Lue keskustelun säännöt.
Onneks meidän lapsi ei harrasta. En vaan jaksais.
13.04.2019 |
Kattelin taas aamulla kun naapurit 7.30 aikaan roudas lapset peliin/treeneihin. Pitkin viikkoo kuskaavat lapsia treeneihin ja välillä tosi myöhään tulevat kotiin (klo 21 jälkeen).
Onneks meillä ei harrasteta. Kun ei viikonloppuisinkaan sais nukkua.
Kommentit (214)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä harrastaa jotain mihin ei tarvitse lähteä aamulla.
Oletpas hyvä vanhempi :D En mitenkään pysty ymmärtämään tuollaista asennetta.
Oma lapseni, hiukan haastavalla temperamentilla varustettu 11v poika harrastaa jääkiekkoa 4krt viikossa (juuri nämä pitkät iltatreenit) ja viikonloput pelejä. Viime vkonloppuna turnaus jossa 7 peliä.
Tämän lisäksi hän haluaa yleisövuoroille vkonloppu aamuisin.
Ilomielin kuskaan ja nautin siitä että toisella on tuollainen iloa ja energiaa tuova asia elämässään. Mielellään myös teen kahvilavuorot ja istun katsomossa. Onhan hän lapseni jonka parasta haluan.
Toki mulla on 2 muutakin (harrastavaa) lasta ja vaativa ura
Eiköhän sitä voi hankkia sellaiset harrastukset joihin lapsi selviää itsekin?
Meillä kaikki lapset harrastavat, mutta kulkevat harrastuksiin itse kävellen, pyörällä tai julkisilla. Itsekin lapsena menin aina yksinäni harrastuksiini, joten en ymmärrä sitä että lapsia roudaillaan sillä autolla sinne liikuntapaikalle. Sama kuin aikuiset ajavat autolla kuntosalille, järjetöntä.
Meillä lapset eivät edes pysty harrastamaan mitään koska meillä ei ole varaa autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpas hyvä vanhempi :D En mitenkään pysty ymmärtämään tuollaista asennetta.
Oma lapseni, hiukan haastavalla temperamentilla varustettu 11v poika harrastaa jääkiekkoa 4krt viikossa (juuri nämä pitkät iltatreenit) ja viikonloput pelejä. Viime vkonloppuna turnaus jossa 7 peliä.
Tämän lisäksi hän haluaa yleisövuoroille vkonloppu aamuisin.Ilomielin kuskaan ja nautin siitä että toisella on tuollainen iloa ja energiaa tuova asia elämässään. Mielellään myös teen kahvilavuorot ja istun katsomossa. Onhan hän lapseni jonka parasta haluan.
Toki mulla on 2 muutakin (harrastavaa) lasta ja vaativa ura
Miten sinulla jää aikaa muille lapsille ja itsellesi, jos yhden jääkiekkokuskauksia on kuutena päivänä viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Oletpas hyvä vanhempi :D En mitenkään pysty ymmärtämään tuollaista asennetta.
Oma lapseni, hiukan haastavalla temperamentilla varustettu 11v poika harrastaa jääkiekkoa 4krt viikossa (juuri nämä pitkät iltatreenit) ja viikonloput pelejä. Viime vkonloppuna turnaus jossa 7 peliä.
Tämän lisäksi hän haluaa yleisövuoroille vkonloppu aamuisin.Ilomielin kuskaan ja nautin siitä että toisella on tuollainen iloa ja energiaa tuova asia elämässään. Mielellään myös teen kahvilavuorot ja istun katsomossa. Onhan hän lapseni jonka parasta haluan.
Toki mulla on 2 muutakin (harrastavaa) lasta ja vaativa ura
En ole ap, mutta toivon sydämestäni että poikani pysyvät kaukana tuosta maailmasta. Toki tuen heitä kaikin keinoin, jos haluavat sinne jäälle haastavatemperamenttisten lasten kanssa, mutta toivottavasti ei tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tavallaan. En minäkään olisi jaksanut kovin kovaa harrastusrumbaa, kun lapset olivat pieniä. Sen vuoksi kieltäydyin ehdottomasti, kun lastani pyydettiin uimavalmennukseen - treenejä olisi ollut useana päivänä viikossa, ja viikonloppuisin olisi pitänyt nousta kuudelta viemään lasta uimahallille. Ennen kaikkea en uskonut, että lapseni olisi nauttinut siitä.
Nyt kun lapset ovat isoja, heillä on harrastuksia - onneksi sen verran maltillisesti, että jaksan viedä kuljetusta tarvitsevan sen pari kertaa viikossa treeneihin. Minun mielestäni maltti on valttia tässäkin, ja lapsen ehdoilla pyrin menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on jääkiekon ongelma. Skipatkaa maailman toiseksi saastuttavin laji, niin ei tartte lähteä aamu-seitsemältä liikkeelle, että pikkujonne ei joudu istumaan reunalla.
Lapsen oma valinta meillä ja saan tavallaan nautintoa itsekin siitä kun näen lapsen intohimon lajiaan kohtaan. 3 lasta neljästä harrastaa. Yksi lapsista ei ole löytänyt vielä omaa lajiaan eikä ole niin kiinnostunut harrastamaan. Hänen valintansa se. Ketään ei pakoteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sitä voi hankkia sellaiset harrastukset joihin lapsi selviää itsekin?
Meillä kaikki lapset harrastavat, mutta kulkevat harrastuksiin itse kävellen, pyörällä tai julkisilla. Itsekin lapsena menin aina yksinäni harrastuksiini, joten en ymmärrä sitä että lapsia roudaillaan sillä autolla sinne liikuntapaikalle. Sama kuin aikuiset ajavat autolla kuntosalille, järjetöntä.
No esim. meillä sen joukkueen treenit, jonka jäsen poika on ollut nyt 5 vuotta, ovat 8-15km päässä, julkisilla on mentävä kahdella tai kolmella välineellä, mm. metrolla myöhään illalla. En lähetä vielä pariin vuoteen yksin julkisilla eikä oikein ole sydäntä repiä poikaa pois omasta joukkueesta johon on kasvanut. Pikkulasten treenit olivat aikanaan tuossa lähikoululla. Kuskaaminen ei siis ole meille ongelma, mun pointti on vaan että aina ei ole mahdollista järjestää asioita niin että se harrastus on lapselle itse kuljettavissa. Varsinkaan jos on useampia lapsia. Ja me asutaan Helsingissä keskeisellä paikalla.
Pidän itse kiekkoa huonona liikuntalajina, mutta silti: teet kyllä järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi, jos he eivät todellakaan harrastamitään sykettä nostavaa liikuntaa nuorena, koska mutsi ei jaksa.
Kiittelevät sinua sitten neljänkympin tienoilla kaikkine vaivoineen ja sairauksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi ja sekään ei tee mitään?
Vierailija kirjoitti:
Oletpas hyvä vanhempi :D En mitenkään pysty ymmärtämään tuollaista asennetta.
Oma lapseni, hiukan haastavalla temperamentilla varustettu 11v poika harrastaa jääkiekkoa 4krt viikossa (juuri nämä pitkät iltatreenit) ja viikonloput pelejä. Viime vkonloppuna turnaus jossa 7 peliä.
Tämän lisäksi hän haluaa yleisövuoroille vkonloppu aamuisin.Ilomielin kuskaan ja nautin siitä että toisella on tuollainen iloa ja energiaa tuova asia elämässään. Mielellään myös teen kahvilavuorot ja istun katsomossa. Onhan hän lapseni jonka parasta haluan.
Toki mulla on 2 muutakin (harrastavaa) lasta ja vaativa ura
Onko ollut loukkaantumisia? Rasitusvammoja? Asennevammoja koulunkäyntiin ja läksyjen tekoon?
Mitä tällä harrastamisella tarkoitetaan ja miten se on huono asia? Oma lapseni käy tanssitunnilla ja haluaa aloittaa myös kokki- tai askartelukerhon. Tottakai suostun, vaikka kyyditä saakin kun lapsi on vasta 5-vuotias. Hyvä, kun on kiinnostunut asioista ja saa toteuttaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itse kiekkoa huonona liikuntalajina, mutta silti: teet kyllä järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi, jos he eivät todellakaan harrastamitään sykettä nostavaa liikuntaa nuorena, koska mutsi ei jaksa.
Kiittelevät sinua sitten neljänkympin tienoilla kaikkine vaivoineen ja sairauksineen.
Toisaalta mutsi itse raunioituu, jos joutuu istumaan kaikki illat ja viikonloput autossa ja treeneissä. Ei yhden perheenjäsenen harrastus voi määritellä muiden arkea.
Meillä lapsilla on musiikkiharrastukset, minkä lisäksi ulkoillaan perheenä iltaisin, juuri siksi että meillä kaikkilla on oikeus pysyä kunnossa.
Harrastaminen tukee ja edesauttaa lapsen kehittymistä monilla eri osa-alueilla. Lapsi, joka ei harrasta ei välttämättä kehity yhtä hyvin kuin ne, jotka harrastavat.
Kannattaa siinä mielessä miettiä, onko oma nukkuminen tärkeämpää kuin lapsen kehittyminen.
Paljon sitovat harrastukset ovat tavalla tai toisella myös vanhempien, ehkä koko perheen harrastuksia. Meillä molemmat lapset hiihtävät ja mielelläni kuskaan arkena treeneihin ja käyn samalla itsekin hiihtämässä tai juoksemassa. Jäähallissa tai jalkapallokentän laidalla seisominen ja mokkapalojen leipominen ei kiinnostaisi pätkääkään.
Meillä harrastaa, mutta vain sellaista mihin ei tarvitse kuskata. En ikinä lähtisi kulketusrumbaan.