Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin oman elämäni takaisin? Elämämme pyörii täysin mieheni ympärillä
26.04.2019 |
Olen sairastanut monta vuotta masennusta ja ollut sen takia koko ajan työkyvytönkin. Nyt alan ilmeisesti vähän toeta, lopultakin, koska minulla on sellainen olo että haluaisin oman elämäni takaisin. Tällä hetkellä koko elämämme pyörii mieheni työn ja harrastusten ympärillä. Siksi siis, että olen itse ollut niin uupunut että en ole jaksanut enkä halunnut mitään. Kaikki ystävyyssuhteeni ovat kariutuneet, kodin ulkopuolisia harrastuksia ei ole (ei ole kyllä ikinä ollut mitään "sosiaalisia" harrastuksia, harrastin aikanaan kestävyysjuoksua eli enimmäkseen yksin).
Haluan siis elämäni takaisin, tai ainakin jonkin oman elämän, vanhaan ei tietenkään ole paluuta. Suurin ongelma on se, että olen edelleen hyvin uupunut, toiseksi suurin on raha. Tällä hetkellä ei ole mahdollista investoida elämänmuutokseen oikeastaan yhtään.
Ammatillisessa kuntoutusselvityksessä kävin keväällä, mutta siellä todettiin että tarvitaan hoidon tehostamista, että en ole riittävän terve työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan ja muuta heillä ei ollut ehdottaa. Itse näkisin että opiskelu olisi parasta kuntoutusta ja elämän takaisinsaamista, mutta se torpattiin tuolla selvityksessä heti: pitäisi kuulemma olla työkokeilussa ensin, ja siihen en ole riittävän terve. Älytöntä, kun opiskelu on kuitenkin paljon työntekoa kevyempää.
Toisaalta opiskelutkin voisi aloittaa vasta syksyllä, ja haluaisin nyt pikkuhiljaa ruveta tekemään jotain. Mikä olisi jotain pienen kynnyksen "oman elämän takaisinsaamistoimintaa"?
Tarvitsisin siis hyvin, hyvin pieniä askelia joilla saisin sen tuntuman että A)minulla on elämä ja B) jonkinlaista elämänhallintaa. Etten ole pelkkä Kelan, vakuutusyhtiön ja psyk.polin heittopussi.
Kommentit (30)
Jatkan vielä: tarvitsisin siis tosi yksityiskohtaisia neuvoja: ei mitään "oletko vapaaehtoistyötä kokeillut?" En tiedä millaista vapaaehtoistyötä edes on tarjolla tai miten sellaiseen päädytään tai miten voisin nämä tiedot löytää. (vapaaehtoistyö on siis vain esimerkki.)
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Mieheni ei ole sika vaan erittäin hyvä mies. Ei ole miehen syy jos olen antanut tilanteen ajautua siihen että olen oman elämäni statisti.
ap
Kesällä monet harrastukset ovat tauolla, mutta miten olisi joku huvikseen opiskelu? Tai kenties joku kuvataidekurssi? Jos googlailisit alueesi kesäkursseja?
Sun pitäisi istua itsesi kanssa alas ja kirjoittaa paperille mistä haaveilet, mitä tavoitteita sinulla on elämäsi varalle? Sitten suunnitella että mitä konkreettisia toimenpiteitä (pienin askelin, ei kerralla) aiot tehdä että pääset näitä tavoitteita kohti. Kerran kuussa tarkistat, että onko suunta oikea.
Elämä ei muutu jos et tee mitään muutoksia arkeen ja rutiineihin.
Aloita opiskelu esim avoimessa yliopistossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan siitä mistä tykkäät? Ota tavoitteeksi lukea kirja, käydä uimassa tai museossa tms. Itselläni kulkee ajatus hyvin kahvilassa yksin istuskellessani tai ajaessani autoa. Jos olet jo paremmassa kunnossa niin kävelylenkki per päivä. Mitä haluat opiskella? Tee avoimessa vaikka 1-2 kurssia ja katso miten kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Mieheni ei ole sika vaan erittäin hyvä mies. Ei ole miehen syy jos olen antanut tilanteen ajautua siihen että olen oman elämäni statisti.
ap
Kannustavan miehen kanssa olisit ehkä välttänyt masennuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi istua itsesi kanssa alas ja kirjoittaa paperille mistä haaveilet, mitä tavoitteita sinulla on elämäsi varalle? Sitten suunnitella että mitä konkreettisia toimenpiteitä (pienin askelin, ei kerralla) aiot tehdä että pääset näitä tavoitteita kohti. Kerran kuussa tarkistat, että onko suunta oikea.
Elämä ei muutu jos et tee mitään muutoksia arkeen ja rutiineihin.
Tämä on muuten hyvä neuvo, mutta 10 masennusvuoden jälkeen en haaveile enää mistään. Oikeasti. Se tässä sairaudessa on kauheinta, se vie kyvyn haaveilla ja tietyllä tapaa tulevaisuuden. Ihmisellä ei yksinkertaisesti ole enää tulevaisuutta omassa mielessään.
Mistä nelikymppiset naiset noin yleensä haaveilee? Siis itseen liittyvistä asioista, lapsia minulla ei ole niin lapsien elämässä pärjäämiseen liittyvät haaveet eivät minua auta. Mistä te haaveleitte? Mitä ihmiset noin yleensä haluaa elämältä? En muista enää.
Kirjan lukemiset ja lenkit onnistuu kyllä. Olen vaan jämähtänyt siihen vaiheeseen, missä selviän juuri ja juuri arkirutiineista, mutta en pääse siitä eteenpäin koska en halua enää mitään.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Mieheni ei ole sika vaan erittäin hyvä mies. Ei ole miehen syy jos olen antanut tilanteen ajautua siihen että olen oman elämäni statisti.
ap
Kannustavan miehen kanssa olisit ehkä välttänyt masennuksen?
Yksikään mies ei voi yhtään mitään sille jos aikuinen nainen haluaa tuhota itsensä liialla työnteolla ja suorittamisella. Kyllähän se yritti, mutta en kuunnellut.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala miettimään mistä olet kiinnostunut ja mitä haluaisit tehdä. Itse aloin vastaavassa tilanteessa miettimään mikä oli lapsuuden haaveammatti ja aloin pyöriä netissä aiheen ympärillä. Sanotaan nyt vaikka että se on puutarhuri (keksitty). Luin puutarha- ja kasviaiheisiä blogeja, keskusteluja ja liityin facessa puutarharyhmiin. Imin kaiken tiedon aiheen ympäriltä mitä netissä oli saatavilla.
Kun vointini parani, aloin lukemaan aiheen ympäriltä kirjoja ja tekemään puutarhatöitä omassa pihassa.
Lopulta aloin kouluttautua alalle; Ensin omaehtoisesti avoimessa yliopistossa(ala ei siis ollut puutarhuri, tuskin avoimessa on niitä opintoja) ja lopulta muutaman vuoden kuluttua hakeuduin alan ammatilliseen koulutukseen.
Nyt teen työtä osa-aikaisesti ja olen todella tyytyväinen! Koko prosessiin meni 4 vuotta (sis.koulutuksen 1,5v).
Tärkeintä on löytää oma kiinnostuksen kohde. Sen ympärillä pyriminen netissä auttaa alkuun. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Milloinkohan kaikki joukon tyhmimmätkin viisastuu ja jättää tämän umpi-idiootin lausahduksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku oma harrastus nyt ensi alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi istua itsesi kanssa alas ja kirjoittaa paperille mistä haaveilet, mitä tavoitteita sinulla on elämäsi varalle? Sitten suunnitella että mitä konkreettisia toimenpiteitä (pienin askelin, ei kerralla) aiot tehdä että pääset näitä tavoitteita kohti. Kerran kuussa tarkistat, että onko suunta oikea.
Elämä ei muutu jos et tee mitään muutoksia arkeen ja rutiineihin.
Tämä on muuten hyvä neuvo, mutta 10 masennusvuoden jälkeen en haaveile enää mistään. Oikeasti. Se tässä sairaudessa on kauheinta, se vie kyvyn haaveilla ja tietyllä tapaa tulevaisuuden. Ihmisellä ei yksinkertaisesti ole enää tulevaisuutta omassa mielessään.
Mistä nelikymppiset naiset noin yleensä haaveilee? Siis itseen liittyvistä asioista, lapsia minulla ei ole niin lapsien elämässä pärjäämiseen liittyvät haaveet eivät minua auta. Mistä te haaveleitte? Mitä ihmiset noin yleensä haluaa elämältä? En muista enää.
Kirjan lukemiset ja lenkit onnistuu kyllä. Olen vaan jämähtänyt siihen vaiheeseen, missä selviän juuri ja juuri arkirutiineista, mutta en pääse siitä eteenpäin koska en halua enää mitään.
-ap-
Ap, symppaan sua. Auttaa en osaa, olen samassa tilassa,paitsi lisäksi eronnut.
Se oli virhe, tai koko suhde oli virhe, koska siitä koitui pahaa ( en jaksa selittää).
Jään kuulemaan vinkkejä.
Lähetän sulle virtuaalihalin, sister 👍💓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Milloinkohan kaikki joukon tyhmimmätkin viisastuu ja jättää tämän umpi-idiootin lausahduksen?
Emme ikinä!
Sianjättöaika on nyt ja aina!
#JSS4eva
Mä olen kohta nelikymppinen, masennustausta löytyy. Tosin mulla masennus on edelleen päällä mutta taistelen täysillä sitä vastaan enkä enää anna sen vaan lannistaa mua.
Mä hain opiskelemaan, jos pääsen niin saan varmasti uutta sisältöä elämään. :)
Usko itseäsi.
Jos susta opiskelu on hyvä, se on hyvä.
Aloita kevyesti, pienin tavoittein.
Tätä ehkä kokeilen itsekin.
Mä jäin vähän jumiin tohon "elämä pyörii miehen juttujen ympärillä". Siis vaatiiko ne sulta jotain ylimääräistä panosta? En tajunnu.
Miten olisi kesäyliopiston kurssi? Ehkä sinun tilanteessasi olisi hyvä jos olisi lähiopetusta/luentoja, jotta pääsisit pois kotiympyröistä. Paras tietysti jos ala olisi sellainen, jonka opiskelua haluaisit ehkä jatkaa myöhemmin.
Jos sinulla on juoksutaustaa, saisitko itsellesi virtaa liittymisestä esim. johonkin seuraan? Meillä päin ainakin on aktiivinen polkujuoksuseura ja maratonkoulujen tyyppisiä porukoita lienee vähän siellä sun täällä.
Aloita liikunnalla. Ryhdy vaikka ensin lenkkeilemään, se ei maksa mitään. Sitten voisit opiskella omatoimisesti jotain itseäsi kiinnostavaa. Ei siis mitään tutkintoa eikä virallista kurssia vaan vaikka jotain vierasta kieltä. Netissä on valtavasti materiaalia mitä erilaisimpien asioiden opiskeluun.
Jätä se sika.