Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti ja yksinäisyys, mitä tehdä?
11.04.2019 |
Olen juuri 1-vuotta täyttäneen taaperon äiti, hoitovapaalla. Mies on pitkät päivät töissä, me lapsen kanssa kaksistaan, ja on alkanut olla todella yksinäinen olo. Käymme joka päivä pari kertaa ulkoilemassa, ja käymme myös usein kahviloissa ja kauppakeskuksissa eli kotona emme "makoile". Lisäksi teemme tietenkin kotitöitä, leikimme kotona ja laitamme ruokaa ja sellaista eli tekemistä riittää, mutta yksinäistä tämä on. Kaikki kaverini ovat työssä pitkät päivät, monella on kaksi työtä eli ovat myös viikonloput tai illat töissä. Kävimme pari kertaa perhekerhossa, mutta siellä ei oikein käy muita äitejä, yksi äiti oli kerran, mutta hän ei tullut uudestaan ja se vetäjä jo sanoi että ei ole kivaa pitää sitä kerhoa kun kukaan ei käy. Ainoa muskari on 5 km päässä ja alkaa aamulla vähän yhdeksän jälkeen, mutta koska lapsi herää vasta yhdeksältä, niin emme millään sinne ehdi (jos herätän lapsen aikaisin, niin hän on itkuinen koko päivän). Olemme käyneet istumassa hiekkalaatikolla ja puistossa, mutta ei niissä ole päivisin ketään, iltapäivällä sitten isommat lapset käy keinumassa. Liityin tämän alueen äitirymään facessa, mutta ei sieltä oikein seuraa saa ihan tapaamiseen asti, ryhmä on aika hiljainen, luulen että täällä ei asu paljoakaan ihan pienten äitejä, isompia lapsia on kyllä. Mitä tehdä tälle yksinäisyydelle?
Kommentit (33)
Myötätuntohalit kaikki yksinäiset äidit, tulee mieleen kun itkin päivälenkeillä yksin uudessa kaupungissa, tunsin vain mieheni. Jos ihmisellä on jo arki kunnossa ja ystävät, niin sellainen ei tunne niin suurta tarvetta tutustua kuin se, jolle vaikka asuinpaikka on kokonaan uusi.
Muista, että tää on vain yksi elämänvaihe ja yksinäisyys hellittää vielä. Yritä lähteä silloin tällöin viikonloppukyläilyille kavereiden tai sukulaisten luo eli niiden luo, joiden kanssa voi jutella heti mistä vaan.
Itse koin kerhot ja muskarit sellaisiksi, että tosi vaikea oli oikeasti tutustua keneenkään eikä todellakaan ohjaajat huolehtineet siitä, että ihmiset tutustuvat toisiinsa. Olen kuullut kyllä hyviäkin kokemuksia eri ryhmistä, mutta en tiedä miten tuppisuuäitien kanssa tutustutaan.
Hyvät aikeet joidenkin äitien kanssa että joo, mennään kahville, lenkille, kaatuivat että oli hankala järjestää vaikka kyytejä. Moni elää vauvantahtia, niin ei ne rytmit osu. Yksi monen lapsen äiti sanoi ensin, että nauti ihanasta vauvavuodesta ja mene lapsen rytmissä, sitten suuttui pitkäksi aikaa kun pitkät imetyshetket olivat klo 10, kun hänelle olisi yhteislenkit sopineet vain silloin.
Mitä tehdä: käy sitkeästi ihmisten ilmoilla niin että on edes moikkailututtuja, pidä huolta vanhoista ystävyyssuhteista. Minä kirjoitin ihan paperikirjeitä muutamalle, ja he alkoivat kirjoittaa takaisin, niin siinä tuli vaihdettua ajatuksia syvällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asut edes keskisuuressa kaupungissa, kannattaa kokeilla momzie-sovellusta. Itse löysin sitä kautta samassa tilanteessa olevia. Lisäksi kannattaa ottaa asenne, ettei ota turhia paineita yksinäisyyden tunteesta. Sekin on vain ikävä tunne, ei mitään vakavampaa ja tilanteesi kuitenkin väliaikainen. Itse vein lapsen töihin 1,5-vuotiaana. Suosittelen sinulle samaa, jos et viihdy kotona.
No mulla ei ole ystäviä, olin sitten töissä tai kotona, joten ei se töihinpaluu automaattisesti poistayksinäisyyttä.
Jos olet ap, niin mihin ne aloituksesi työssäkäyvät kaverit tässä vaiheessa katosivat? Vai oletko eri kirjoittaja?
Tuo ei ollut ap vaan joku toinen. Minulla on kyllä työelämässä paljonkin ystäviä, mutta lapsettomia ja uraa kiivaasti tekeviä eli työssään kiinni aina. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asut edes keskisuuressa kaupungissa, kannattaa kokeilla momzie-sovellusta. Itse löysin sitä kautta samassa tilanteessa olevia. Lisäksi kannattaa ottaa asenne, ettei ota turhia paineita yksinäisyyden tunteesta. Sekin on vain ikävä tunne, ei mitään vakavampaa ja tilanteesi kuitenkin väliaikainen. Itse vein lapsen töihin 1,5-vuotiaana. Suosittelen sinulle samaa, jos et viihdy kotona.
No mulla ei ole ystäviä, olin sitten töissä tai kotona, joten ei se töihinpaluu automaattisesti poistayksinäisyyttä.
Jos olet ap, niin mihin ne aloituksesi työssäkäyvät kaverit tässä vaiheessa katosivat? Vai oletko eri kirjoittaja?
Tuo ei ollut ap vaan joku toinen. Minulla on kyllä työelämässä paljonkin ystäviä, mutta lapsettomia ja uraa kiivaasti tekeviä eli työssään kiinni aina. Ap
Ok. Et siis ehkä olisi tavannut heitä kovin usein siltikään, vaikka sulla ei olisikaan lasta? Mä muistan ihan hyvin, kun palasin takaisin töihin. Töissä oli paljon tekemistä ja kuitenkin jossain määrin aikuiskontakteja. Töiden jälkeen tarhan kautta kotiin, ruokaa laittamaan jne. Ei siinä ehtinyt enää tuntea yksinäisyyttä eikä olisi kovin usein edes jaksanut tavata kavereitaan. Pienen lapsen kanssa kotona on vaan niin "oman päänsä sisällä", että yksinäisyys korostuu.
Tuttu tarina, sama juttu täällä.
Kaikki taloyhtiön lapset jo reilusti kouluikäisiä paitsi meillä, todella yksinäistä on arki 1-vuotiaan kanssa kun mies tekee pitkää työpäivää. Turvaverkot, läheiset, isovanhemmat ja lapsen kummit asuu kaikki 300 km:n päässä. Kaverit töissä. Katselen päivät pitkät taloyhtiön tyhjää leikkipaikkaa ja yritän repiä iloa pitkistä vaunulenkeistä.
Vauvauinnissa olen tavannut pari mukavaa äitiä lapsineen, mutta nekin suhteet rajoittuvat vain uimahalliin.
Eilen huomasin että BB alkaa syksyllä! Köyhät on huvit, mutta iloitsin tästä oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asut edes keskisuuressa kaupungissa, kannattaa kokeilla momzie-sovellusta. Itse löysin sitä kautta samassa tilanteessa olevia. Lisäksi kannattaa ottaa asenne, ettei ota turhia paineita yksinäisyyden tunteesta. Sekin on vain ikävä tunne, ei mitään vakavampaa ja tilanteesi kuitenkin väliaikainen. Itse vein lapsen töihin 1,5-vuotiaana. Suosittelen sinulle samaa, jos et viihdy kotona.
No mulla ei ole ystäviä, olin sitten töissä tai kotona, joten ei se töihinpaluu automaattisesti poistayksinäisyyttä.
Jos olet ap, niin mihin ne aloituksesi työssäkäyvät kaverit tässä vaiheessa katosivat? Vai oletko eri kirjoittaja?
Tuo ei ollut ap vaan joku toinen. Minulla on kyllä työelämässä paljonkin ystäviä, mutta lapsettomia ja uraa kiivaasti tekeviä eli työssään kiinni aina. Ap
Ok. Et siis ehkä olisi tavannut heitä kovin usein siltikään, vaikka sulla ei olisikaan lasta? Mä muistan ihan hyvin, kun palasin takaisin töihin. Töissä oli paljon tekemistä ja kuitenkin jossain määrin aikuiskontakteja. Töiden jälkeen tarhan kautta kotiin, ruokaa laittamaan jne. Ei siinä ehtinyt enää tuntea yksinäisyyttä eikä olisi kovin usein edes jaksanut tavata kavereitaan. Pienen lapsen kanssa kotona on vaan niin "oman päänsä sisällä", että yksinäisyys korostuu.
Tapasin heitä useinkin lounaalla ja töiden jälkeen tunnin verran oluella jne, eli lyhyesti mutta usein. Se ei onnistu lapsen kanssa, koska asumme kauempana siitä isosta kaupungista, jossa oma työpaikka on ja kavereiden työpaikat on, ja on liian hidasta ja vaivalloista lähteä sinne esim. puolen tunnin lounaan takia. Ja oluelle en vauvaa ota vaikka itse en joisikaan, mielestäni kapakoihin ei pikkulapset oikein sovi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asut edes keskisuuressa kaupungissa, kannattaa kokeilla momzie-sovellusta. Itse löysin sitä kautta samassa tilanteessa olevia. Lisäksi kannattaa ottaa asenne, ettei ota turhia paineita yksinäisyyden tunteesta. Sekin on vain ikävä tunne, ei mitään vakavampaa ja tilanteesi kuitenkin väliaikainen. Itse vein lapsen töihin 1,5-vuotiaana. Suosittelen sinulle samaa, jos et viihdy kotona.
No mulla ei ole ystäviä, olin sitten töissä tai kotona, joten ei se töihinpaluu automaattisesti poistayksinäisyyttä.
Jos olet ap, niin mihin ne aloituksesi työssäkäyvät kaverit tässä vaiheessa katosivat? Vai oletko eri kirjoittaja?
Tuo ei ollut ap vaan joku toinen. Minulla on kyllä työelämässä paljonkin ystäviä, mutta lapsettomia ja uraa kiivaasti tekeviä eli työssään kiinni aina. Ap
Ok. Et siis ehkä olisi tavannut heitä kovin usein siltikään, vaikka sulla ei olisikaan lasta? Mä muistan ihan hyvin, kun palasin takaisin töihin. Töissä oli paljon tekemistä ja kuitenkin jossain määrin aikuiskontakteja. Töiden jälkeen tarhan kautta kotiin, ruokaa laittamaan jne. Ei siinä ehtinyt enää tuntea yksinäisyyttä eikä olisi kovin usein edes jaksanut tavata kavereitaan. Pienen lapsen kanssa kotona on vaan niin "oman päänsä sisällä", että yksinäisyys korostuu.
Tapasin heitä useinkin lounaalla ja töiden jälkeen tunnin verran oluella jne, eli lyhyesti mutta usein. Se ei onnistu lapsen kanssa, koska asumme kauempana siitä isosta kaupungista, jossa oma työpaikka on ja kavereiden työpaikat on, ja on liian hidasta ja vaivalloista lähteä sinne esim. puolen tunnin lounaan takia. Ja oluelle en vauvaa ota vaikka itse en joisikaan, mielestäni kapakoihin ei pikkulapset oikein sovi. Ap
Jep. Eli nuo yhteiset lounaat heidän kanssaan onnistuvat taas, kun palaat takaisin töihin. Oluella käynnit tietysti jäävät silloinkin pois, jos sinä olet teillä se, jonka täytyy aina hakea lapsi päiväkodista.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tarina, sama juttu täällä.
Kaikki taloyhtiön lapset jo reilusti kouluikäisiä paitsi meillä, todella yksinäistä on arki 1-vuotiaan kanssa kun mies tekee pitkää työpäivää. Turvaverkot, läheiset, isovanhemmat ja lapsen kummit asuu kaikki 300 km:n päässä. Kaverit töissä. Katselen päivät pitkät taloyhtiön tyhjää leikkipaikkaa ja yritän repiä iloa pitkistä vaunulenkeistä.
Vauvauinnissa olen tavannut pari mukavaa äitiä lapsineen, mutta nekin suhteet rajoittuvat vain uimahalliin.
Eilen huomasin että BB alkaa syksyllä! Köyhät on huvit, mutta iloitsin tästä oikeasti!
Minäkään en oikein ymmärrä, että miten moikkatuttu uimahallista muuttuisi ystäväksi. Miten ehdottaa vieraalle naiselle uimahallissa, että tuletko meille kahville, jos siis on itse nainen ja haluaisi vain ystävän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin ihmettelen, miksi leikkipuistot on ihan tyhjiä? Eikö kukaan viitsi ulkoilla?
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ihmettelen, miksi leikkipuistot on ihan tyhjiä? Eikö kukaan viitsi ulkoilla?
Täälläpäin ei ainakaan taida olla paljoa taaperoita äiteineen. Iltapäivisin leikkipuistot täyttyy koululaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitens MLL:n perhekahvila? Avoin päiväkoti? Jossainhan niiden muiden on oltava ellet sitten asu maalla. Täällä 3000 asukkaan kunnassa harvoin on muita puistossa yhtä aikaa meidän kanssa mutta MLL:n perhekahvilassa on aina porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitens MLL:n perhekahvila? Avoin päiväkoti? Jossainhan niiden muiden on oltava ellet sitten asu maalla. Täällä 3000 asukkaan kunnassa harvoin on muita puistossa yhtä aikaa meidän kanssa mutta MLL:n perhekahvilassa on aina porukkaa.
Ihmetyttää nämä vastaajat, jotka eivät ole lukeneet aloitusta. Ap kirjoitti, että juuri tuossa perhekerhossa hän on ollut (perhekerho on lempinimi perhekahvilalle).
Minä ainakaan en tiedä mikä on avoin päiväkoti, koska täällä meilläpäin ei ole sellaisia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ihmettelen, miksi leikkipuistot on ihan tyhjiä? Eikö kukaan viitsi ulkoilla?
Ei ilmeisesti
Jos olet ap, niin mihin ne aloituksesi työssäkäyvät kaverit tässä vaiheessa katosivat? Vai oletko eri kirjoittaja?