Miksi niin moni isompi lapsi puhuu vielä ns. vauvakieltä?

Ihanaa syyllistämistä. Ja tuota samaa sontaa tulee myös jatkuvasti puheterapeutilta. Joka kerta hän kysyy luetaanko kirjoja/mitä luetaan tällä hetkellä/lapselta kysyy luetteko kirjoja. Joka kerta vastaus on kyllä niin lapselta kun itseltä, mutta sen kaaliin se ei vaan jotenkin mene.

Meillä kävi niin, että lapsi osasi vähän vajaa 8kk iässä sanoa äiti hyvin selkeästi. N. 1v. ikäsenä rupesi tulemaan muitakin sanoja ja oli ikätason mukaista aina 1,5v, kunnes aloitti päiväkodin ja joka ikinen sana äitiä myöten "unohtui". Lapsi puhui omaa kieltään lähinnä sitten seuraavat 1,5v, kunnes otin lapsen pois päiväkodista pidemmäksi aikaa kesällä ja sanoja alkoi tulemaan vauhdilla ja samaan syssyyn lyhyet lauseet. Nyt päälle 4v puhe epäselvää. Sanojen ymmärtäminen ja tuotto määrällisesti ikätasoista, mutta puheen tuotto ja selkeys laahaa vielä jäljessä.

Lapsella paljon kuitenkin kavereita ja leikkitaidot erittäin hyvät verrattuna esim. Kaksikieliseen poikaan joka tönii, puree (luojan kiitos ei jäänyt pysyviä arpia tai tullut tauteja, kun veriset hampaanjäljet olivat joskus arkipäivää), potkii ja hajottaa hiekkalinnoja yms päivittäin ja jatkuvalla syötöllä. On siis osannut hyvin nuoresta kahta kieltä melkoisen sujuvasti, mikäs kasvatuksessa on tässä mennyt siis tällä kertaa vikaan teidän mielestänne?

Itse en ole sinänsä lapsestani huolissani, toki olen tietoinen mitä taustalla saattaa olla yms. Mutta turhaan tiettyyn muottiin änkemistä on liikaa ja vanhempien syyllistäminen asiasta, kun asiasta on järkyttävästi nimenomaan Suomessa. Se miten lapsiperheisiin suhtaudutaan täällä on niin käsittämättömän naurettavaa, että suunnitelmissa on muuttaa pois kokonaan suomesta, että saatte sitten keskenään miettiä kuka maksaa teidän eläkkeet. Ei meidän perhe ainakaan. Syntyvyyden laskusta en jaksa edes aloittaa sen koommin, kun katsokaa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Oma puhui hyvin epäselvästi kolmevuotiaaksi ja asiasta otiin huolissaan, kaverin lapsen kielenkehityksestä oltiin myös huolissaan. Nyt molemmat laajalla sanavarastolla ja hyvällä artikuloinnilla menossa kouluun. Molemmille luettu ja etenkin juteltu paljon.

Meillä sama juttu. Kaksi lasta, joilla kummallakin oli puhe epäselvää ja paljon äännevirheitä noin 4-vuotiaaksi asti ja puheterapiassa rampattu kummankin kanssa. Ja niin ärsyttää nämä yleistykset. Meillä on lapsille luettu ihan vauvasta asti joka päivä (olen itse lukutoukka, joten siihen olen todellakin panostanut), on puhuttu ja höpötetty ja emme käytä juurikaan sosiaalista mediaa. Näin se vaan silti on joskus ihan geeneistä ja suun alueen motoriikasta kiinni, uskokaa pois. Onneksi kouluun mennessä on kumpikin lapsistamme oppinut puhumaan ihan täydellisesti. Älkää arvostelko muita tai nostako itseänne jalustalle vain siksi että oma lapsenne oppi artikuloimaan hienosti jo 1.5-vuotiaana. Se ei ole välttämättä ollenkaan teidän ansiotanne, vaan ihan vain sattumaa.

Tätä se teettää kun lapset joutuvat pakosti kuuntelemaan suomenkieltä. Jos ihmiset olisivat kantaneet vastuunsa niin suurin osa suomalaisista olisi kaksikielisiä ja lapsille opetettaisiin ensin ruotsinkieltä jolloin jo yksivuotiaat puhuisivat paremmin kuin suomenkieliset 10 vuotiaana.

Juuri näin. Pahalta tuntuu lukea näitä syyllistyksia ja oletuksia. Meilläkin on paljon luettu, käyty vuosia puheterapiassa, ja niin vaan edelleen on epäselvää 5 v puhe. Lapsi kyllä jo osaa lukeakin itse, mutta äännevirheitä useita. Lapset oppii asiat omassa tahdissaan. Mulle ei ole edes tullut mieleen aiemmin että meitä lapsiaan puheterapiassa kuskaavai vanhempia pidetään jotenkin huonoina.

Jep. Meillä on 5- vuotias joka on saanut jo 3-vuotiaana päivähoidon aloittaessaan palautetta että sanavarasto on huomattavan laaja ja lapsesta näkee että hän on tottunut keskustelemaan, 4-vuotiaana osasi lukea ja kirjoittaa ja nyt 5-vuotiaana on keksinyt opetella esim. italiaa itsekseen sanastoja lukien.

Ja niin vaan "sössöttää", kieli tulee harjoituksista huolimatta hampaiden väliin s-äänteessä, r puuttuu kokonaan ja ja v ja b menevät sekaisin. Lisäksi lapsi puhuu niin paljon ja nopeasti että sekin vaikeuttaa kärryillä pysymistä, ja välillä sitten menee änkytykseksi kun oma kieli ei pysy ajatusten kanssa samassa vauhdissa.

Voin kertoa että on juteltu, luettu, loruiltu ja laulettu. Ja imetetty, sormiruokailtu ja lusikoitu. Ei tuttia. Vanhempi lapsi muutoin pitkälti samaan tahtiin kehittynyt, mutta jo 2-vuotiaana puhe r-äänestä lukuunottamatta virheetöntä. Ainoa ero minkä keksin omassa toiminnassa on se, että toisen kohdalla tietysti on väkisin tullut vähemmän puhetta katsekontaktissa, kun huomio on jaettu kahden lapsen kesken, mutta missään puutteessa ei ole elänyt nuorempikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä se teettää kun lapset joutuvat pakosti kuuntelemaan suomenkieltä. Jos ihmiset olisivat kantaneet vastuunsa niin suurin osa suomalaisista olisi kaksikielisiä ja lapsille opetettaisiin ensin ruotsinkieltä jolloin jo yksivuotiaat puhuisivat paremmin kuin suomenkieliset 10 vuotiaana.

Suomalaisten pärjääminen älykkyysmittareissa johtuu vaikeasta kielestä, koska lapsesta asti aivot joutuvat raksuttamaan sijamuotojen perään.

Oma 7-vuotias lapseni lässyttää aina, kun häntä jännittää. Kävi 4-vuotiaana puheterapeutilla tästä syystä (neuvolassa huolestuttiin) ja puheterautti totesi, että lapsen puhekyvyssä ei ole mitään vikaa. Hän vain puhuu sillä tavalla, kun häntä jännittää. Puheterapeutin puheista sain käsityksen, että ei ole mitenkään harvinaista ujoille ja aroille lapsille tällainen.

Lapsi kävi puheterapeutilla yhteensä 3 kertaa: ensimmäisen kerran kävimme koko perhe ja toisella ja kolmannella kerralla lapsi kävi yksin. Ensimmäisellä kerralla hän ei puhunut ollenkaan, toisella kerralla oli puhunut ”lapsenomaisesti” (näin luki papereissa) ja kolmannella kerralla ihan normaalisti. Puheterapeutti totesi, että ei ole tarvetta jatkaa käyntejä.

Suuria yksilöllisiä eroja, kypsymistähän se vaatii kielellinen kehitys. Opettajana iloitsen, että änkytys on lähes kadonnut nykylapsista, ennen se oli paljon yleisempää. Änkyttäjät traumatisoitiin kiinnittämällä negatiivisesti huomiota heidän puheilmaisuunsa ja saivat elinikäisen ongelman siitä. Kannustakaa lapsia puhumaan, kuunnelkaa ja ymmärtäkää, kyllä ne äänteet pystyy myöhemminkin korjaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma 7-vuotias lapseni lässyttää aina, kun häntä jännittää. Kävi 4-vuotiaana puheterapeutilla tästä syystä (neuvolassa huolestuttiin) ja puheterautti totesi, että lapsen puhekyvyssä ei ole mitään vikaa. Hän vain puhuu sillä tavalla, kun häntä jännittää. Puheterapeutin puheista sain käsityksen, että ei ole mitenkään harvinaista ujoille ja aroille lapsille tällainen.

Lapsi kävi puheterapeutilla yhteensä 3 kertaa: ensimmäisen kerran kävimme koko perhe ja toisella ja kolmannella kerralla lapsi kävi yksin. Ensimmäisellä kerralla hän ei puhunut ollenkaan, toisella kerralla oli puhunut ”lapsenomaisesti” (näin luki papereissa) ja kolmannella kerralla ihan normaalisti. Puheterapeutti totesi, että ei ole tarvetta jatkaa käyntejä.

Pakko vielä lisätä, että lapsen sanavarasto on todella laaja ja oppi puhumaan aikaisin. Tosin sitten, kun oppi kävelemään, puhe unohtui (sanat jäi jalkojen alle). Nyt 7-vuotiaana tuntee paljon sivistyssanoja. Kyselee paljon eri sanojen tarkoituksia ja korjailee toisten puhetta (esim. jos taivutukset menee väärin).

Meillä on 2 lasta, molemmille luettu, juteltu, perheessämme keskustellaan todella paljon ja molemmat lapset ovat ulospäin suuntautuneita. Toinen puhui aikaisin selkeästi, toinen ei. Puhuu paljon, mutta äännevirheitä on, kirjaimia puuttuu ja puhuu hieman vauvamaisesti, 3-vuotias kyseessä.

Ei se minua häiritse, eiköhän ne äänteet sieltä tule. Uskon olevan myös rakenteesta kiinni.

Eräs sukulaisnainen on yli 50 ja puhuu välillä edelleen 'vauvasössöä'! Ei voi käsittää! Ja hän on siis oikein hyvässä virassa oleva, täyspäinen ihminen.

Minun kaksi ensimmäistä lasta alkoivat puhumaan 1,5-vuotiaina. Kaikki äänteet tuli heti oikein ja myös R kypsyi varhain. Luettiin paljon, laulettiin, loruteltiin, juteltiin ihan normaalisti.

Ihan samalla reseptillä mentiin kuopuksen kanssa, mutta niin vain hän on erilainen ja puheenkehityksessä on viivästymää. 4-vuotiaana pääsi puheterapiaan ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Sanavarasto on rikas, puheenymmärrys on ikätasoa edellä, mutta puheentuotto laahaa perässä. Puhe on lässyttävää, vaikka hänelle ei todellakaan lässytetä! Lässyttävä puhetapa johtuu äänteiden puutteellisuudesta/ virheistä.

Olisin kyllä ihan kamalan onnellinen, jos "lässyttävän" isomman lapsen tavatessa ette automaattisesti vetäisi johtopäätöksiä lapsen kotioloista ja vanhemmista. Taustalla voi olla ihan oikea puhevika, jonka syntyyn vanhemmat saatikka lapsi itse eivät ole voineet vaikuttaa.

Lukemisella sun muulla on varmasti osuutensa asiaan, mutta en voi minäkään ihan tätä allekirjoittaa. Meillä 2 vuotias jolle luettu syntymästä asti ja olemme muutenkin panostaneet ihan hirveästi siihen että sanoja tulisi. Ei tule. Yhtään. Höpöttää kyllä minkä ehtii mutta mitään sanoja sieltä ei saa poimittua. Mutta nousi seisomaan todella aikaisin (jo enne kuin oppi ryömimään) ja nyt 2v pyöräilee, pelaa sählyä ja jalkapalloa ymsyms. sujuvasti

Minunkin lapsuuden perheessä varmasti kaikilla oli yhtäläiset lähtökohdat kielelliseen kehitykseen kun meillä on pienet ikäerot, itse puhuin jo 1,5v sujuvasti ja sanavarasto oli laaja, toinen sisarus ei puhunut sanaakaan ennen kuin täytti 3v jonka jälkeen on puhunut sujuvasti ja kolmas oppi ns. keskivertotahdissa mutta hänellä on vielä aikuisiälläkin puhevika.

Lasten normaalissa kehityksessä on suurta vaihtelua, usein tämä vaihtelu näkyy perheidenkin sisällä.

Meillä keskimmäinen 4-v puhuu nykyään aika usein vauvamaisesti. Hän aloitti sen, kun pikkusisko alkoi puhumaan noin vuosi sitten. Osaa puhua normaalisti ja puhuukin kavereiden ja isompien lasten kanssa.

Nyt on paljon aikuisiakin (naisia) jotka lapsen ääneellä puhuu, suosittuja naisartistejakin on.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on paljon aikuisiakin (naisia) jotka lapsen ääneellä puhuu, suosittuja naisartistejakin on.

Niin muuten on! Monia! :D Ääni on sellainen ja sen lisäksi vielä puhuvat lässyttämällä.

Taapelo tahtoo nyt äitin tittiä, tattoo äitin tittiä...

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitäisi lukea enemmän kirjoja. Niin kehittyisi sanavarasto jo varhain

Lapsen kanssa pitää keskustella ihan pienestä asti ilman kännykkää tms.

Hyvin pienen lapsen kanssa voi keskustella esim havainnoimalla.

Ja laittakkaa se kännykkä pois!! Kun liikutte lapsen kanssa ulkona, puistossa. Jutellaan, havannoikaa ympäristöä! Autoja, puita ,säätilaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on paljon aikuisiakin (naisia) jotka lapsen ääneellä puhuu, suosittuja naisartistejakin on.

Niin. Ja puhuvat myös lapsenomaisesti.

Miehiäkin on enenevässä määrin tuolla tyylillä

Vierailija kirjoitti:

Nyt on paljon aikuisiakin (naisia) jotka lapsen ääneellä puhuu, suosittuja naisartistejakin on.

Niin. Ja puhuvat myös lapsenomaisesti.

Miehiäkin on enenevässä määrin tuolla tyylillä