Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin oman elämäni takaisin? Elämämme pyörii täysin mieheni ympärillä
26.04.2019 |
Olen sairastanut monta vuotta masennusta ja ollut sen takia koko ajan työkyvytönkin. Nyt alan ilmeisesti vähän toeta, lopultakin, koska minulla on sellainen olo että haluaisin oman elämäni takaisin. Tällä hetkellä koko elämämme pyörii mieheni työn ja harrastusten ympärillä. Siksi siis, että olen itse ollut niin uupunut että en ole jaksanut enkä halunnut mitään. Kaikki ystävyyssuhteeni ovat kariutuneet, kodin ulkopuolisia harrastuksia ei ole (ei ole kyllä ikinä ollut mitään "sosiaalisia" harrastuksia, harrastin aikanaan kestävyysjuoksua eli enimmäkseen yksin).
Haluan siis elämäni takaisin, tai ainakin jonkin oman elämän, vanhaan ei tietenkään ole paluuta. Suurin ongelma on se, että olen edelleen hyvin uupunut, toiseksi suurin on raha. Tällä hetkellä ei ole mahdollista investoida elämänmuutokseen oikeastaan yhtään.
Ammatillisessa kuntoutusselvityksessä kävin keväällä, mutta siellä todettiin että tarvitaan hoidon tehostamista, että en ole riittävän terve työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan ja muuta heillä ei ollut ehdottaa. Itse näkisin että opiskelu olisi parasta kuntoutusta ja elämän takaisinsaamista, mutta se torpattiin tuolla selvityksessä heti: pitäisi kuulemma olla työkokeilussa ensin, ja siihen en ole riittävän terve. Älytöntä, kun opiskelu on kuitenkin paljon työntekoa kevyempää.
Toisaalta opiskelutkin voisi aloittaa vasta syksyllä, ja haluaisin nyt pikkuhiljaa ruveta tekemään jotain. Mikä olisi jotain pienen kynnyksen "oman elämän takaisinsaamistoimintaa"?
Tarvitsisin siis hyvin, hyvin pieniä askelia joilla saisin sen tuntuman että A)minulla on elämä ja B) jonkinlaista elämänhallintaa. Etten ole pelkkä Kelan, vakuutusyhtiön ja psyk.polin heittopussi.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin vähän jumiin tohon "elämä pyörii miehen juttujen ympärillä". Siis vaatiiko ne sulta jotain ylimääräistä panosta? En tajunnu.
Tarkoitan siis sitä että miehellä on omat harrastuksensa ja aikataulunsa ja minä aina sopeudun niihin, koska minulla ei ole mitään. Mies ei siis vaadi minulta mitään, mutta tottakai kun olen kotona hoidan ruoan että teen edes jotain. Haluaisin niin kovasti että minulla olisi joku meno ja minä olisin joskus se joka jättää miehen tekemään mitä hyväksi näkee.
Oikeasti viihdyn kyllä hyvin itsekseni, eikä minua haittaa että mies harrastaa. Päinvastoin, jos se on kipeä ja kotona se alkaa käydä hermoilleni. Mutta tahtoisin vaan että minullakin olisi jotain omaa.
Sama juttu ystävien kanssa, omani eivät jaksaneet masennustani joten nyt meillä on vain miehen ystäviä.
Tarkoitan siis oikeastaan vaan sitä, että miehestäni on tullut elämäni keskipiste koska kaikki muu on hävinnyt. Eikä se ole hyvä eikä terve asia meille kummallekaan.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustuksesta ja vinkeistä kaikille ihanille ihmisille! Annoitte minulle paljon ajattelemisen aihetta.
AP kiittää ja kuittaa.
Ymmärrän sua tosi hyvin! Meilläkin on tilanne, että miehellä on ura ja mulla vain osa-aikatyö, miehen ystävät ja suuri suku asuu lähellä, mun vähät ystävät asuu kaukana. Meillä on lapsia, joiden ympärillä elämäni on pyörinyt. Anoppi on pyrkinyt tuppautumaan ja pyörittämään koko soppaa.
Olen pyrkinyt eroon nurkassa istujan fiiliksestä sosiaalisilla suhteilla( ne tuo eniten virtaa), pikku menoilla ja reissuilla, ammatillisella kehittäytymisellä. Yritä keksiä jotain itseäsi innostavaa ja jos pienikin kipinä löytyy, panosta siihen!
Täällä myös kohtalontoveri. Erokin tuli, kun en jaksanut enää sitäkään. Nyt olen umpioitunut tähän eikä mikään liiku. Lääkkeetkö ne tämän tekee, en tiedä. Ihan kuin mun ja maailman välissä olisi joku läpinäkyvä seinä. En saa kiinni mistään, en ole kiinni missään. Lapset ovat aikuisia ja elävät omaa elämäänsä enkä halua heitä rasittaa.
Sä kurkottelet nyt jotain kohti, toivottavasti saat otteen.
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin vähän jumiin tohon "elämä pyörii miehen juttujen ympärillä". Siis vaatiiko ne sulta jotain ylimääräistä panosta? En tajunnu.
Minäkin mietin, että millälailla mies tai hänen juttunsa liittyvät ongelmaan tai asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on musta hyvä huomio. Älä ap aseta itsellesi liian korkeaa kynnystä tai nosta rimaa liian korkeelle, ei sen tekemisen tartte tosiaan olla mikään loppuun harkittu ja uran aloittava ensimmäinen askel. Tärkeintä on saada kokemusta siitä, että edes aloitat jotakin uutta ja lähdet tuvasta ulos!
Mä kärsin teini-iässä keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä ja lukio venyi sen takia. Mutta sain sen punnerrettua läpi ja vuosien päästä jaksoin opiskella ammatin. Siinä auttoi se, että ensin aloin tosiaan hakea omaa alaa opiskelemalla niitä näitä irtokursseja, osa keskeytyikin kun totesin että ei oo mun juttu. Sitten se oma ala löytyi ja mulla oli jo voimia suorittaa se.
21 siis kirjotti: "Minä ymmärrän toki, että ensin sinun pitää saada itsestäsi irti energiaa aloittaa. Mutta ajan takaa sitä, että sitä energiaa karttuu juuri siten, että pääsee alkuun, EIKÄ SEN TARVITSE OLLA HETI JOTAKIN ELÄMÄÄ SUUREMPAA, unelman toteuttamista. Voi olla, että eka yritys keskeytyy, koska kurssi tms. onkin liian tylsä sinulle. Mutta se EI mene hukkaan, olet joka tapauksessa aloittanut ja saanut siitä jo itsellesi myönteisen kokemuksen: you did it!
Eli anna itsellesi aikaa etsiä, kokeilla - ja keskeyttääkin, kunnes löydät oman juttusi."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin vähän jumiin tohon "elämä pyörii miehen juttujen ympärillä". Siis vaatiiko ne sulta jotain ylimääräistä panosta? En tajunnu.
Minäkin mietin, että millälailla mies tai hänen juttunsa liittyvät ongelmaan tai asiaan?
Älä mieti. Lue. Ap vastasi jo asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on hyvä mies kun on jaksanut katsella.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kohtalontoveri. Erokin tuli, kun en jaksanut enää sitäkään. Nyt olen umpioitunut tähän eikä mikään liiku. Lääkkeetkö ne tämän tekee, en tiedä. Ihan kuin mun ja maailman välissä olisi joku läpinäkyvä seinä. En saa kiinni mistään, en ole kiinni missään. Lapset ovat aikuisia ja elävät omaa elämäänsä enkä halua heitä rasittaa.
Sä kurkottelet nyt jotain kohti, toivottavasti saat otteen.
Tuskin rasistat lapsia, jos teillä on hyvät välit?
Jos et nyt aktiivisesri vielä halua jotain erityistä uraa, anna itsellesi aikaa haluta. Hokuttele sitä halua tekemällä ensin alkuun jotakin, joka aktivoi sinua pienin askelin ihmisten ilmoille.
Kerroit esimerkiksi harrastaneesi juoksemista. Miksipä et aloittaisi sitä uudestaan? Jos kaipaat patistusta lähteäksesi liikkeelle, tarkista kotipaikkakuntasi urheiluseurojen senioritarjonta. Ainakin täällä pk-seudulla seuroilla on mm. juoksukouluja, joissa on samanhenkistä sakkia. Googleta vaikka sanoilla aikuisten juoksukoulu. Tai soita paikkakuntanne urheiluseuraan!
Juokseminen on ihan parasta, koska sitä voi tehdä oman voinnin ja ehtimisen mukaan koska vain ja alkuinvestoinnit ovat pieniä. Tulee lähdettyä ihmisten ilmoille ja kunto nousee ja sitä myötä vähitellen energiakin.
Jos katsot jaksavasi, voisitko opiskella vaikka ihan vaan jotakin kieltä kesälukiossa? Ei ole paineita suorittaa varsinaisesti mitään, mutta kielitaidosta on aina hyötyä, ja aikuislukioissa voi toki opiskella huokealla pitkällekin. Tämä siis onnistuu, riippumatta siitä, oletko lukion jo käynyt. Esimerkiksi Helsingin kesälukiossa yksi kurssi maksaa 25 euroa, ja vuosiveloitus on kurssien määristä riippumatta maksimissaan 125 euroa - jos innotut lukemaan siis enemmänkin kursseja.
https://www.hel.fi/static/liitteet-2019/KasKo/lukiot/helsinginaikuisluk…
Kansanopistoissa pitkin Suomea on kesäkursseja, mutta niiden hintataso toki vaihtelee. Omaehtoista opiskeluakin voi tehdä, esimerkiksi koodaamaan voi opiskella aivan omaan tahtiin koska tahansa:
https://mooc.fi/
Minä ymmärrän toki, että ensin sinun pitää saada itsestäsi irti energiaa aloittaa. Mutta ajan takaa sitä, että sitä energiaa karttuu juuri siten, että pääsee alkuun, EIKÄ SEN TARVITSE OLLA HETI JOTAKIN ELÄMÄÄ SUUREMPAA, unelman toteuttamista. Voi olla, että eka yritys keskeytyy, koska kurssi tms. onkin liian tylsä sinulle. Mutta se EI mene hukkaan, olet joka tapauksessa aloittanut ja saanut siitä jo itsellesi myönteisen kokemuksen: you did it!
Eli anna itsellesi aikaa etsiä, kokeilla - ja keskeyttääkin, kunnes löydät oman juttusi.
Halaus ja kannustusta: se, että olet tuossa pisteessä eli kaipaat jotakin omaa projektia on jo tosi hieno juttu.