Positiivisia kokemuksia vanhassa rivitalossa asumisesta?

Periaatteessa varmaan tuurista kiinni, mutta sekä vahoissa että uusissa taloissa on omat ongelmansa - jokaisella aikakaudella rakennetuissa ne omansa. Vanhoissa on se etu, että niissä suurin osa merkittävistä ongelmista on/olisi jo tullut esiin - uudemmissa voi sitten tulla kivoja ylläripylläreitä, kun on tehty mutkat suoriksi ja sinnepäin menttaliteetilla ja paikat kestäneet nippa nappa kasassa sen 8 vuotta, kun talo on ollut pystyssä, mutta alkavat sitten prakata juuri, kun olette muuttaneet sisään.

Kannattaa vanhemmissa rivareissa kiinnittää huomiota siihen, miten niitä on hoidettu. Eli katsotte tarkasti tehdyt remontit, ja että niitä on tehty säännöllisesti. Itse pitäisin hieman luotettavampana yhtiötä, jossa on ammatti-isännöitsijä, eikä kaikkea ole hoidettu itse mutupohjalta. Toki isännöitsijöissäkin on ammattitaidotonta porukkaa ja itse hoidetuissa yhtiöissä on voinut olla todella osaavaa väkeä asukkaina. Mutta korjaushistoria kannattaa tsekata huolella. Mutta monesti pienissä, itse hoidetuissa yhtiöissä ongelma on siinä, että muutama "pihistelijä" on voinut estää käytännössä kaikkien isompien remppojen teon, jolloin korjausvelkaa on kertynyt kohtuuttomasti ja sitten edessä voikin olla todella isot korjaukset kerralla.

Sekä tehdyt että tekemättä jätetyt remontit kannattaa siis kysyä, jos ei niitä ole tarkasti myynti-ilmoituksessa - etenkin rakenteisiin vaikuttavat eli ei vain kosmeettista hommaa (onko putket tsekattu edes joskus, onko katot kunnostettu, entä ikkunat jne.). Lisäksi, jos mitenkään mahdollista, niin selvittele, miten talo on rakennettu (pohjan rakenne jne.), onko salaojat ja kaadot tsekattu (nämä voivat olla vanhoissa ihan päin honkia tai niitä ei ole)...

T. tyytyväisenä 80-luvun isossa rivariyhtiössä asuva

Itse asuin ennen vuoden 1970 rivarissa ja hyvää oli:

- loistava pohjaratkaisu ja oikeasti avarat huoneet (rakennettu ennen öljykriisiä)

- vankka, paikalla muurattu talo

- isot ja suojaisat pihat

- isot ikkunat lattiasta kattoon

Öljykriisin jälkeen alettiin tehdä huonoja ja huonosti hengittäviä taloja, joten valitse mieluummin vähän vanhempi kuin joku 1973-1983 välillä rakennettu.

Positiivista on myös se että ne ovat usien kauniisti maastoutuneita, hyvät puutarhat ja ehjä ympäristön suuunnittelu.

Mä asuin vuosikausia -74 rakennetussa rivarissa.

Isot huoneet, paljon säilytystilaa ja kaappeja. Oma autotalli ja todella iso piha. Väliseinät oli tiiliseinät joten äänieristys hyvä. Ei ollut missään hometta eikä kosteutta

70-80-luvun rivareissa ei ole mitään vikaa kunhan osaa välttäö sudenkuopat. Ei tarvitse olla mikään suuri asiantuntija mutta vältä taloja joissa on 1. tasakatto. Nro 2. on matala sokkeli. Jos ja kun suurimmassa osassa tämän aikakauden taloissa on matala sokkeli niin varmistakaa että sadevedet on johdettu pois talon reunustoilta sekä että talossa on salaojitus.

Näillä pääsee jo pitkälle ja pienentää riskiä mahdollisista sisäilmaongelmista ja kalliista remonteista.

Hyvää on isot huoneistot, isot huoneet, isot ikkunat (meillä 70-l rivari), isot ja väljät piha-alueet, isot parkkipaikat, kohtuuhintaisia. En ostaisi uutta rivitaloasunto, sillä ainakin omassa asuinkunnassa (pk-seutu) ne ovat pääsääntöisesti todella, todella pieniä ja ahtaita ja pohjat huonosti suunniteltuja, pihat todella pieniä ja naapurit joka puolella niin lähellä että omasta rauhasta on turha haaveilla. Ja hintaa tietysti todella paljon enemmän.

Kiitos paljon kommenteista! Mahtavaa kuulla, että on positiivisiakin kokemuksia tuon aikakauden rivitaloista!

ap