En vilpittömästi ymmärrä miten ihmiset voivat asua pk-seudun ulkopuolella?

Ja nämä yksinäisyydestä kärsivät asuvat useimmiten jossain haja-asutusalueella, kaukana kaikesta ja ovat joskus vieläpä autottomia. Kannattaa kyllä miettiä minne asettuu jos haluaa sosiaalisia suhteita.



Mutta tietysti on olemassa kaupunkeja ja kaupunkimaisia taajamia kehä kolmosen ulkopuolella. Eikä ne kaikki ole mitään rumia muutaman laatikkotalon keskittymiä.

Ylipainoinen yh-äiti telkkarin ääressä. Tv auki noin 6 tuntia päivästä. Asuinpaikkana itä-Helsinki. Syntynyt myös itä-Helsingissä yksinhuoltajaperheeseen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei käy koskaan. Lapsuudessa käynyt kaksi kertaa Keravalla. Ulkomaanmatkat ovat Ruotsi ja Viro. Anteeksi nyt vaan.

Päivän reissu vielä menee ja on yleensä jopa ihan kivaa, mutta jos joutuu useamman päivän olemaan, niin alkaa riittää. Ihana päästä kotiin " maalle" (tosin ihan kaupungissa mekin kyllä asutaan). Ja kyllä, olen asunut Helsingissä (kuten myös Espoossa, näissä yhteensä 13 vuotta), mutta vaihdoin paikkakuntaa heti kun se oli mahdollista.

Juuri tämän nurkkakuntaisen ahdasmielisen rasismin takia haluan asua kaukana perähikiän tupajumeista, jotka pelkäävät kaikkea muuta paitsi suomalaisia ja suomalaista.



Tällä lauseella korjasit kyllä nyt potin!

muuallakin. Olen myös asunut pienessä maalaiskunnassa vähän aikaa. En viihtynyt. Minusta on ihanaa käydä maalla silloin tällöin ja viettää esim. kesää maaseudulla.

Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel sen ratkaisua kohti.

Totta kai Helsingissä/ pääkaupunkiseudulla on erilaisia asuinalueita. Niin on muuallakin, esim. vrt. Turun tai Tampereen keskustaa vaikkapa Lapin haja-asutukseen.



Onhan Helsingissä palveluja (esim. vaateputiikkeja), joita ei muualla Suomessa ole. Mutta kyllä esim. täältä Tampereelta sinne tarvittaessa shoppailemaan pääsee. Vai juokseeko joku perheellinen työssäkäyvä ihan tosissaan päivittäin putiikeissa jne. Ehkä juokseekin, mutta minun elämääni se ei kuulu. Ei kiinnosta tarpeeksi, vaikka varaa olisikin. Minun ystäväpiiriini ei myöskään kuulu rasisteja, vaikka kehä III:n ulkopuolella asummekin (tuttuja toki pk-seudullakin). Eiköhän rasismi ole enemmän koulutustasoon liittyvä juttu.

Vierailija:

Juuri tämän nurkkakuntaisen ahdasmielisen rasismin takia haluan asua kaukana perähikiän tupajumeista, jotka pelkäävät kaikkea muuta paitsi suomalaisia ja suomalaista.

Tällä lauseella korjasit kyllä nyt potin!

syytä miksi pitäisi pääkaupunkiin muuttaa.



Asuin täysi-ikäiseksi saakka maalla korvessa talossa jossa ei ollut edes sisävessaa. Silloin ajattelin, että on onni ja autuus asua kerrostalossa, jossa on ihmisiä ympärillä eikä tarvitse huolehtia tien auraamisesta ja saunan lämmityksestä.



Sisko alkoi sitten seurustella miehen kanssa joka asui Helsingissä (olivat tavanneet jollain kurssilla Seinäjoella). Innoissani menin sitten Helsinkiin " sukuloimaan" . Luulin todellakin, että kaikki siellä asuvat kerrostaloissa kaikilla mukavuuksilla. No, ensin mentiin paikallisjunalla jonnekin lähiöön ja sieltä käveltiin -- yllätys, yllätys-- nuhjuiseen puutaloon, jonka yläkerrassa nuorimies asui. Talossa ei ollut sisävessaa eikä edes saunaa vaan pesulla piti käydä jonkun sukulaisen sukulaisen luona. Pääkaupungin glamouri karisi sen siliän tien.



Nyt asun mukavasti keskisuuressa kaupungissa ja mukavuudet ovat nykyajan tasoa. Ja olen valllan tyytyväinen elämääni.

MItäs sanot tästä: Aina kun käyn siellä pk-seudulla, ahdistun. On ahdasta ja liikenteen melu kantautuu aina ja kaikkialle. Rauhallista kolkkaa ei ole. Periaatteessa on metsiä ja puistoja, mutta niillä on niin paljon käyttäjiä että sellainen todellinen luonnon tuntu on poissa. Puiden alustat ovat kuluneet askelista tasaisiksi.



OIkeastaanhan se on rikkaus, että meitä on erilaisia ja asumme eri puolilla maata, elämme eri tavoin. Itse asun Keski-Suomessa, ja jos tästä ajaisin vaikka saamelaisalueille Lappiin niin vähänkös varmaan ahdistuisin siellä kun elämä olisi niin erilaista.

ei taida ymmärtää monta muutakaan asiaa, joten hän lienee onnellinen tietämättömyydessään.

Minä viihdyn oikein hyvin pienessä Pohjois-Suomen kaupungissa vaikka olen välillä asunut " maailmalla" miljoonakaupungeissa. Molemmissa on puolensa.



Elelä-Suomen talvea en jaksais ... vaikka eihän sitä tiedä kuinka pitkään täälläkään valkoisia talvia on.

pääkaupunkiseudulta. Nyt mietin haluanko enää ikinä palata Helsinkiin :)

Vierailija:

minua säälittää ihmiset, jotka koko elämänsä junnaavat hyvin pienissä, samoissa ympyröissä (oli se sitten maalla tai Hesassa).

Asuin Espoon Haukilahdessa ja yllätyin todella joistakin asioista. Siellä asuvat ihmiset ovat usein SYNTYPERÄISIÄ HAUKILAHTELAISIA. Koko suvut asuvat Haukilahdessa ja sieltä ei koskaan muuteta mihinkään. Eräskin nuori ihminen oli yrittänyt asua Matinkylässä (joka on viereinen kaupunginosa, matkaa noin 2km), mutta ei KOTI-IKÄVÄN vuoksi pystynyt vaan muutti takaisin Haukilahteen. Toinen nuori ihminen taas kertoi avoimesti ihmettelevänsä neekereitä, kun näkee niitä niin harvoin (niillä on niin hassut kämmenetkin). He naivatkin toisensa ihan ristiin ja rastiin (samalla tavalla kuin jossain tuppukylissä).

Ja tämä kaikki kehä ykkösen vieressä ja varakkaammassa yhteiskuntaluokassa. Ei voi muuta kuin ihmetellä ja sääliä, että on joillakin suppea maailma.

että ihmiset ovat varsin samankaltaisia asuivatpa he maalla tahi kaupungissa.

Vierailija:

Mä en olisi kestänyt kotona lasten kanssa ilman leikkipuistoa, jossa on kesällä ruokailu tai muskaria tai sirkusjumppaa tai avointa päiväkotia tai kirkon kerhoa tai kirkon ruokalaa tai MLL:n perhekerhoa! Kaikki nämä puolen kilometrin sisällä, ystäviä ja seuraa aamusta iltaa.

Päivä menee kätevästi, kun on aamulla kerhossa lasten kanssa, sitten käy kirkolla syömässä kuudella eurolla ja ip puistossa. Pääsi niin helpolla ja mökkihöperyydestä ei tietoakaan.

Mä pidän ihmisistä, sen takia mä haluan asua niiden keskellä Helsingissä!

Meillä on myös 4 lasta ja asumme sieltä katsottuna maalla. Kuitenkin meillä on myös kaikki nuo mainitsemasi virikkeet, tosin muutama noista ei puolen vaan kokonaisen kilometrin säteellä. Samoin ystäviä riittää kylän lapsista. Itseasiassa esikoiseni luokkakavereiden perheistä tunnemme kaikki ja me vanhemmat ollaan paljon tekemisissä myös keskenään. Eli siis ihmiskontakteja riittää niin aikuisilla kuin lapsilla. Mökkihöperyydestä ei ole pelkoa.

Toinen " kotimme" on Helsingissä, jossa vietämme aikaamme silloin tällöin. Ja vaikka se vaihteeksi onkin ihan mukavaa, niin aika pian alkaa kaipaamaan tätä kiireetöntä elämänmenoa. Ei joka puolella kiirehtiviä ihmisiä, autoruuhkia yms. rauhatonta elämänmenoa, jonne ei edes vanhinta lasta uskalla yksin laskea. Toisin kuin täällä, jossa hän voi iltäpäivästä touhuta kavereiden kanssa pitkin kyliä.

Meidän perhe ajattelee, että onneksi ei tarvitse asua kehä3 sisäpuolella vaan on mahdollisuus valita asuinpaikaksi tämä toinen paikka. Niin me perheet vaan ollaan erilaisia ja hyvä niin. :)

Terveisin, onnellinen kotiäiti keskisuuresta kaupungista kilometrin päässä laskettelurinteestä



p.s. Kyllä sai nauraa viime viikolla hiihdon SM-kisoille, ne kun oli siellä pk-seudulla! Hahhaahhaa!

Minä asunut lapsuuteni ja nuoruuteni 5000:n ihmisen pikkukunnassa, opiskellut 50 000 asukkaan kaupungissa, josta muuttanut Helsinkiin, työn saatavuuden vuoksi. En ollut aiemmin rasisti yhtään, pidin itseäni hyvinkin suvaitsevaisena tyyppinä..kunnes Hki:ssä viettämäni vuodet muuttivat asennettani. Työn puolesta sain olla eri kansalaisten kanssa paljonkin tekemisissä, eniten pakolaisia, somaleita, venäläisiä.. Ehkä se johtui tietämättömyydestä, ehkä todellisista syistä; ryöstöistä, raiskauksista, yms. mitä tapahtui ja sai aina lukea lehdistä, tai siitä täsmällisyyden puuttesta josta he yleensä " kärsivät" . En tiedä.

Pääkaupungin vilske ja jatkuva tungos ja kiire myös ahdistivat, ja se epäystävällisyys ja töykeys. ( ainakin verrattuna pikkukaupungin asiakaspalvelijoihin..) Eikä ne räkivät ja kiroilevat nuorisojoukot jotka notkuvat metroasemilla tehnyt oloa kovinkaan turvalliseksi.

Silti asustin siellä 6 vuotta kunnes muutimme väljemmille vesille Espooseen. Nyt on hyvä olla, kaikkea tarvittavaa on lähellä mutta ei silti niin ahdistavasti kuin Helsingissä, ja sinnekin pääsee nopeasti jos on tarvetta.

Todellakin suosittelisin " laput silmillä" kulkevia stadilaisia sivistämään itseään ja käymään muuallakin suomen kaupungeissa kuin omassaan.

Vierailija:

Olen samaa mieltä kuin ap. Mutta onneksi kaikki eivät halua asua samassa paikassa, muutenhan Suomi autioituisi kokonaan. :)

Parempi meille ap että juntit pysyvät siellä pöndellä poissa meidän silmistä.

Kyllä te stadilaiset olette yksinkertaista väkeä. Sori nyt vaan.

Ettekä te itse edes huomaa miten yksinkertaisia olette.

Kummelia lainatakseni:

" sää luulet, että kun sää asut helsingissä niin ihmiset kunnioittaa sua ja nöyristelee sulle.... Ei ne kunnioita... Ne nauraa sulle...." jne. jne.

Mutta on kyllä paha haukkua, jos ei ole koskaan muualla Suomessa asunut.

Musta on kiva tulla vaikka pitkäksi viikonlopuksi ja koluta kaikki ne liikkeet ja kaupat joita ilman joudun taas pärjäämään ilman monta kuukautta " pöndellä" . Helsingissäkään ei kulttuurielämä ole niin vilkasta, että edes joka kuukaudelle olisi jotain uutta, mikä on pakko nähdä ja kokea. Uskon, että käyn enemmän konserteissa ja teatterissa HElsingissä, kuin moni helsinkiläinen.



Mutta sitten mä haluan jo nopeasti kotiin, jossa tilaa olla. Ei naapureita seinän takana. Ympärillä luontoa ja happea. Hiljaisuutta.



Minusta maalla on enemmän sellaista mitä tarvitsee joka päivä ja kaupungissa enemmän sellaista mitä tarvitsee silloin tällöin.