Kun lapsi muuttuu erityislapseksi päiväkodissa

Suomessa toimitaan näin. Tutkitaan kovasti, eikä aina olekaan vikaa. Malta hermosi. Tulokset tulee pian. Ja on lapsia joilla on vikaa. Kun diagnoosi on valmis, lasta tuetaan ja se on hyvä.

diagnoosia vääntämässä.

Vierailija:

Lapseni aloitti 3,5 vuoden ikäisenä päiväkodin. Ajattelin että hänellä on muutamissa asioissa ns viivettä, mm puheessa, kuten sitten tulikin ilmi. Nyt on kuitenkin päiväkodissa lapsestamme leivottu erityislapsi. Tuntuu että kaikki asiat on " epänormaalia" , kuten vaikka temperamentti. Nyt on sitten kutsuttu eltoa sun muuta palaveriin...

Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Teidän mielestäni normaali lapsi onkin yhtäkkiä ties missä asioissa viivästynyt, miten olette suhtautuneet? Voiko olla alkutahmeutta kun kotihoidosta siirtyy päiväkotiin?

Osaavat erottaa erityislapsia ns." normaaleista" . Eihän siinä mitään pahaa ole, jos esim. elto kutsutaan paikalle. Eikös ole vain hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota. Varsinkin jos itsekin olet jo vähän epäillyt puheen viivästymistä ym. Asiastahan voi rakentavasti keskustella ja kerrot vain rohkeasti mielipiteesi jos olet eri mieltä ja pyydät perusteluita heidän mielipiteilleen. Lapsen parhaaksi tässä varmastu kaikki toimivat.



t: erityislapsen äiti

lapsi siirtyi perhepäivähoidosta päiväkotiin ja kaikki ongelmat kasaantuivat. Keltoa kutsuttiin paikalle tarkastelemaan jne. Me suhtauduimme asiaan lähinnä hämmästyneen uteliaasti, meistä lapsi oli ihan terve, mutta mikäs siinä, jos resursseja kerran riittää niin tutkitaan vaan.



Kelto totesi lapsen ihan terveeksi. Päiväkodin henkilökunta taas totesi, että no sittenhän ongelmat johtuvat vanhemmista. Äiti hemmottelee, eikä osaa pitää kuria...



LOpulta, lapsen jo mentyä kouluun, osoittautui, että kelto olikin väärässä. Lapsi ei ollutkaan ihan terve. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo myöhäistä päästä esimerkiksi sellaiseen erityisluokkaan, josta oikeati olisi ollut hyötyä: tarjolla oli vain kehitysvammaisille tarkoitettuja luokkia, vaikka lapsi on muista vammoistaan huolimatta ihan normaaliälyinen.



JOten neuvona: antakaa tutkia ja pyytäkää lisätutkimuksia ja kaikkea tukea, mitä voitte saada niin aikaisessa vaihessa kuin mahdollista. Ylimääräisestä ei ole haittaa, puutteesta voi olla.

Kaikki eivät tuollaisesta ylellisyydestä pääse nauttimaan, joten ota siitä ilo irti. Saatte rahoillenne paljon enemmän vastinetta kuin keskivertoperhe.

äiti toivoi tutkimuksia, mutta tarhassa niitä ei saatu aikaan. Eskarissa vasta huomattiin, että lapsella on paljon ongelmia, mutta apu tuli vähän liian myöhään esim. puheessa....

Siis totta kait on hyvä ett' tutkitaan pienenä ja voidaan tukea sekä antaa mahdollisia terapioita. Kyseessä vain on nyt sekin että lto antaa tuota huonompaa palautetta, hoitajat eivät. Lapsemme oli ollut 2 päivää hoidossa niin ihmeteltiin sitä ettei hän ollut kiinnostunut laittamaan helmiä naruun....



Tulee vain olo että kerrotaanko mulle kaikki? Olen valmistautunut tietyllä tavalla siihen että neurologisissa tutkimuksissa paljastuu jotain mutta päiväkodissa olevat säännöt ja esim. tahti ovat eri mitä kotona on ollut.



t. ap

Voi päästä pienepään ryhmää, jossa on ammattitaitoisempi henkilökunta. Monet lapset ovat muuten hyvin erilaisia kotona kuin päiväkodissa, sillä ei koton yksinkertaisesti ole sellaisia ryhmätilanteita, ohjattuja tilanteita, tai leikkiä isommassa ryhmässä etc mitä päiväkodissa on ja ovat monille lapsille todella vaikeita, vaikka kotona ei mitään ongelmia olisikaan. Kuitenkin koulussakin nämä taidot ovat tärkeitä, joten niihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Lapset eivät ole eksakti tiede. Nyt ne epäilee ja tutkii ja miettii ja puhuu. Sitten kun nillä on joku diagnoosi, saat tietää sen. Näin se menee.

Olen itse ollut töissä erityisryhmässä pk:ssa. Siksi jonkinlainen tuntuma mulla on, mikä on ns normaalia tuon ikäiselle. Tietysti voi olla että äitinä en näe kaikkea - en tietystikään ryhmätilanteita.

Sanoin, että lapsella ei ole ongelmaa, vaan ongelma on päiväkodin henkilökunnalla. Niinpä aikansa puhuttuaan he lopettivat tappelun kanssani. Niin vain on käynyt, että mitään ei ole löytynyt lapsestani jälkeenkään päin. Olen iloinen, että en antanut henkilökunnan ennakkoluulojen diagnosoida tervettä lasta. Siitä olisi tullut aina jälki papereihin ja joka paikassa lapsi olisi saanut erikoiskohtelun diagnoosin takia. Joka paikassa tulisi selville, että tämä ihminen on nyt erityislapsi ja siihen kiinnitettäisiin huomiota työpaikkaa hakiessakin. Siitä leimasta ei pääse eroon, vaikka ihminen itse tietäisi, että siinä ei ole perää.

Vierailija:

Osaavat erottaa erityislapsia ns." normaaleista" . Eihän siinä mitään pahaa ole, jos esim. elto kutsutaan paikalle. Eikös ole vain hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota. Varsinkin jos itsekin olet jo vähän epäillyt puheen viivästymistä ym. Asiastahan voi rakentavasti keskustella ja kerrot vain rohkeasti mielipiteesi jos olet eri mieltä ja pyydät perusteluita heidän mielipiteilleen. Lapsen parhaaksi tässä varmastu kaikki toimivat.

t: erityislapsen äiti

Sillä useimpien vanhempien reaktio on todella torjuva, sillä eihän heidän lapsessaan ole mitään vikaa, ja hehän tuntevat lapsensa parhaiten, vaikkei heillä ole hajuakaan siitä, miten lapsi päiväkodissa käyttäytyy.

Kannattaa osoittaa olevansa yhteistyöhaluinen ja-kykyinen niin informaatio kulkee parhaiten ja se yhteistyö ihan oikeasti toimii.

hakiessa? Ymmärsinkö oikein. Olen palkannut elämässäni 10 ihmistä, eikä mulla ole mitään hajua heidän diagnooseistaan, oikeista tai epäilyistä.



?????

Vaikka lapsi olisi erityislapsena PKssa ja vaikka olisi diagnoosi niin esim. kouluun mennssä hommaa mietitään taas ihan kokonaan uudelleen, eikä esim normaali luokka ja normaali oppimäärä ole mitään mikä ko 3v suljetaan pois.

Ja kaikilla täällä on asperger. Lievä tai paha. Täällä tarhan asperger epäilyistä sais varmaan lisäpisteitä ;-)



Jos sen muka joskus joku sais tietää.

Minusta on loukkaavaa jos tunnen että salataan jotain. On ihan selvää että kun on omasta lapsesta kyse, on herkempi. Mutta kun asiat voi sanoa niin monella tavalla - se vaatii ammattitaitoa hoitajilta että osataan sanoa rehellisesti asia, kuitenkaan loukkaamatta.



Olen ihan valmis yhteistyöhön lapseni takia. Mutta vaadin kyllä täyttä rehellisyyttä, kestän sitten hammasta purren mutta tietää haluan. Jos esimerkiksi lapseni on jatkuvasti toisia kohtaan ilkeä, mielestäni se pitää kertoa. Jos tuollaisen asian kuulee jonkun toisen lapsen äidin suusta, se sattuu kyllä.



Olen itse ollut tosiaan päiväkodeissa töissä ja en voinut sietää sitä, että vanhemmilta salattiin niin paljon asioita. Kuitenkin kyse oli HEIDÄN lapsistaan. On se suurempi sokki vanhemmalle kertoa että viikon päästä lapsi siirtyy erityisryhmään jos ei ole tietoa.



t. ap

Erityislapset nyt vaan on niin erilaisia, ja vanhemmat ei välttämättä huomaa mitään, varsinkin jos ainoa lapsi tai esikoinen kyseessä.



Jokaisessa tutkimistapauksessa joista tiedän, on lapsi loppujen lopuksi saanut diagnoosin ja diagnoosin myötä apua ja tukitoimia, jotka ovat lapsen parhaaksi.



Ei ole mitenkään normaalia että 3,5 v. on monella saralla kehityksessä jäljessä. 3,5 vuotiaan pitäisi jo puhua sujuvasti.



Kuinka kauan lapsesi on nyt ollut päiväkodissa? 3 viikkoa vai jo kesästä lähtien?

diagnoosin lievästi kehitysvammainen. Lapsi oli jo kuusikuisena aivan tyhjäkatseinen, ei oppinut kävelemään, kaikki sosiaaliset taidot puuttuivat vielä 5-vuotiaanakin, piti suuta aina auki jne. Vanhemmat ei aina tajua kaikkea!

Miten voi kahdessa päivässä erottaa erityislapsen? Aika taitava saa olla. Muistan ainakin itse kun oli pk:ssa töissä ja siellä aloitti lapsia - minkä ikäisiä tahansa - he haahuilivat kauan aikaa, olivat vähän levottomia ja joku hoitaja meinasikin että epänormaali lapsi on kyseessä.



Lapsemme on ollut 2 viikkoa hoidossa, joista 4 päivää sairaana.



t.ap