Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena ADHD-tutkimuksiin, millaisia kokemuksia ?
acdc
30.04.2019 |
Olen lukenut monet kirjoitukset kuinka kovaa taistelua se vaatii että pääsee edes johonkin, mutta onko nyt muuttunut lähivuosian asenteet ?
Tai jos joku on käynyt tämän prosessin läpi, miltä se tuntui ja/aloittaa .
Kommentit (49)
Olen tämmöinen työtön luuseri ja nyt aloittamassa tuota juttua.
Eli soitin tk:hon kerroin asiat, joku hoitsu konsultoi jotakin, ja sain samantien ajan suoraan tk:ssa olevalle psykiatrille
Ja seuraavana päivän soitti vielä tk.n psyk.hoitsu ja kyseli vähän lisää ja sanoi että hyvä että alat hoitamaan asiaa ja laittoi johonkin jonoon vielä (en nyt muista mikä jono? ) .
Eli ainakaan vielä ei taistelua,vaan päinvastoin,sain todella hyvän ensivaikutelman ja että ottivat tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulle ainakan yksityisellä psykiatrilla tarvittu mitään tutkimuksia. Ongelmieni kuvailun jälkeen vaan päätettiin lähteä kokeilemaan, olisiko ADHD-lääkkeestä hyötyä. Oli, joten olen jatkanut sen käyttöä. Psykiatrin mukaan minulla ei välttämättä ole edes määritelmien mukaista ADHD:ta, koska ongelmani eivät ole alkaneet lapsuudessa, vaan ongelmani voivat liittyä lähinnä stressaavaan elämäntilanteeseen. Mutta koska lääke nyt auttaa, voin käyttää sitä niin kauan kuin sille on tarvetta.
Riippuu oletko mies vai nainen. Naisia tässä maassa hoidetaan miehiä ei. Kalanmaksaöljy auttaa add:hen.
Itse täällä pitää itsensä kuntoon laittaa. Kerran kysyin testosteroninmittausta erektio ongelman vuoksi ja sanottiin, että katsellaan parin viikon päästä jos se siitä heräilee. Annoin asian olla jo hoidin itseni kuntoon itse.
Yksityinen psykiatri kirjoitti lähetteen keskussairaalaan ja ravasin siellä tutkimuksissa vajaan vuoden. Lopulta sain diagnoosin ja Concerta-reseptin.
ihan ohis. Mutta pakko kysyä miten teillä jotka olette saaneet jonkun lääkkeen, on muuttunut asiat? kannattiko vai ei ?
vai oliko "tieto lisää tuskaa" -ilmiö vain, vaikko helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksoin itse tutkimukset yksityisellä. Ensin neurologin haastattelu ja tutkimus ja sitten neuropsykologin päivän kestäneet testit.
Olin ehdottomasti lääkitystä vastaan, enkä onneksi ole adhd pahimmasta (?) päästä. Halusin koginitiiviseen terapiaan ja jonka pohjalta sain elämäni hallintaan. Lisäksi myös ymmärrystä itseäni kohtaan.
Adhd:ssa on myös niin paljon hyviäkin puolia, että mieluusti arvostan niitä itsessäni ja koetan pärjätä heikkouksien kanssa.
Mitä enemmän ikävuosia tulee sen parempi ominaisuus se on. Olen nyt 58 ja virtaa riittää. En jaksa yhtään nököttää paikoillani ja touhuan kaikenlaista. Levottomuus ja keskittymisongelmat tottakai vaivaavat, mutta vältän myös tilanteita joissa niistä on liikaa haittaa.
Tämä asia kiinnostaa itseänikin. Sain vasta pari kuukautta sitten tietää, että mulla on jokin hahmotushäiriö ja että keskittymiskyky on olematon. Psykologin teki pitkät testit. Koska olen suorittanut kaksi kohtuullisen vaativaa yliopistotutkintoa, en ole edes tajunnut epäillä, että nämä asiat ovat aiheuttaneet jonkinasteisen oppimishäiriön. Olen varmaan kompensoinut asiaa sillä, että muisti on hyvä. Siis vaikka keskittymiskyky on huono, niin luetut/nähdyt asiat jäävät mieleen. Kuuntelemalla en opi mitään. Ei tässä nyt mitään suurempaa hätää, mutta arjesta selviytyminen ehkä sujuvoituisi, jos keksisin konsteja, jolla saisin elämäni parempaan "järjestykseen". Kaikki asiat tulee tehtyä viime tipassa, palavereissa unohdun omiin ajatuksiini 10 minuutissa palaverin aloituksesta, tavaroita on jatkuvasti hukassa jne. Kaikenlaiseen turhaan säätämiseen menee aikaa ja hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs läheinen suoritti kesken jääneen lukion puolessa vuodessa kun sai lääkkeet ,kävi aikoinaan pari vuotta .
Ja sai aika hyvät arvosanat ja muutenkin näyttää nyt elämä pala palalta järjestyvän kohdilleen sen vuosikausien sekoilun jälkeen .
kouluterkkari-lääkäri-neur psyk-psyk sh , nuita käyntejä vuodessa varmaan 25 ja tie smitä kyselyä ja samoja asioita uudelleen ja uudelleen eri tyypin kanssa.
Nyt lääkitystä suunnitellaan , ei siihen mennyt siis kuin vuosi ja hermot satakertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu oletko mies vai nainen. Naisia tässä maassa hoidetaan miehiä ei. Kalanmaksaöljy auttaa add:hen.
Itse täällä pitää itsensä kuntoon laittaa. Kerran kysyin testosteroninmittausta erektio ongelman vuoksi ja sanottiin, että katsellaan parin viikon päästä jos se siitä heräilee. Annoin asian olla jo hoidin itseni kuntoon itse.
Ei pidä paikkaansa. Adhd/add ja moni muu neurologinen vaiva esimerkiksi asperger on naisilla aivan alidiagnosoitu. Sama pätee moneen muuhunkin sairauteen, esimerkiksi naisten sydäninfarktia ei välttämättä tunnisteta.
Viitisen vuotta sitten tehtiin julkisella. Kaunis pyyntö riitti, ei ongelmia. Koko elämä mullistui sen jälkeen, kouluttauduin ja pääsin todella hyvään työhön. Vähän myöhemmin myös puolisoni kävi testeissä, oli yhtä helppo juttu ja hänenkin elämänsä meni uusiksi. Hassua ajatella, että elettiin niin kauan yhdessä ja meillä oli sama häiriökin vielä, vaikkei tiedettykään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihan ohis. Mutta pakko kysyä miten teillä jotka olette saaneet jonkun lääkkeen, on muuttunut asiat? kannattiko vai ei ?
vai oliko "tieto lisää tuskaa" -ilmiö vain, vaikko helpotus.
Oli sen arvoista. Elämä menee lääkityksen kanssa paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu oletko mies vai nainen. Naisia tässä maassa hoidetaan miehiä ei. Kalanmaksaöljy auttaa add:hen.
Itse täällä pitää itsensä kuntoon laittaa. Kerran kysyin testosteroninmittausta erektio ongelman vuoksi ja sanottiin, että katsellaan parin viikon päästä jos se siitä heräilee. Annoin asian olla jo hoidin itseni kuntoon itse.
En usko kalanmaksaöljyn tehoon. Olen nyt syönyt niitä puolen vuoden ajan, eikä ole auttaneet toisin kun Concerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sain itse ADD-diagnoosin ja lääkityksen siihen, niin alkoi elämä ja ongelmat arjessa avautumaan ihan toisella tavoin. Nyt pystyn siihen, josta sain vain aiemmin haaveilla ja ihmetellä miten muut siihen pystyvät. Esimerkiksi kirjan lukeminen oli ennen lähes mahdotonta, kun en pystynyt keskityymään, mutta lääkkeen avulla pystyn lukemaan ja muistan lukemani.
Millaisen laskun nuo lääkkeet tekee vai onko korvattavia , siis jos saa diagnoosin vasta aikuisena?
Uskaltaako nuita testejä edes aloittaa jos siitä tulee joku kahden vuoden juoksutus paikasta toiseen ?
MInä en saanut kuin ajan jonoon ,siis soittavat kun on vapaata joskus tulevaisuudessa, ja sekin jollekki hoitajalle.
Eli saa nyt nähdä tuleeko tästä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaako nuita testejä edes aloittaa jos siitä tulee joku kahden vuoden juoksutus paikasta toiseen ?
Itse otin julkiselle puolelle yhteyttä puoli vuotta sitten ja onkin ollut melkoista paikasta toiseen juoksutusta ja odotuttamista. Määrätään kaiken maailman uniapneatutkimuksia, vaikka olen selkeästi monet kerrat ilmaissut että tahdon ADHD-tutkimuksiin, mutta paperit tulevat vain bumerangina takaisin ja katsotaan jos oireeni johtuisi taas jostain muusta, nyt mennään masennuksella ja sitäkin alkaa kieltämättä olla kun asiat ei etene ja elämä on helvettiä...
Ihan yhtä tyhjän kanssa. Ensin vuosien taistelu, johon aina oli tekosyitä miksi muka ei. Sitten kun lopulta sain lähetteen ja se jopa meni läpi, niin polilla lääkäriopiskelija alkoi vaihella lääkkeitä niin, etten kyennyt tutkimuksissa keskittymään ja penkin allehan se meni. Vasta sen jälkeen (uusi lääkäri) kertoi, ettei sitä voi mitenkään korjata enää ja ikävää että nyt meni näin. Eli jos saat sen lähetteen, niin älä hitto vie usko psykiatreja, koska heillä ei ole mitään vastuuta mistään tekemisistään. Sitä luulee, että se ammattilainen tietäisi paremmin alan koukerot ja ehkä tietääkin, mutta niitä ei kiinnosta. On niin paljon tärkeämpää päästä harjoittelemaan ihmisten elämillä, eikä haittaa, jos ne siinä sivussa tuhoaa.