lisäksi toki höpöttää paljon siansaksaa.

Pojalle on luettu joka ilta iltasatuja sieltä jostain 6-8kk ikäisestä saakka. Myös päivällä luetaan jotain äänikirjoja jos poika haluaa. Pojalle on aina puhuttu ja juteltu paljon ja selitetty/perusteltu asioita. On ollut pakko kun on kyseessä aivan mahottoman vilkas ja temperamenttinen yksilö. On yritetty puhumalla, perusteluilla ym saada asioita tapahtumaan...

Toki puhelias olen itsekin, mies ei niinkään. Geeneilläkin on varmasti vaikutusta.

Telkkari meillä on aina auki, ns. "taustamölinää" vaikkei sitä oikeastaan kukaan katso. Lapsi ei toistaiseksi ole ollut telkkarista kiinnostunut. Jotain piirrettyä tai luonto-ohjelmaa on pari kertaa vilkaissut. Viimeksi avaran luonnon tullessa katseli hetken aikaa, ja iloisena totesi "HEPPA!! KISU!!"... oli antilooppi ja leijona :)

Mun reilut 1.5v muksu selitti mulle näkemäänsä unta. Enpä ole koskaan törmännyt moiseen, en ennen enkä jälkeen. Lapsi on nyt 20v.

Vierailija kirjoitti:

Koska vanhemmat lässyttää niille

Ja lisäksi, EI KUUNTELE.

Olen ihmetellyt, kun lapseni 4-vuotiaat päiväkotikaverit puhuu niin epäselvästi, ettei mitään selvää saa. Oma puhui jo 2-vuotiaana paremmin. Oletan, että johtuu yksilökohtaisista eroista tai sitten heillä ei puhuta paljoa. Meillä puhua pälpätetään koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vasta nyt havahtunut siihen, miten vähän jotkut vanhemmat juttelevat lapsilleen. Nuoremmalla lapsellani on harrastus, jonne viedessä ja hakiessa näen erästä useamman lapsen isää. Kun hän odottelee harrastusta alkavaksi tai loppuvaksi lastensa kanssa, hän ei yleensä puhu heille mitään, vaan katsoo jotain puhelimelta vai vaikkapa puhuu puhelimessa. Joskus juttelee jonkun tutun kanssa. Lapset seisovat hiljaa hänen vieressään odottamassa.

Kamalaa... aivan kuin heillä ei henkisesti olisi äitiä. Pelkkä fyysinen torso, joka siirtää lapsia paikasta toiseen, sekä toimittaa ruuan ja vaatteet yms. (siihen muuten kelpaisi robottikin). Melkein yhtä hyvää, kuin koiran hoito.

Meidän kohta 4v puhuu tosi selkeästi ja monipuolisesti, kirjoja luetaan jonkun verran ja lapselle puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja normaalilla äänellä (ei mitään "poppa, pipi, piipaa-auto" - tyyppistä lässytystä). Ekat sanat oppi reilun vuoden ikäisenä, mutta vähän päälle 1,5v puhui jo lauseita :) Kaverin samanikäinen puhuu paljon epäselvemmin, vaikka hänellekin paljon luetaan. Tosin hän on kaksikielinen joten sillä voi varmaan olla myös vaikutusta...

Toisaalta olen nähnyt äitejä, jotka puhua pälättävät ihan jatkuvasti lapsilleen. Osa on halunnut myös kontrolloida tarkasti, mitä lapsi saa ajatella ja mitä ei, mistä saa tykätä ja mistä ei, kuin alituinen, tiukka "ote" lapsen aivoista. Minusta se oli melkein pelottavampaa, kuin hiljaisuus ja sellainen fyysinen läheisyys josta huokuu, että vanhempi ja lapsi ovat samalla aallonpituudella puhumattakin.

Ei se aina johdu siitä, että lapselle ei lueta tai puhuta. Meillä puhutaan ja luetaan paljon. Silti lapsi puhui i-kieltä aivan pienenä (korvasi lähes kaikki vokaalit i:llä) ja vähitellen vokaaleja tuli puheeseen lisää. Vielä 3-vuotiaana oli yksi vokaali hukassa ja sekin löytyi lyhyellä puheterapialla. Kaikki lapset ovat yksilöitä, myös tässä asiassa. Ei aina voi syyttää vanhempia.

Meillä on pian 6 vuotta täyttävä ja hän puhuu kyllä epäselvästi, on käynyt puheopetuksessa pari viimeistä kuukautta opettelemassa L- ja R-kirjainta. Olen ajatellut, että puheen oppiminen on yksilöllistä, eikä meistä vanhemmista kiinni. Lapselle on luettu paljon, hän ei käytä tablettia/kännykkää ja tv:tä katselee maksimissaan 30 minuuttia päivässä. Hän on ollut aina kova puhumaan, mutta ei jostain syystä vaan puhu selkeästi. Puheopettaja sanoi lapsen kielen olevan etupainotteinen, tiedä sitten vaikuttaako asiaan. Hänen päiväkotikavereista puolet puhuu ihan selkeästi ja puolet yhtä epäselvästi luin meidän lapsi.

Pitää nyt kyllä muistuttaa siitäkin, että osalla lapsista motoriset taidot kehittyvät nopeammin, jolloin taas kielellinen oppiminen tulee hieman perässä.

Oma lapseni alkoi puhua myöhemmin, mutta esim. jo alle kaksivuotiaana osasi jalkapallossa kuljettaa palloa hallitusti kohti maalia. Urheilullinen lapsi on nykyäänkin.

Suunnilleen viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat lasten puheongelmat lisääntyneet paljon oman kokemukseni mukaan. Olen perhepäivähoitaja ja parhaani teen edistääkseni lasten puheen kehittymistä, mutta välillä tuntuu, että olen ihan yksin joittenkin lasten kanssa. Vanhemmat eivät vain välitä, vaikka otan asian puheeksi ja vaikka neuvolassakin on asiasta puhuttu. Osaan kyllä opettaa ja monien äännevirheitä olen saanut yksin korjattuakin, mutta joillakin lapsilla on niin epäselvää puhetta ja heikko sanavarasto, että yksin on jokseenkin epätoivoista saada mitään aikaan. Jos voisinkin vain keskittyä niihin huonosti puhuviin, niin tulostakin ehkä tulisi, mutta hyvinkin puhuvat tarvitsevat hoivaa ja kasvatusta. Luen lapsille paljon, opetellaan loruja ja lauluja ja tosiaan harjoitellaan äänteitä ja sanojen taivutuksia.