Avomies halveksii aikuisia lapsiani
Mitä tehdä ja miten suhtautua kun aina silloin tällöin riidassa ja tavallisestakin keskustelussa hän piikittelee lapsiani ja uhoaa että hän ei tuota ja tätä katselisi eikä hyväksyisi.
Esikoiseni elää omassa perheessään vauva-arkea, nuorempi on kyllä aikamoinen murheenkryyni välillä. Kun juttelen lasteni kuulumisia hänelle, saatan joskus saada todella sikamaisen ryöpyn osakseni ja raakaa arvostelua kasvatustaidoistani.
Hänen ohjeensa on aina tyyliä ”pistä se raappahousu kuriin” jne, ei mitään kovin konkreettista. Ja tuo lause oli sieltä kauniimmasta päästä, lapseni myös **tuttavat häntä ymv.
Itse tulen hyvin juttuun hänen aikuisten lastensa kanssa, enkä arvostele heitä, kehun kyllä jos on aihetta mutta mölyt pidän mahassani.
Ruma puhe omista lapsista satuttaa syvältä, itse hän kokee sen vain tunteiden tuuletteluna ja pitää minua yliherkkänä.
Kommentit (15)
Miehesi on oikeassa. Katkaise napanuora lapsiisi, ne eivät enää ole sinussa kiinni.
Avomiehesi on mustasukkainen lapsillesi heidän sinulta saamastaan huomiosta ja purkaa sen inhottavana käytöksenä. Ota asia puheeksi miehen kanssa ja sano, ettet hyväksy huonoa käytöstä.
Sinulla on varmaan jokin syy olla puolisosi kanssa, herttainen luonne tuskin se syy on.
Ehkä Sinun lapset vaan ovat niin paljon huonompia kuin miehen lapset. Ei kai siinä mitään ihmettelemistä ole. Kritisoida saa ja pitää.
Miehesi luultavasti kokee tilanteen jossa kerrot toisen miehen lapsista ja heidän ongelmistaan epämiellyttäväksi, eikä osaa suhtautua tilanteeseen kuin karkeuksia latemalla tai eri ehdottomalla kuritoimenpiteitä. Miehet ovat ratkaisukeskeisiä ja tein itsekin edellisessä avioliitossa sen virheen, että en ymmärtänyt naisten tapaa velloa tunteissa ja halua kuuntelevaan olkapäähän ilman mitään sen kummempaa päämäärää.
Muutos jos sellainen on mahdollinen ei tapahdu nopeasti. Suosittelen etten puhu lastesi asioista nykyisen miehesi kanssa pakollisia enempää vaan käyt niitä läpi mielummin jonkun ystävättäresi kanssa.
Miksi et kokeilisi kuumaa kylmää? Kun miehesi kertoo mitä tahansa lapsistaan niin ihmettelet miten heistä ylipäätään on tullut ihmisiä miehen älyvapailla kasvatustaidoilla ja ihme vellihousuja kumpikin känsärunkku/strutsireva. Jos mies jää järkyttyneenä tuijottamaan sinua niin sano et oho, taisin ajatella ääneen. Sorppa rakas.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on oikeassa. Katkaise napanuora lapsiisi, ne eivät enää ole sinussa kiinni.
Kuka sinut on hylännyt kun noin ahdistaa?
Tuollaisesta miehestä ei olisi ikinä tullut avomiestäni. Jos puolisoni olisi puhunut pahasti lapsestani, en olisi koskaan muuttanut yhteen hänen kanssaan.
Känsärunkku ja strutsireva... no miksei, voisihan niitäkin kokeilla. Mutta enemmän ottaa se päähän että rähjää ja arvostelee. Kun ei se kuitenkaan mitään auta tai muuta. Ja se omien kasvattajantaitojen kehuminen tökkii myös kun tässä asiassa käytös on noin kehnoa. Omat lapsensa ovat kyllä kivoja ja fiksuja, ei siinä mitään.
Minun lapsista hän ei helposti löydä mitään kivaa sanottavaa, vaikka ei heistä hänelle isoa haittaakaan mielestäni ole. Eivät pyöri jatkuvasti jaloissa ja rahaa heihin menee normaalien synttäri- ja joululahjojen verran.
Ehkä se kuitenkin on todella tyhmää mustasukkaisuutta mun entistä elämää kohtaan.
Ap
Pelkään pahoin ettei tyhmä ja huonokäytöksinen mies näe omaa käytöstään ennen kuin se tehdään hänelle näkyväksi - ja paksukalloinen ei tajua puhetta sittenkään vaan joutuu ensin syömään omaa lääkettään.
Jos mies on eronnut, lapset jääneet äidilleen, niin missä vaiheessa mies on omien lapsiensa kasvatukseen muutenkaan osallistunut? Todennäköisesti samanlainen rähinä ollut exällekin! Tuollainen "asiantuntijuus" on yleensä merkki siitä, ettei mies tajua lasten kasvatuksesta yhtään mitään ja vain röhnöttänyt sohvalla pierun katkuisena huutamassa exälleen, miten kakarat on vietävä muualle häiritsemästä häntä.
Viittaa kintaalla tuollaisen "jampin" lievästi psykoottiseen käytökseen. Hän on loukkaava, tyhmä, sinun tunteistasi todella vähän ymmärtävä pösilö. Maailmassa on muutamia asioita, joissa hyvä käytös on toivottavaa ja yksi sellainen on pitää turpansa kiinni uuden kumppanin aikuisia lapsia koskevat kielteiset kommentit.
Sinun lapsesi eivät edes asu teidän kanssanne, joten "jampin" täytyisi sitäkin suuremmalla syyllä osata käyttäytyä.
Oletko harkinnut jättää hänet? "Jamppihan " ei tuosta muutu muuta kuin pahemmaksi. Lastenlasten kanssa sinun täytyy jo olla todella suojeleva ja tiukka, ettei tuollainen älämölä aiheuta mitään traumoja lapsille.
Useinhan sitä on sokea omille lapsilleen ja ulkopuolinen näkee tilanteen objektiivisemmin. Ehkä sinun kannattaa nyt vain kuunnella tarkalla korvalla mitä miehellä on sanottavaa ja yrittää pysyä objektiivisempana jatkossa jälkikasvun suhteen. Esimerkki: kerran yksi ystäväni halusi esitellä valokuvasta tytärtään, näytti kuvaa jossa oli kammottava hörökorva. Oli siinä inhossa pitelemistä minulla.
Miksi olet jatkanut ja jatkat avoliittoa tuollaisen kanssa?
No eipä oo mies itse kovin hyvin kasvatettu jos haukkuu ja nimittelee toisia ihmisiä.
Onpa ihana ihminen. Mulle tuollainen sanotaan tasan kerran ja sen jälkeen se on ovea kohti...