Miksi kouluissa pakotetaan pitämään esitelmiä luokan edessä?

Se kasvattaa luonnetta.

Onko parempi että työelämään mennessä ei osaa esittää asiaansa muiden edessä? Sen duunin saa varmasti joku joka osaa olla ihmisiksi seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Se kasvattaa luonnetta.

Lisäksi se opettaa sosiaalista kanssakäymistä. Toisaalta se on hyvää treeniä tuonne työllistämiskursseille joutumista ajatellen, sillä koskaan ei tiedä kenen vuoro on olla koko ryhmän edessä se pullea poni....

Esitelmät oli painajaismaisia tilanteita. Ei ole unohtunut vieläkään ja lopulta kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta aikuisiällä. Nyt voi olla jo rento eikä mikään hirvitä.

n60+

Koska se on tärkeä taito oppia nykyaikaista työelämää varten

Täytyy sitä edes jotain viitsiä. Naurettavaa, jos ei uskalla yhtä esitelmää pitää. Osoittaa, ettei tee koulun ulkopuolella yhtään mitään. Joka viikolle esitelmiä.

Minä olen aina saanut tehdä korvaavan työn tai pitää esitelmän pelkästään opettajalle. Kaikki eivät sinne luokan eteen yksinkertaisesti pysty menemään eikä se ole muiden asia.

Hyvää siedätyshoitoa ja treenausta. Puhetta joutuu pitämään muuallakin jos ei työssä. Joskus synttäreillä, häissä, hautajaisissa jne

Useimmissa opiskelupaikoissa joutuu myöhemminkin pitämään jos minkälaisia esitelmiä, joten on ihan hyvä, että sitä on vähän harjoiteltu jo kouluaikana. Lisäksi omien pelkojen kohtaaminen tekee ihmiselle hyvää.

Itse jännitin ja jännitän siis vieläkin ihan tolkuttomasti esiintymistä, mulla kädet vapisee holtittomasti. Silti olen iloinen, että olen joutunut esiintymään useasti. Olen saanut hyvää palautetta monesta esitelmästä ja puheesta, mikä on kasvattanut itseluottamusta. Toisaalta totaalisesti pieleen menneet esiintymiset eivät ole syösseet maapalloa radaltaan, sekin on todella tärkeä opetus.

Keskity rohkaisemaan tytärtäsi.

Mielestäni kaikkein pahiten pelkääviä ei pitäisi pakottaa, jos pelko on jo paniikin ja pakokauhun puolella. Pakottaminen pahentaa tilannetta ja seuraavalla kerralla on aina vain vaikeampaa. Murrosikäisten edessä oleminen on muutenkin huonoin mahdollinen paikka harjoitella, koska monia kiusataan ja esityksille tirskutaan. Nykyaikana varmaan myös otetaan kuvia ja jaetaan nettiin.

Esiintymistä pitäisi opetella ihan ensimmäiseltä luokalta alkaen. Sen ei pitäisi aiheuttaa jännitystä, vaan olla luontevaa. kun aihe on sellainen mikä lasta itseään kiinostaa nii se helpottaa, erilaisia tutustumis leikkejä ja muuta ilmaisutaitoa voidaan hyödyntää. jos lapsi on kova jännittämään nii joku harrastaja teatterin kurssi voisi olla hyvä idea. itseluottamusta tarvitaan muuhunkin kuin luokan edessä esiintymiseen mm. työhaastattelut...

Kaippa se on yksi sallittu tapa nöyryyttää ja nolata lapsia? Sadismilla on monta muotoa.

Koulussa on tarkoitus oppia tarpeellisia taitoja. Toisille ihmisille ja jopa yleisölle puhuminen on taito, jota useimmat meistä tarvitsevat joskus.

Esitelmän pitäminen luokan edessä on kuitenkin väärä tapa. Se on vähän sama juttu kuin heittää uimataidoton altaan syvään päähän, että opettelehan nyt uimaan. Itse olen yrittänyt saada jokaisen alakoululaisenkin jollakin tavalla armollisemmin "esiintymään" luokan eteen pikemminkin leikin kuin esiintymisen vuoksi. Esimerkiksi joku pikkuinen tehtävä, jossa toiset arvaavat pantomiimia tai  sanoin kuvailtua piilossa olevaa esinettä. Oppilaat ovat myös lukeneet ääneen kirjaa luokan edessä. Itse kukin taitojensa mukaan joko kolme lausetta tai kolme sivua. 

Oli kyllä ihan kamalaa pitää koulussa noita estelmiä. Jännitin ihan hirvittävästi itse, ja myös muiden puolesta, kun kaikki eivät meinanneet saada sanaa suustaan. Varsinainen piinapenkki. Mutta kaikki siitä hengissä selvisivät. Nuorena/lapsena tehdään niin kuin opettaja sanoo.

Ikä lisää rentoutta ja tietysti se, että tuntee ja osaa asiansa. En edelleenkään pidä esiintymisestä, mutta töissä joutuu pitämään koulutuksia sun muita. Ja sidosryhmäkokouksissa on pakko saada suunsa auki, jos on sanottavaa.

Heikompi aines tulee tänne alapeukuttamaan kun joku sanoo totuuden luonteen lujuuden testaamisesta :D

Paskanmarjat. Suoranaista sadismia. Heitetään vaan järveen ja katsotaan osaako uida, sitähän se on. Opettaisivat edes vähitellen. Aivan hirveät muistot tuollaisesta. Niin ja pari kertaa tarvinnut,ja olen ollut töissä todella pitkään.

Tiedonhaku- ja esiintymistaito on tärkeä, tärkeämpi kuin asioiden ulkoa osaaminen.

Jännittävät tilanteet myös tärkeitä oppimisen paikkoja. Joka kerta kun esitelmä on pidetty, huomaa että siitäkin selvittiin ja mitä enemmän niitä on takana, sitä helpommaksi muuttuvat.

Minusta kohtuuton jännittäminen on yksi itsekkyyden muoto. Kaikki 20 pitävät esitelmän, kaikkia jännittää, turha on jäädä yhden vellomaan kuinka juuri minun jännityksen tunteeni on suurempaa kuin kenenkään muun.

Suomessa pitäisi olla ilmaisutaito kerran viikossa tunti. Jossain on painotettu ilmaisu jne. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa opiskelupaikoissa joutuu myöhemminkin pitämään jos minkälaisia esitelmiä, joten on ihan hyvä, että sitä on vähän harjoiteltu jo kouluaikana. Lisäksi omien pelkojen kohtaaminen tekee ihmiselle hyvää.

Itse jännitin ja jännitän siis vieläkin ihan tolkuttomasti esiintymistä, mulla kädet vapisee holtittomasti. Silti olen iloinen, että olen joutunut esiintymään useasti. Olen saanut hyvää palautetta monesta esitelmästä ja puheesta, mikä on kasvattanut itseluottamusta. Toisaalta totaalisesti pieleen menneet esiintymiset eivät ole syösseet maapalloa radaltaan, sekin on todella tärkeä opetus.

Keskity rohkaisemaan tytärtäsi.

Kerro tyttärellesi, että ei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Kaikki jännittävät esiintymistä enemmän tai vähemmän, ja tottuvat viimein niin että eivät enää viitsi jännittää. Totaalisesti pieleen menneen esityksen aikana tai sen jälkeen en kuollut, en edes pyörtynyt enkä saanut muutakaan kohtausta. Myös yleisö suhtautui esitykseeni ymmärtäväisesti.

Neuvo tyttärellesi esiintymisen perusasioita. Rauhallinen hengitys, puhuminen jollekin yksittäiselle ihmiselle, vaikka sitten takarivissä istuvalle mielikuvitushenkilölle, asiassa pysyminen ja sen tosiasian tietäminen, että eivät kuulijat tiedä, mitä hän aikoi sanoa. Ei siis haittaa, vaikka jotain unohtuisi.

Minä olin se suunnattoman ujo esitelmien jännittäjä kouluaikoina, mutta niin vain päädyin opettajaksi ja suurempienkin yleisöjoukkojen eteen puhumaan.

Tärkeä taito.

Itse olin lapsena/nuorena super ujo ja muistan että jännitin aivan kamalasti luokan edessä puhumista. Tai ehkä kauhu ja pelko kuvaavat silloista olotilaani paremmin.

Enpä olisi uskonut että siitä punanaamaisesta, epäselvästi puhuvasta ja itseään häpeilevästä tytöstä tulisi ammatiksi esiintyvä aikuinen nainen. Selvisin hengissä niistä koulun esitelmistä ja jonkinlaisen pienen kipinän se kai jätti - en kuollut tai edes pyörtynyt, tästähän selviää!