Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti ja yksinäisyys, mitä tehdä?
11.04.2019 |
Olen juuri 1-vuotta täyttäneen taaperon äiti, hoitovapaalla. Mies on pitkät päivät töissä, me lapsen kanssa kaksistaan, ja on alkanut olla todella yksinäinen olo. Käymme joka päivä pari kertaa ulkoilemassa, ja käymme myös usein kahviloissa ja kauppakeskuksissa eli kotona emme "makoile". Lisäksi teemme tietenkin kotitöitä, leikimme kotona ja laitamme ruokaa ja sellaista eli tekemistä riittää, mutta yksinäistä tämä on. Kaikki kaverini ovat työssä pitkät päivät, monella on kaksi työtä eli ovat myös viikonloput tai illat töissä. Kävimme pari kertaa perhekerhossa, mutta siellä ei oikein käy muita äitejä, yksi äiti oli kerran, mutta hän ei tullut uudestaan ja se vetäjä jo sanoi että ei ole kivaa pitää sitä kerhoa kun kukaan ei käy. Ainoa muskari on 5 km päässä ja alkaa aamulla vähän yhdeksän jälkeen, mutta koska lapsi herää vasta yhdeksältä, niin emme millään sinne ehdi (jos herätän lapsen aikaisin, niin hän on itkuinen koko päivän). Olemme käyneet istumassa hiekkalaatikolla ja puistossa, mutta ei niissä ole päivisin ketään, iltapäivällä sitten isommat lapset käy keinumassa. Liityin tämän alueen äitirymään facessa, mutta ei sieltä oikein seuraa saa ihan tapaamiseen asti, ryhmä on aika hiljainen, luulen että täällä ei asu paljoakaan ihan pienten äitejä, isompia lapsia on kyllä. Mitä tehdä tälle yksinäisyydelle?
Kommentit (33)
No mullakaan ei ole ystävää eikä ole ollut koskaan kotiäitinä/äippälomalöa. Tää on min neljäs lapsi, kaikkien kanssa olen ollut kotona 1,5-2v ikään asti. Ja koko ajan yksin.
Sit piti muuttaa töiden takia uuteen kaupunkiin ka olen täällä KOKONAAN yksin, ei yhtääm ystävää ollut kolmeen vuoteen.
En jaksa tehdä mitään asialle, annan olla. Stressaaminen pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mullakaan ei ole ystävää eikä ole ollut koskaan kotiäitinä/äippälomalöa. Tää on min neljäs lapsi, kaikkien kanssa olen ollut kotona 1,5-2v ikään asti. Ja koko ajan yksin.
Sit piti muuttaa töiden takia uuteen kaupunkiin ka olen täällä KOKONAAN yksin, ei yhtääm ystävää ollut kolmeen vuoteen.En jaksa tehdä mitään asialle, annan olla. Stressaaminen pahentaa tilannetta.
Miksi et ole tutustunut kehenkään?
Ensimmäisen lapsen ollessa 12 kk palasin töihin. Emme käyneet kerhoissa tai harrastuksissa, kun niitä ei juuri pienellä paikkakunnalla ollut. Iltaisin kuntoilin ja viikonloppuisin näin kavereita ja sukulaisia.
Toisen lapsen kanssa asuimme ulkomailla ja olin hoitovapaalla. Tapasin kotiäitejä puistossa ja kotona, olimme lastenkerhoissa, kuntoilin ja lapset lapsiparkissa. Kyseessä oli iso kaupunki. Harvoin käytiin kauppakeskuksessa, kahviloissa kylläkin. Oli mukavaa, kun oli tekemistä.
Miksi haluat olla kotona? Sinun tilanteessasi palaisin töihin edes osa-aikaisena. Moni palaa töihin heti äitiysloman jälkeen ja usein syynä juuri tuo sosiaalinen aspekti.
Tuttuja kokemuksia minullekin! Esikoisen kanssa asuimme Helsingissä. Ja miten voi olla pääkaupungissa niin kuollutta! Ihan just tollasta kun kuvailit. Nyt asutaan muualla ja taas on meillä vauva. Saapa nähdä kuinka mun käy tällä kertaa.
Moi,
Oon vähän eri tilanteessa, kun käyn aamupäivisin opiskelemassa, mutta onhan tää aika itsenäistä arkisin kello 14 jälkeen ja viikonloput kellon ympäri. Jotenkin itse lohduttaudun, että eessä on ajat ku istutaan vanhempainvarteissa, vanhempainilloissa ja lasten harrastuksissa. Viikonloput ajetaan pikkulähikuntien koris- ja futisturnauksissa ja lasten kavereiden vanhempia näkee joka paikassa.
Ehkä se 6-7 vuoden päästä kaipaa näihin aikoihin kun vaan kahdestaan oltiin tihkusateessa leikkikentällä ja kesäaamuna rannalla takeaway-kahvin kanssa.
Kaikessa on puolensa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😂 Kotiäidithän rääkyvät aina sitä, kuinka rankkaa elämä kotona lapsen kanssa muka on kun kaikki aika ja energia menee siihen mystiseen ”arjen pyörittämiseen”. 😂 Jos siinä olisi edes hitunenkaan totta, niin eipä siinä seuraa tai tekemistä kaipailtaisi.
Mene töihin, niinkuin aikuisten ihmisten kuuluu. Lastentarhat ja koko päivähoitojärjestelmä on olemassa juuri sitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites päiväkaljoittelu ja irtoseksi? Ei pienemmillä paikkakunnilla mitään muuta järkevää tekemistä päivisin ole, jos on niin lusmu että vieroksuu töissä käymistä.
Vierailija kirjoitti:
😂 Kotiäidithän rääkyvät aina sitä, kuinka rankkaa elämä kotona lapsen kanssa muka on kun kaikki aika ja energia menee siihen mystiseen ”arjen pyörittämiseen”. 😂 Jos siinä olisi edes hitunenkaan totta, niin eipä siinä seuraa tai tekemistä kaipailtaisi.
Kotitöissä riittää kyllä tekemistä, mutta sekin on yksinäistä tekemistä. Luulitko, että arki ja kotityöt korvaa ystävän? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂 Kotiäidithän rääkyvät aina sitä, kuinka rankkaa elämä kotona lapsen kanssa muka on kun kaikki aika ja energia menee siihen mystiseen ”arjen pyörittämiseen”. 😂 Jos siinä olisi edes hitunenkaan totta, niin eipä siinä seuraa tai tekemistä kaipailtaisi.
Kotitöissä riittää kyllä tekemistä, mutta sekin on yksinäistä tekemistä. Luulitko, että arki ja kotityöt korvaa ystävän? Ap
Älä nyt edes viitsi. Mene töihin.
Jos asut edes keskisuuressa kaupungissa, kannattaa kokeilla momzie-sovellusta. Itse löysin sitä kautta samassa tilanteessa olevia. Lisäksi kannattaa ottaa asenne, ettei ota turhia paineita yksinäisyyden tunteesta. Sekin on vain ikävä tunne, ei mitään vakavampaa ja tilanteesi kuitenkin väliaikainen. Itse vein lapsen töihin 1,5-vuotiaana. Suosittelen sinulle samaa, jos et viihdy kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama yksinäisyys mulla ollu jokasen lapsen kanssa. Isommat jo koulussa, nuorin täytti just 1v. Käytiin tähän asti muskarissa kerran viikossa, kesäksi se loppuis muutenkin. Ihan kivaa oli, mutta pitempiaikaista seuraa ei tarttunut mukaan. Ajattelin, että aloitettais kohta puistoilut. Ei oo paljoa lunta enää. Tosin tyttö ei kyllä kävele, mutta tykkää mönkiä, keinua jne.
Olisihan se kiva, jos olis joku, jolla olis suunnilleen samanikäinen lapsi kuin itellä ja vielä tässä lähellä. Mä kuitenkin tykkään olla kotona. Lokakuussa tyttö menee hoitoon. Olisin kauemmin, jos olisi rahaa. Mä nyt oikein imen itseeni rauhaa ja voimaa pikkulapsen äitiyden myötä. On ihanaa, kun on saanut hypätä pois oravanpyörästä ja vaan ihmetellä tyttöä ja maailmaa sen kanssa. Aivot narikassa. Ainoat asiat, mihin tarvii käyttää aivoja on kysymykset:keitänkö tänään perunoita vai makaronia? Ja mennäänkö rataslenkille järvelle vai pyöräilemään?
Mene töihin ja maksa verosi. Yhteiskunnan sosiaalinen turvaverkko ei kestä siinä öllöttelevien kotiäitien painoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin ja maksa verosi. Yhteiskunnan sosiaalinen turvaverkko ei kestä siinä öllöttelevien kotiäitien painoa.
Mikä sinulla on ap:ta vastaan??!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mullakaan ei ole ystävää eikä ole ollut koskaan kotiäitinä/äippälomalöa. Tää on min neljäs lapsi, kaikkien kanssa olen ollut kotona 1,5-2v ikään asti. Ja koko ajan yksin.
Sit piti muuttaa töiden takia uuteen kaupunkiin ka olen täällä KOKONAAN yksin, ei yhtääm ystävää ollut kolmeen vuoteen.En jaksa tehdä mitään asialle, annan olla. Stressaaminen pahentaa tilannetta.
Miksi et ole tutustunut kehenkään?
No ei oikein ole mitään missä tutustua. Jumppasalilla on hyvänpäiväntuttuja ja muskarissa kaikilla ”vakiokaveriporukka” ja sipivat keskenään aina yhteistä tekemistä.
Ei kaikki osa ”tutustua toisiin”. En kehtaa tunkea mukaan ja tehdä itseäni tykö.
Vierailija kirjoitti:
Jos asut edes keskisuuressa kaupungissa, kannattaa kokeilla momzie-sovellusta. Itse löysin sitä kautta samassa tilanteessa olevia. Lisäksi kannattaa ottaa asenne, ettei ota turhia paineita yksinäisyyden tunteesta. Sekin on vain ikävä tunne, ei mitään vakavampaa ja tilanteesi kuitenkin väliaikainen. Itse vein lapsen töihin 1,5-vuotiaana. Suosittelen sinulle samaa, jos et viihdy kotona.
No mulla ei ole ystäviä, olin sitten töissä tai kotona, joten ei se töihinpaluu automaattisesti poistayksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin ja maksa verosi. Yhteiskunnan sosiaalinen turvaverkko ei kestä siinä öllöttelevien kotiäitien painoa.
Kotiäiti tässä. Olen hoitovapaslla puoli vuotta äippäloman perään. Olen satavarmasti sinua menestyneempi. Kaksi akateemista tutkintoa, johtajan työ, johtoyhmän jäsenyys suuressa organisaatiossa, verojakin maksan 40 000e vuodessa. Sinuna en ylenkatsoisi ketään joka on kotiäitinä hetken - saatat joskus hakea vaikka töitä minun organisaatiostani.
Jos oma vetonmaksusi ja urasi on parempi kuin minun niin sitten voit ilkkua, muutoin et. Tuki turpasi siis.
T. Kotiäiti hetken, sitten johtaja
Ihmeellisiä nämä mene töihin-huutajat. Ei kaikilla ole sitä työpaikkaa.
Ei taida ulisijat ymmärtää että kotihoito on halvempaa (N,300€/kk) kuin päiväkotiin vieminen (n1.200€/kk)
Tosin taitaa sama tollo kirjoittaa nuo negatiiviset kommentit
löydät vielä varmasti kavereita ja ystäviä ja vertaistukea. jatka yrittämistä! ihanaa päivänjatkoa sulle ja kirjoittele ainakin tänne, sua kaipaa moni varmasti pienen lapsen kanssa oleva