Kun lapsi muuttuu erityislapseksi päiväkodissa

tiedän tunteen. Itselläni on erityislapsi, jollao n ollut jo diagnoosikin pari vuotta, ja eriyisryhmäss sen pari vuotta ja nyt suunnitellaan kouluun menoa, mutta edelleen vaihtoehtoja tuodaan esiin meille todella varovasti - vaikka ole itse kyllä jo oppinut, että siitä saa suorastaan taistella, jos haluaa lapselleen jotain erityistä (=erityisen hyvää). Enkä keksi siihen muuta syytä kuin sen että usemmat vanhemmat suhtautuvat torjuvasti ja negatiivisesti näihin asioihin.

Mutta se on tietysti normaali reaktio, että se joka asiast ekana kertoo oli se sitten neuvolan täti tai lto, on vahempien silmissä sem joka on " syyllinen " lapsen ongelmiin.

Monesti jos ei esimerkiksi muutenkaan ole ollut lasten kanssa tekemisissä niin on vaikea tietää mikä on normaalia. Tai sitten voi olla OMALLE lapselleen vähän sokea. Lastaanhan rakastaa ja usein häntä pystyy lukemaan hyvin vaikkei hän esim. osaisikaan puhua niin hyvin että vieraat häntä ymmärtäisivät.



Omalla tyttärellämme on viivettä monella alueella. Itse olen tämän huomannut jo kun hän oli pieni, mutta esim. tytön ISÄ/mieheni ei varmaan olisi niin äkkiä huomannut asiaa. Hän usein selitteli että lapset nyt vaan on erilaisia ja tyttö on vain vähän myöhäinen kehityksessään.... Tää on tosi tavallista.



Hyvähän se vain on että asioita tutkitaan.



Olen itse iloinen että lapseni ongelmat on huomattu ja nyt hän saa jo 2 eri terapiaa + että hänellä on avustaja päiväkodissa. Enkä pelkää leimautumista yhtään!! Lapsen parhaaksi tuo vain on. Prognoosi on hyvä kunhan saa päivittäistä apua.

Oma tyttäreni on heikosti kehittynyt useilla alueilla ja minusta hänen viiveensä huomaa ihan selvästi. Silti mieheni ei meinannut asiaa millään sisäistää ja vanhempani eivät usko että tytössä on mitään " vikaa" vieläkään! Tyttö on kuitenkin jo sentään yli 6v, ei mikään pikkuvauva mutta käytös on kyllä ihan sen mukainen.



Nykyään mulla on itselläkin aika hyvä silmä näille asioille enkä epäile että päiväkodin henkilökunta tunnistaa ongelmat kun niitä näkee.

sen ymmärtävät kaikki, mutta nyt menet vaan avoimin mielin kaikkiin keskuteluihin. Keltolta saatte hyviä vinkkejä sekä henkilökunta, että te vanhemmat - oli kysymys sitten päiväkotiin sopuetumisesta tai jostain muusta. Ei kai se lapselle pahaksi ole jos jo pelkää päiväkotiin sopeutumista yritetään auttaa ja helpottaa. Monet lapset eivät esim. osaa leikkiä isossa ryhmäss vaan paremmin kahdestaan jonkun kanssa. Tällöinon hyvä että osaava henkilökunta jakaa leikit, ryhmät ja parit siten, että kaikki pääsevät mukaan ja leikkitaitoja harjoittelemaan.

kohteina koulussa/päiväkodissa. Aiheena oli kuinka nykyään " pikkupsykologit" pätemisen tarpeessaan leimaavat ihan normaaleja lapsia. Juttu sai paljon kiiitosta, usea vanhempi oli joutunut tuollaisen kohtelun uhriksi. Tsemppiä ap, äidin vaisto on useinmiten oikeassa.

kaikki resurssit ovat niin tiukalla, joissain paivakodeissa olisi mahdollista pelkastaan vainoharhaisuuden tai ilkeilyn takia kaynnistaa erityistoimenpiteita. Toisaalta kylla tunnistan tuon, etta suunnilleen jokainen harjoittelijakin on niin psykoloogia niin psykoloogia ja heittelemassa diagnooseja, joista on lukenut lahinna lehtijuttuja. Mina uskon, etta diagnoosit enemman leimaa kuin auttaa.

mutta hoidon alussa voi olla muitakin hankaluuksia kuin kehitysviivästymät tms. Minulla on 2 ns. hitaastilämpiävän temperamentin omaavaa lasta, joilla on kummallakin mennyt ainakin pari kuukautta, ennenkuin ovat alkaneet puhua normaalisti päiväkodissa aikuisille. Toisen kohdalla sanoinkin tämän heti, ja istuin muutaman päivän lapseni seurana päiväkodissa, kummasteluista huolimatta. Hiljaisen alun jälkeen on sopeutunut hoitoon aivan loistavasti ja menee aina mielellään hoitoon. Edelleenkään nuorempi ei puhu vieraille aikuisille, ennekuin kunnolla tutustuu.

Se homma kuuluu ihan toiselle ammattiryhmälle...

" Ajattelin että hänellä on muutamissa asioissa ns viivettä, mm puheessa, kuten sitten tulikin ilmi."



Kirjoitit todellakin juuri näin. Itsekin olet huomannut että on jälkijättöinen eikä ainoastaan puheessa.



Nyt olet kyllä liian tuomitseva lto:ta kohtaan joka huomasi samat puutteet mitä itse havaitsit koska teki sen mielestäsi liian nopeasti.



Parempi on että asiaan puututaan heti että lasta ehditään auttaa. Mitä varhemmin saa asianmukaiset terapiat yms. sitä suurempi hyöty siitä on lapsellesi.



Elto on ok ja hän sitten lähettänee jatkotutkimuksiin. Sinun kannattaisi olla kiitollinen että päiväkodissa on ammattitaitoinen ihminen eikä haukkua hänen toimiaan täällä.



Uskon että asia on sinulle kipeä ja vaatii aikaa että sopeudut ettei lapsesi olekaan sen penaalin terävin kynä ainakaan tässä vaiheessa.

Olen monesti ajatellut, että monikohan kotihoidossa oleva lapsi jää vaille tarvittavaan apua, kun ei ole ammattitaitoista päiväkotihenkilökuntaa havainnoimassa

MInä ITSE olen huomannut puutteet ja viiveet tytössämme. Terkkari ei ole niitä koskaan huomannut ja 5-v KEHU-testinkin tyttö läpäisi. Senhän tekee Erityislastentarhanopettaja. Silti tytöllä on rutkasti kehitysviivettä, autistisia piirteitä yms. Luulen että vasta eskarissa nämä ongelmat olisi huomattu sitten lopulta.