Miksi niin moni isompi lapsi puhuu vielä ns. vauvakieltä?
Oletteko huomannut samaa?
Monella puhe on äärimmäisen vaikeaa, takeltelevaa, hidasta ja epäselvää. Eivät osaa ilmaista itseään ja sanavarasto on köyhää. Lisäksi kirjainvikoja voi olla useita.
Ja siis isommalla lapsella tarkoitan lasta, joka on ohttanut varhaisen leikki-iän, n. 3-6-vuotiasta.
Miksi tai miten jotkut lapset jäävät näin paljon jälkeen kielellisessä kehityksessä?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitäisi lukea enemmän kirjoja. Niin kehittyisi sanavarasto jo varhain
Samaa mieltä, toki varmaan siitä lukemisesta olisi eniten hyötyä jos lapsi myös kuuntelisi.
Miten te olette lukeneet vastentahtoiselle kuuntelijalle?
Oletteko pitäneet pinnasängyssä tai syöttötuolissa vöissä ja sitten vain lukeneet väkisin lapsen mölyämisestä ja vastustelusta huolimatta. Vai oletteko ihan vaan lukeneet niin lujaa, että lapsen on pakko kuunnella asunnon viimeisimmässäkin nurkassa tai juosseet lapsen perässä kun lapsi ei halua kuunnella?
Itse päätin vain, että en viitsi kiduttaa lasta lukemalla ja keskityttiin enemmän leikkeihin. Nyt kolmevuotiaana on vihdoin alkanut kiinnostua saduista ja puhuu kyllä ihan ikätasoisesti vaikkei aiemmin ollakaan juuri luettu.
Ei ole tarvinnut lukea väkisin. Kirjat on valittu ikätason mukaan. Lukeminen on aloitettu jo vauvana, jolloin konseptiin tutustuu jo pienestä. Valitaan kirjoja, joissa on tuttuja asioita. Osoitellaan lapselle asioita ja nimetään ne. Kohta lapsi oppii itsekin osoittelemaan asioita. Kuvia voi näytellä myös esim. lehdistä. Ihan pienelle lapselle lukeminen ei välttämättä olekaan sitä, että luetaan jostain kirjasta joku teksti ja oletetaan, että se lapsi rakastaa sitä. Etenkin pienelle lapselle lukeminen on hyvin vuorovaikutuksellista, jossa kuulostellaan sitä, mikä herättää lapsen mielenkiinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitäisi lukea enemmän kirjoja. Niin kehittyisi sanavarasto jo varhain
Samaa mieltä, toki varmaan siitä lukemisesta olisi eniten hyötyä jos lapsi myös kuuntelisi.
Miten te olette lukeneet vastentahtoiselle kuuntelijalle?
Oletteko pitäneet pinnasängyssä tai syöttötuolissa vöissä ja sitten vain lukeneet väkisin lapsen mölyämisestä ja vastustelusta huolimatta. Vai oletteko ihan vaan lukeneet niin lujaa, että lapsen on pakko kuunnella asunnon viimeisimmässäkin nurkassa tai juosseet lapsen perässä kun lapsi ei halua kuunnella?
Itse päätin vain, että en viitsi kiduttaa lasta lukemalla ja keskityttiin enemmän leikkeihin. Nyt kolmevuotiaana on vihdoin alkanut kiinnostua saduista ja puhuu kyllä ihan ikätasoisesti vaikkei aiemmin ollakaan juuri luettu.
Ei ole tarvinnut lukea väkisin. Kirjat on valittu ikätason mukaan. Lukeminen on aloitettu jo vauvana, jolloin konseptiin tutustuu jo pienestä. Valitaan kirjoja, joissa on tuttuja asioita. Osoitellaan lapselle asioita ja nimetään ne. Kohta lapsi oppii itsekin osoittelemaan asioita. Kuvia voi näytellä myös esim. lehdistä. Ihan pienelle lapselle lukeminen ei välttämättä olekaan sitä, että luetaan jostain kirjasta joku teksti ja oletetaan, että se lapsi rakastaa sitä. Etenkin pienelle lapselle lukeminen on hyvin vuorovaikutuksellista, jossa kuulostellaan sitä, mikä herättää lapsen mielenkiinnon.
Näinpä, ja meillä siihen mielekiinnon heräämiseen meni kolme vuotta.
En silti osannut olla huolissaan siitä ettei lapsi oppisi puhumaan, enemmän huolestutti ettei lapsi oppisi lukemaan kun todella inhosi kirjoja jos niistä yritti jotain lukea (itsekseen katseli kyllä kuvia).
Nyt onneksi kyselee jo kirjaimista ja tunnistaakin muutaman.
Oppimisessa ja kielen kehityksessä on ihmisten välillä eroja. Saman perheen sisaruksilla kieli voi olla hyvinkin erilaista. Ihmiset kehittyvät eri tahtiin ja eri tekemisen alueilla.
Samaa mieltä, toki varmaan siitä lukemisesta olisi eniten hyötyä jos lapsi myös kuuntelisi.
Miten te olette lukeneet vastentahtoiselle kuuntelijalle?
Oletteko pitäneet pinnasängyssä tai syöttötuolissa vöissä ja sitten vain lukeneet väkisin lapsen mölyämisestä ja vastustelusta huolimatta. Vai oletteko ihan vaan lukeneet niin lujaa, että lapsen on pakko kuunnella asunnon viimeisimmässäkin nurkassa tai juosseet lapsen perässä kun lapsi ei halua kuunnella?
Itse päätin vain, että en viitsi kiduttaa lasta lukemalla ja keskityttiin enemmän leikkeihin. Nyt kolmevuotiaana on vihdoin alkanut kiinnostua saduista ja puhuu kyllä ihan ikätasoisesti vaikkei aiemmin ollakaan juuri luettu.