En jaksa elää
Tekstini tulee olemaan aika tunnistettava, mutta en kerro suoraan kaikkea.
Olen parikymppinen nuori, joka on masentunut. Lapsuudessa oli väkivaltaa, hyväksikäyttöä, alkoholismia, rahahuolia ja kiusaamista. Niin kotona kuin koulussa oli paha olla. Jossain kohtaa ala-astetta sairastuin ahdistuneisuushäiriöön, mikä on pahentunut vuosien mittaa. En pysty syömään julkisesti. Halusin tappaa itseni 12-vuotiaana.
Myös terveyteni on reistaillut: Olen ollut sairaalassa, rampannut verikokeissa ja tällä hetkellä menkkani ":D" ovat tulleet kaikki nämä vuodet miten sattuu. Polveni kipuilee, enkä pysty enää virtsaamaan normaalisti. (ujo pissa).
Olen välivuodella ja ihan tyhjän päällä. Kirjoitin masentuneena ja loppuun palaneena A:n rivistön. Älykkyyteni ei riitä korkeakouluihin, mutta en tiedä amisaloistakaan mihin sovellun, koska en ole käytännönihmisiä. Minulla on lukihäiriö ja epäilen myös hahmotushäiriötä. Olen todella epäsosiaalinen ja minua sanottiin autistiksi peruskoulussa. Oikeastaan minulla on identiteettikriisi: en tiedä mikä käytöksessäni on luontaista ja mikä traumoista johtuvaa?
Elämässä ei tunnu olevan valoa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus on kamalaa. En ole koskaan ollut onnellinen. Tälläkin hetkellä isä on ryypännyt kotona koko pääsiäisen. En kuitenkaan uskalla muuttaa pois. En minä mistään ihmeellisestä ole haaveillut koskaan. Tosirakkaudesta ja perheestä. Näillä geeneillä, traumoilla ja mt-ongelmilla se tuntuu olevan mahdoton yhtälö. Tuntuu, että kaikki mitä olen tehnyt on mennyt pieleen. Olen kyllä hakenut nyt apua, mitä en ole koskaan uskaltanut tehdä, mutta mitä sieltä odottaa? Lääkitys... Vertaistukea?
Kommentit (9)
sinä kuulostat ihanalta herttaiselta nuorelta ihmiseltä jolla on nyt kovaa. sinussa on paljon hyvää kun kirjoitat noin lennokkaasti ja hyvin jäsentelet tilannettasi. Sinulla voisi olla uraa vaikka kirjoittajana, mitä väliä lukihäiriöstä, sen kanssa voi oppia elämään ja oikolukija tarkistaa tekstisi. Kyllä sinun kannattaa ehdottomasti taistella ja hakea apua nyt tukalaan oloon. Kaikkea hyvää!
Miksi olet ollut sairaalassa?
Terveysongelmat sinänsä ei kuulosta kovin pahoilta. Oletko käynyt gynellä kuukautisten takia? Ne olisi hyvä saada säännölliseksi esim. Primolut nor-lääkkeillä jos et pillereitä halua.
Voi, kuulostaa minun tarinaltani. Voin todella huonosti nuorena ja tiesin, että kuolen jos en pääse pois kotoa. Oli odotettava 18-vuotiaaksi. En tiedä vieläkään, miten selvisin siihen asti. Muutin ensimmäiseen vapaaseen yksiöön, mikä oli kunnan räkäläpaikka. Naapurit olivat kamalat. Mutta vähitellen lähdin paranemaan ja nyt voin jo paljon paremmin. Olen muuttanut tuoltakin jo pois. Kaikki ei ole täydellisesti ja traumat piinaavaat, mutta nyt voin parantuakin. Älä jää sinne. Muuta pois. Sinä ansaitset saman kuin kaikki muutkin. Et ole yhtään vähempiarvoinen ja voit unelmoida suuria.
Kuule. Olet ottanut askeleita jo, hakenut apua. Kyllä sun varmaan kannattaisi kotoa muuttaa, vaikka se pelottaisi aluksi. Elämänlaatu varmaan paranisi paljon. Olet varmasti pitkältä ajalta vaurioitunut, mutta jos lähdet nyt pikkuhiljaa paranemaan, niin voit hyvinkin olla aikuisiällä siinä kunnossa, että saat hyvän parisuhteen ja perheen ja työn.
Kaikkea hyvää sinulle! Kannustaisin aloittamaan omaa elämää ja opiskelua, melkein mitä vaan. Et tiedä kyvyistäsi, kun olet ollut niin lujilla. Kotoa muuttaminen ehkä veisi elämää eteenpäin. Pienikin muutos parempaan tuo voimia. Voisit myös hakeutua Kelan korvaamaan terapiaan. Hae alkuvuodesta, jos niillä on tiukka budjetti. Itse kärsin samankaltaisista ongelmista. Muutkin kotoa, pääsin opiskelemaan ja tapasin kivoja ihmisiä. Pääsin terapiaan. Vähitellen elämä alkoi sujua. Nuorena elämä voi muuttua nopeastikin. Ota elämästä kiinni, rohkaistu tavoittelemaan pieniä hyviä asioita elämääsi. Olet sen arvoinen. Hyvä odottaa sinuakin, uskon.
vaikka joskus tuntuu että kotona on tosi vaikeaa niin kunhan vähän kasvaa oppii näkemään asioita eri tavalla, toipuu raskaistakin asioista siellä kotona ja oppii joskus antaa anteeksi ja rakastamaan itseään. se on pitkä raskas mutta ihana polku kuljettavaksi ja sitä me jokainen käydään. se on elämää. jaksetaan elää!
Kuulepas hei! Olet niin nuori ja aivosi eivät ole vielä kehittyneet kunnolla. Odota vielä kymmenen vuotta ja kestä niin juuri sinä olet se helmi, jota kaikki arvostavat kokemustesi perusteella!
Sanon näin, koska olen itsekin.
Sillä välin voit vaan keskittää ajatuksesi siihen ,että jotenkin pärjäät. Löydät sitäpaitsi vielä ihanan elämänkumppanin itsellesi.
voi rakas täältä haleja sulle. kyllä se elämä vielä voittaa ja kaikki järjestyy. olet tärkeä ja arvokas ihminen sinä ihana