Miten aiotte kostaa kun vanhempanne tulevat vanhoiksi? -Sinccis kyselee
Isäni puolella suvun naisilla oli jonkun verran katkeruutta mummoani kohtaan. Kun olivat mökillämme, jossa oli kantovesi, eivät jättäneet akat sairaalle mummollemme pesuvesiä kuin litran sankon pohjalle.
Sieltä mummoni oli yrittänyt huudella apua, mutta tytöt "eivät olleet kuulleet" mummon huhuilua. Onneksi isäni sattui pihalle ja vei mummolle vettä.
Semmoisia ne naiset on.
Sinccis
Miten te siis aiotte kostaa vääryydet?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Sä olet keskustellut liikaa äitihullun kanssa.
Jokseenkin samaa mieltä.
Sinccis
Olen jo aloittanut alkkisvanhemmilleni kostamisen laittamalla välit poikki.
Menen nyt saunalle ja työnnän äitini vanhan a***t***n a*******i.
En aio kostaa mitään. Mä en ole heidän elämässä nytkään, enkä sittenkään. Mähän en niitä k-päitä rupee hoitelemaan, enkä maksa hoidostakaan tms. Meistä muista tuli ilmaa siinä vaiheessa, kun iltatähti ilmoitti tulostaan ja ilmana ollaan pysyttykin.
esim jouduin muuttamaan pois kotoa, siskoni yksiöön ekana, kun vauvalle piti saada huone. Sittemmin saatiin häätö kys kämpästä, kun sehän oli vanhempien kämppä. He tarvi siihen oikeat vuokralaiset, joilla on varaa maksaa enemmän. Näähän on ihan ymmärrettäviä asioita, mutta asiat voi hoitaa tyylikkäämminkin. Eikä vaan kantamalla kamat ulos ja vaihtamalla lukot.
Karma kostaa. Mun ei tartte. Mitä iloisempi hymy itsellä sen isompi yrpä toisella otsassa.
Vierailija kirjoitti:
Karma kostaa. Mun ei tartte. Mitä iloisempi hymy itsellä sen isompi yrpä toisella otsassa.
=D
kosto on huono idea. kannattaa yrittää hyvän sään aikana keskustellla asiat selviksi. jos on pelkkää myrskyä ja salamointia ja keskustelu ei onnistu, tekee omat johtopäätökset ja vetäytyy sellaisesta ihmissuhteesta. suku ei ole mikään pakkovelvoite pitää yhteyksiä jos niissäkin ei päde alkeelliset käytösssäännöt puolin toisin ja se että asioista voidaan keskustella ja myös perheen aikuinen lapsi voi esittää näkemyksensä kohtelustaan aikoinaan aikuisen äänellä, ilman että tulee heti hylätyksi. monissa perheissä on ollut jopa väkivaltaa mutta sen tekijät ovat vanhempana katuneet ja pyytäneet lapsiltaan anteeksi. se on hienoa kasvua ihmisenä ja vielä hienompaa on kun uhrit antavat anteeksi. aina se se ei silti ole mahdollista, varsinkaan edes ilman keskustelua, ja pahoittelua/anteeksipyyntöä menneistä joita sitten saa tässä terapiassa käsitellä vuosikymmeniä. toki hieno mahdollisuus sekin kasvaa itse ja luultavasti noiden paskojen ohitse.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset jää väliin...
Kyllä niitä sitten harmittaa.
Sä olet keskustellut liikaa äitihullun kanssa.