MITEN ihmeessä puolison voi saada laihduttamaan, jos itsellä ei ole tarvetta laihduttaa eli yhteinen elämäntaparemontti ei auttaisi?
Mies lihonut ainakin 25kg. Oli ennen hoikka/normaali, nykyään lihava. Ei harrasta liikuntaa, työ ei ole fyysinen, istuu illat pitkät sohvalla syömässä sipsiä ja pizzaa ja muita lihottavia herkkuja. Limpparia litroittain ja päivittäin, alkoholia kerran viikossa ja mättöruokaa päälle.
Yksi ongelma on tämä: Hän on koko suhteemme ajan tehnyt ruoat, koska on siinä taitavampi ja tykkää laittaa ruokaa ja lisäksi hänellä siihen enemmän aikaa (minä olen enemmän töissä). Mutta ongelmahan on ruokien epäterveellisyys ja VALTAVAT annoskoot. Sitten jos itse ehdotan terveellisempiä ja kevyempiä ruokia, niin saan niitä itselleni, mutta hänelle ne eivät maistu vaan tekee itselleen raskaampaa ruokaa. Jälkkäriä tietysti vielä lisäksi. Jos minä tekisin meillä kaikki ruoat, niin ei sekään auttaisi, koska jos ruoka on liian kevyttä tai pahaa niin hakee sitten iltapalaksi lähipizzeriasta pizzan. Enkä minä voi aikuista miestä holhota kuin äiti.
Himourheilija en ole itsekään, mutta liikun n. 3 kertaa viikossa kunnolla ja päälle perus arjen aktiivisuus, portaiden kävely ym. Olen ihan ok kunnossa, mutta toki voisin vielä trimmata lisää ja olen ollut paremmassakin kunnossa joskus. Mutta se että minä viilaan ja trimmaan ei auta tippaakaan siihen, että tuo mies vaan istuu sohvalla lihomassa lisää. Ei häntä tunnu kiinnostavan meidän kummankaan kunto ja ulkoinen olemus tipan tippaa - mutta silti aina välillä harmittelee olevansa lihava ja ruma nykyään. Seksi on vähentynyt huomattavasti.
Haitat ulkonäössä ovat merkittäviä ja tätä menoa ne ovat takuulla myös terveydessä merkittäviä. Nyt jo mies valittaa milloin mitäkin vaivaa ja väsymystä ja olemme kuitenkin aika nuoria vielä. Jos tämä on tälläistä jo nyt, niin entä 5, 10 tai 15 vuoden päästä?
Mitä tässä oikein voisi tehdä??
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Jos ihmisellä ei ole sisäistä motivaatiota muutokseen, elämäntapojen muutos ei onnistu.
Eikö sitä sisäistä motivaatiota mitenkään pystyisi herättelemään? Joku ongelmahan tuossa on taustalla pakko olla...
-ap
Ei voi mitään, jos ei mies tahdo muutosta. Ehkä sairastuminen kääntää aikanaan näkökulman, ellei ole jo myöhäistä ja saa tappavaa kohtausta.
Itselläni esim.rasvamaksa, mutta koska se on oireeton, ahmin tässä suklaata. Oma halu muutokseen oltava.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi mitään, jos ei mies tahdo muutosta. Ehkä sairastuminen kääntää aikanaan näkökulman, ellei ole jo myöhäistä ja saa tappavaa kohtausta.
Itselläni esim.rasvamaksa, mutta koska se on oireeton, ahmin tässä suklaata. Oma halu muutokseen oltava.
Todellako se oma halu tulee vasta kun vaihtoehdot on muutos tai kuolema?! Miten voi nauttia tuollaisesta elämästä? Tykkään minäkin herkutella ja välillä paljonkin, kunhan pidemmällä aikavälillä kohtuus kuitenkin toteutuu.
-ap
Tämä kirjoitustyyli...ihan kuin olisi ennenkin ollut palstalla piiiitkä alkuselostus tietysti höystettynä itsekehulla ja näillä kaikenmaailman kysymyksillä. Ja kommentteihin kysymyksiä ap:lta lisää ja lisää. Porvoo calling.
No et sä oikein muuta voi tehdä kun jutella miehen kanssa asiasta. Tai ehkä pyytää sitä sun mukaan lenkille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Jos ihmisellä ei ole sisäistä motivaatiota muutokseen, elämäntapojen muutos ei onnistu.
Eikö sitä sisäistä motivaatiota mitenkään pystyisi herättelemään? Joku ongelmahan tuossa on taustalla pakko olla...
-ap
Mies ei valitettavasti ole ulkonäkökeskeinen samalla tavalla kuin sinä. Hänellä ei ole tarvetta ”trimmailla” ollakseen ulkonäköodotusten mukainen.
Toki liimasit päälle vähän terveysasiaa, joka todellisuudessa ei ole sinunkaan motiivisi.
Jos mies ei ole tarpeeksi komea, niin vaihda kumppania äläkä kiusaa miesparkaa.
En minä ainakaan ole koskaan tehnyt yhtään elämänmuutosta ulkoa tulevien hyvien neuvojen perusteella. Kumppanin hyvät neuvot kuulostavat lähinnä nalkuttamiselta ja aiheuttavat päinvastaisen reaktion.
Edellisen johdosta voit vain toivoa, että mies ymmärtäisi omaa parastaan. Todennäköisesti ymmärtää vasta saatuaan sydän- tai aivoinfarktin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjoitustyyli...ihan kuin olisi ennenkin ollut palstalla piiiitkä alkuselostus tietysti höystettynä itsekehulla ja näillä kaikenmaailman kysymyksillä. Ja kommentteihin kysymyksiä ap:lta lisää ja lisää. Porvoo calling.
En ole aiemmin tehnyt aiheesta aloitusta. Eikä ole itsekehua se että elämäntapani ovat NORMAALIT. Perus terveellisesti elävä ihminen ei liho yli kymmentäkään kiloa vaan pysyy jotakuinkin saman painoisena.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Jos ihmisellä ei ole sisäistä motivaatiota muutokseen, elämäntapojen muutos ei onnistu.
Eikö sitä sisäistä motivaatiota mitenkään pystyisi herättelemään? Joku ongelmahan tuossa on taustalla pakko olla...
-ap
Mies ei valitettavasti ole ulkonäkökeskeinen samalla tavalla kuin sinä. Hänellä ei ole tarvetta ”trimmailla” ollakseen ulkonäköodotusten mukainen.
Toki liimasit päälle vähän terveysasiaa, joka todellisuudessa ei ole sinunkaan motiivisi.
Lähes jokainen on sen verran ulkonäkö keskeinen että haluaa puolison joka miellyttää ulkoisesti. Seksuaalinen vetovoima perustuu pitkälti siihen... Toki jos seksi ei ole tärkeää niin eri juttu varmaan.
-ap
Sinuna kokeilisin sanoa ihan suoraan. Ei tuossa ole enää mitään hävittävää. Ehkä mies kuvittelee että sulle on ihan sama miltä hän näyttää. Eli sano että et enää pidä miestä viehättäväna, rakastat hänen luonnettaan (?) mutta et enää hänen kroppaansa ja jos hän ei näe aihetta muutokselle, muuttuu suhteenne parisuhteesta pelkäksi kaveruudeksi.
jos homma ois toisinpäin, niin sittehän se ois miehen syy kun ei anna huomiota yms .
Vierailija kirjoitti:
Sinuna kokeilisin sanoa ihan suoraan. Ei tuossa ole enää mitään hävittävää. Ehkä mies kuvittelee että sulle on ihan sama miltä hän näyttää. Eli sano että et enää pidä miestä viehättäväna, rakastat hänen luonnettaan (?) mutta et enää hänen kroppaansa ja jos hän ei näe aihetta muutokselle, muuttuu suhteenne parisuhteesta pelkäksi kaveruudeksi.
Sanoin noin exälleni ja eihän siitä hyvää seurannut. Siitä ei alkanut elämäntaparemontti vaan oman kropan häpeily ja seksin välttely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjoitustyyli...ihan kuin olisi ennenkin ollut palstalla piiiitkä alkuselostus tietysti höystettynä itsekehulla ja näillä kaikenmaailman kysymyksillä. Ja kommentteihin kysymyksiä ap:lta lisää ja lisää. Porvoo calling.
En ole aiemmin tehnyt aiheesta aloitusta. Eikä ole itsekehua se että elämäntapani ovat NORMAALIT. Perus terveellisesti elävä ihminen ei liho yli kymmentäkään kiloa vaan pysyy jotakuinkin saman painoisena.
-ap
Aihe vaihtelee. Mutta tarinatyyli pysyy.
Olen herännyt siihen, että minua ei ole kiinnostanut ulkonäköni, koska se ei tunnu kiinnostavan kumppaniakaan. Nyt olen alkanut paskat välittää siitä ja herätä horroksesta. Aion olla paremman näköinen, vaikken saisikaan mitään huomiota toiselta. Valittaminen tuskin olisi tuonut mitään motivaatiota muuta kuin ärsytystä kumppania kohtaan.
Jos olet rakkaasi katseen edessä (samalla tavalla kuin tuoreessa suhteesssa) niin haluat näyttää hyvältä ja tsempata sen eteen. Jos taas olet kuin huonekalu kumppanillesi, miksi vaivautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Jos ihmisellä ei ole sisäistä motivaatiota muutokseen, elämäntapojen muutos ei onnistu.
Eikö sitä sisäistä motivaatiota mitenkään pystyisi herättelemään? Joku ongelmahan tuossa on taustalla pakko olla...
-ap
Mies ei valitettavasti ole ulkonäkökeskeinen samalla tavalla kuin sinä. Hänellä ei ole tarvetta ”trimmailla” ollakseen ulkonäköodotusten mukainen.
Toki liimasit päälle vähän terveysasiaa, joka todellisuudessa ei ole sinunkaan motiivisi.
Lähes jokainen on sen verran ulkonäkö keskeinen että haluaa puolison joka miellyttää ulkoisesti. Seksuaalinen vetovoima perustuu pitkälti siihen... Toki jos seksi ei ole tärkeää niin eri juttu varmaan.
-ap
Ei ole lähes jokainen ulkonäkökeskeinen. Seksiin ulkonäkö ei parisuhteessa vaikuta ollenkaan, paitsi sinulle. Jätä se läski ja yritä saada komeampi mies. Ulkonäkö on tärkeintä sinulle.
Ohis
Osta lahjaksi kuntosalikortti. Houkuttele nyt keväällä kävelylle. Sano suoraan, että tarttis tehdä jotain terveyden säilyttämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Osta lahjaksi kuntosalikortti. Houkuttele nyt keväällä kävelylle. Sano suoraan, että tarttis tehdä jotain terveyden säilyttämiseksi.
Olen ostanutkin kerran ja pyysin mukaan liikkumaan kanssani, kävi kerran eikä tykännyt että hukkaan meni nekin rahat.
Ja ulkonäkökeskeisyys jankkaajille: kyllä, totta kai ulkonäkö on minulle tärkeää ja on ihan turhaa jeesustelua ettei olisi monelle muullekkin. Se ei ole TÄRKEIN asia, kai minä olisin mieheni jo jättänyt jos mikään muu asia ei yhtä paljon tai enemmän merkitsisi. Mutta en mahda mitään sille että seksuaalisesti mies ei enää viehätä ja tuntuu enemmän veljeltä kuin rakastetulta.
-ap
Minä aktiiviurheilin ja söin terveesti 20 vuotta ja sitten lösähdin stressaavan ja menetyksiä sisältäneen ajanjakson ajaksi täysin sohvaperunaksi ja nousin hesen bonuskorttiasteikolla parissa kuukaudessa johonkin kultasupermember -tasolle.. työ toki oli edelleen fyysisesti raskas. Olin lähes 2 vuotta liikkumatta ja kuitenkin monen kymmenen vuoden treenitausta alla. Lihoin reilusti alle puolessa vuodessa 17 kiloa. Ja sain sen slaagin. Aika lyhyessä ajassa, meni tuosta kahdesta vuodesta ehkä 1 vuosi ja 2kk ja sen jälkeen sitten kuntoutusta henkisesti ja keräsin voimia. Kahden vuoden tienoilla aloin taas treenata ja syödä hyvin. Jos tätä sairastumista ei olisi tullut olisin jatkanut varmaan samalla tiellä vaikka aiemmin olin aktiivinen.
Joillain on tosi epäedulliset geenit, tavallaan heti jos saavat tilaisuuden, niin pukkaavat sen pahan esiin. Kaikki ei tarvitse mitään 15v suonien kalkkeutumista tai hiljalleen kehittyvää rasvamaksaa.
Ei mitenkään. Jos ihmisellä ei ole sisäistä motivaatiota muutokseen, elämäntapojen muutos ei onnistu.