Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on naamioituminen helppoa, jos oikeasti suuriosa ei tunnista tuttua ihmistä, kun se laittaa rillit päähän ja muuttaa tukkamallin/värin
25.04.2019 |
Oletko sinä tällainen kasvosokea ihminen?
Minä en ole, siksi olen aina ihmetellyt miksi jotkut eivät tunnista tuttuja kasvoja, jonkun ulkoisen asian muuttuessa. Eihän kasvojen peruspiirteet muutu miksikään, kyllä ne löytää ja havannoi jos tämä kyky on. FBI:n mukaan tämä kyky on yllättävän harvalla ihmisellä.
Ilmiötä, että ihminen ei tunnista tuttuja kasvoja, jos olemus(paino jne), vaatetus, ikä, ympäristö jne yms vaihtuu, nimitetään kai kasvosokeudeksi.
Onnekseni muistan kasvot ikuisesti, jos olen ne kerran rekisteröinyt. Se on joskus aika häiritsevääkin, kun en heti tiedä mistä ne tunnistan.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista yleensä tuttuja/puolituttuja jos näen eri yhteydessä kuin tavallisesti.
Joku harrastustuttu on joskus loukkaantunutkin, kun olen tuntematta kävellyt jossain kirpputorilla ohi.
Ihmiset muuten kiinnittävät huomionsa näkyviin piirteisiin.
Kun olin nuori, samassa koulussa kuulemma oli minun kaksoisolentoni.
Meillä molemmilla oli pitkä, vaalea tukka ja silmälasit.
Muuten emme muistuttaneet millään tavalla toisiamme.
Täytyykin kokeilla,haluan ollla näkymätön
Totta. Monien mielestä kaksi ihmistä ovat samannäköisiä, jos heillä on samanlaiset hiukset. Vaikka kasvot olisivat aivan eri malliset, nenä, silmät ja suu aivan erilaiset, niin kunhan kampaus on sama, he ovat näiden ihmisten mielestä samannäköisiä.
Jos on normaali keskipituinen kroppa, voi jo pienillä muutoksilla muuttua täysin anonyymiksi.
Jos on tosi lihava tai laiha, tosi pitkä tai pätkä, naamioituminen tai anonyyminä oleminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluajoilta muistan jänskän ilmiön.
Kun vaihdoin koulua/luokkaa ja tuli joku uusi luokkatoveri, joka muistutti jotain aiempaa, tämä uusi korvasi mielessäni aiemman.
Suhtauduin huomaamattani erääseen Markkuun, kuten aiemmin tuntemaani Jussiin, koska molemmat olivat hiljaisia ja jäyhiä, isokokoisia ja vaaleita.
Nämä ikään kuin mielessäni sulautuivat samaksi henkilöksi.
Kuka kiinnittää huomiota kasvojen yksityiskohtiin random encountereiden kanssa? Oot outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunnistanut serkkuani, kun oli värjännyt luonnonblondinsa mustaksi. Törmättiin lomalla toisiimme ja sukulainen tuli iloisesti moikkaamaan. Meni vähän aikaa tunnistaessa kuka oli kyseessä, ensin luulin että joku on sekoittanut minut johonkin toiseen.
Olen monta kertaa miettinyt miten voisi muuttua joksikin toiseksi henkilöksi. Niin, että edes oma äiti ei tunnnistaisi, jos kävelisi vastaan. Riittääkö siihen peruukki ja silmälasit? Tavallaan olisi ihminen, jota ei olisi olemassakaan.
No mä en muista edes tuttujen kasvoja, vaikka nähtäis päivittäin...
Tunnistan tietty kun tulevat vastaan (jos eivät ole kovasti muuttuneet), mutta jos pitää kuvitella mielessä joku ilman että näen häntä, pystyn kuvittelemaan hahmon ja jopa vaatteet yksityiskohtaisesti, mutta kasvot jää puuttumaan...